keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Tiistain ruokapäiväkirja

Päivän ohjelmassa 8 tunnin fyysinen työvuoro.

Syömiset

Herättyäni lautasellinen kaalikeittoa
Banaani
Töissä toinen lautanen samaa soppaa, persikka ja puolikas kampaviineri (tarjottiin)

Siis öö.. Ei näin. Vettäkään ei paljoa mitään tullut juotua. Missä kaikki ruoka? :D Viineri ei kuulu ruokavalioon, mutta se mahtui kyllä kulutukseen. Ja leikkasin itselleni vain puolet. Oon muutenkin tyytyväinen, etten vetänyt siitä mitään paniikkia niin kuin viime viikon nakeista. Just näin tämän homman kuuluukin mennä! :-) Viineri ei myöskään laukaissut mitään sokerihimoja, ihanaa. :)

Mulla ei jostain syystä ole yhtään nälkä eikä mitään heikotusta vaikka syön jatkuvasti liian vähän. Tiedostan kyllä ongelman, mutta sitä luulee olevansa niin kiireinen muka. No, seuraavat pari päivää tulevat olemaan ehkä tämän päivän kaltaisia, mutta viimeistään sen jälkeen uusi tsemppiyritys. Jos liian niukka syöminen jatkuu, niin se kyllä kostautuu jossain vaiheessa ja sitä en missään nimessä halua.



tiistai 30. heinäkuuta 2013

Pikapostaus

Tänään ei ehdi postailla sen enempää ja parina seuraavanakin päivänä tekee tiukkaa, koska teen pitkää päivää töissä myöhäiseen iltaan asti. Ja loppuajan vuorokaudesta nukun. :D

Harmittaa vähän, että sitä myötä jää luultavasti salikäynnitkin pois tältä ja parilta seuraavalta päivältä, mutta toisaalta työvuorot on tosi fyysisiä, joten eiköhän niistä saa hyvät liikunnat. Nyt pitäisi vaan huolehtia siitä, että tulis tehtyä eväät töihin..

Eilen oli aika synkkää, joten heitin tavoitevaatteisiini lukeutuvan Puman Windstopper-takin niskaani kun lähdin koiran kanssa lenkille ja arvatkaa mitä, vetoketju meni jo kiinni. Tosin takki on aaaivan liian kireä päälläni, mutta kuitenkin. Edistystä! :) Viralliset tavoitevaatekuvat sitten, kun painan n. 67 kg eli kun tilanne on -5 kg. Siinä painossa ajattelin ottaa myös kroppakuvan, niin saadaan ekat (väliaikaiset) ennen-jälkeen-muutoskuvat.

Huomiseen!

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Edullista ja kevyttä: kaalikeitto

Opiskelija ja terveellinen laihduttaminen on välillä vähän hankala yhtälö. Valintojen maailma... Kaalikeitto on kuitenkin aika edullista, mutta terveellistä, kevyttä ja tosi hyvää! :)

Tänään valmistin pariksi päiväksi jauheliha-kaalikeittoa hiukan soveltamallani reseptillä, mulle tästä tuli neljä lautasellista valmista keittoa.

Tarvitset:
varhaiskaali
porkkanoita tai keittojuureksia
sipuli
400 g naudan jauheliha (10 %)
maustepippuria
suolaa
meiramia
2 lihaliemikuutiota
vettä

1. Suikaloi kaali ja heitä kattilaan. Itse laitoin porkkanatkin sekaan jo tässä vaiheessa, mutta ne voisi olla parempi lisätä vasta keittoajan loppuvaiheessa.



2. Silppua sipuli ja kuullota se oliiviöljyssä. Ruskista jauheliha samalla pannulla ja mausta suolalla ja maustepippurilla. Mulla ei ollut maustepippuria, joten laitoin sitten hiukan rouhittua mustapippuria sen sijaan. :D


3. Sekoita rehut ja liha. Lisää sen verran vettä, että kaalit peittyvät. Veden voi kaataa samalla pannulla, jolla paistoi jauhelihan. :) Murusta sekaan pari lihaliemikuutiota. Sekoita. Anna kypsyä hiljalleen noin tunnin ajan välillä sekoittaen. Keittojuurekset tai porkkanat kannattaa laittaa sekaan vasta loppuvaiheessa, kuin myös meirami.

Mulla ei ollut niin jättiläismäistä kattilaa, että kaikki olisi mahtunut yhteen, joten jouduin laittamaan keiton kahteen kattilaan. Silti kaali pursui kattiloista, eikä vesi aluksi peittänyt niitä. Kaali kuitenkin pehmeni nopeasti, jolloin keitto mahtui kiltisti kattilaan. Kiehumisen kanssa vaan sai aluksi olla tarkkana. :)



Mä en sit ole mikään kokki (kaikkea muuta), joten kannattaa soveltaa, jos tulee omia ideoita. Tosi hyvää on kyllä näinkin!


Ensimmäisen viikon yhteenveto

Viikon verran ollaan nyt menty laihdutusruokavaliolla, joten laitetaanpas pientä yhteenvetoa tästä viikosta.

Ensinnäkin valitettavasti söin koko viikon ajan liian vähän. En kuitenkaan tehnyt sitä tahallani, vaan en kertakaikkiaan aina ehtinyt/jaksanut syödä viittä kertaa, tai joskus jääkaapista puuttui jotain. Söin kuitenkin aina vähintään 4 kertaa päivässä ohjeen mukaan. Tässä on parannettavaa nyt tänään alkaneelle viikolle.

Vedenjuontia olen saanut lisättyä asteittain, nyt sitä menee jo sen tavoittelemani 3 litraa päivässä. Salipäivinä ehkä puoli litraa enemmänkin.

Liikunnan makuun on päästy. Alkuviikosta olin vielä flunssassa, mutta sen hellitettyä menin salille torstaina. Kun pahin ekan kerran jälkeinen lihaskipu oli poissa, menin salille vielä sunnuntaina. Kevyempää ulkoilua ja hyötyliikuntaa on tullut tehtyä ihan mukavasti, myös pari 1,5 tunnin lenkkiä ehdin tehdä. Tämän viikon tavoitteena lisätä liikuntaa!

Unirytmiä en vielä viime viikolla saanut kuntoon, yritys jatkuu tällä viikolla. Tänään pääsin sängystä ylos klo 10.30, uusi ennätys. ;) Huomenna paremmin.

Tosiaan sieltä n. 72 kilosta startattiin ja veikkaanpa, että olen jo kutosella alkavissa luvuissa. Viikossahan lähti suurimmaksi osaksi vasta ylimääräiset nesteet, joten tämä viikko ja viikot tästä eteenpäin ovat ne mielenkiintoisimmat, kun sitä läskiä alkaa lähteä. Niin mahtavaa, jään innoissani seurailemaan peilikuvaani. ;) Tarkkoja lukemia en voi antaa, koska kieltäydyn elämästä samassa asunnossa vaa'an kanssa. Punnitsen itseni muualla, näillä näkymin seuraava tilaisuus painon mittailuun tulee torstaina.

Kuva on otettu jo alkuviikolla, joten olen nykyään ainakin nesteiden verran kevyempi kuin tässä kuvassa. Otan itselleni aina kaikenlaisia kuvia, jotta on sitten myöhemmin materiaalia muutoskuville. Painan peukaloilla lantioluita, joten tästä näkee aika hyvin, että paljonko ylimääräistä siellä lanteilla on. :D


Ei muuta kuin että jatketaan, erittäin hyvällä fiiliksellä eteenpäin vain! :)

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Tulis jo syksy

Kesä ei ole mukavaa aikaa ylipainoisena. Kuumuus ahdistaa, reidet hankaa mekkoa käyttäessä, ja pahimpana kaikesta, en voi käyttää kivoja kesävaatteita vaan verhoan itseni kuuminakin päivinä. Olen koko ajan erittäin tietoinen ylipainostani, tankkiolemuksestani ja kaksoisleuasta.

Ja muistetaan, että olen kuitenkin "vain" lievästi ylipainoinen, mutta silti olo on tämä. Voin vain kuvitella, mitä se olisi, jos painaisin vieläkin enemmän.

Ehkä surullisinta tässä on se, että oikeasti mä tykkään kesästä ihan hirmuisesti, niin kuin tykkään ihan jokaisesta vuodenajasta. Tänä kesänä en ole kertaakaan käynyt rannalla enkä edes uimassa. Nyt mä vaan odotan, että nämä kamalat hellepäivät loppuvat.

Kesää taitaa olla enää sellainen kuukauden verran jäljellä, ja sitten alkaa tulla vihdoin syksyisempää! Tänä vuonna syksyssä on parasta kesän loppuminen, mutta tykkään syksystä kyllä muutenkin. Kuukauden päästä olen myös monta kiloa kevyempi kuin pahimmillani kesällä, joten olo on varmasti senkin takia tosi hyvä sitten.

Lopuksi vielä vähän asiasta toiseen: tykkään seurailla kropan muutoksia laihtuessa. Eilen illalla sängyn laidalla istuskellessani huomasin roikkuvaa vatsaa/vatsanahkaa! Korukin mennyt ihan vinoon. Onneksi mun iho palautuu hyvin, joten tuo lerppu lähtee tuosta kyllä pian pienenemään, kunnes katoaa kokonaan. Sitten pääsee vatsalihakset esiin. ;)


Easy Diet


Tämä ei ole sitä miltä näyttää. 

Antakaa kun selitän vähän. Jossain vaiheessa tässä kevään aikana sorruin ostamaan näitä 25 kpl. Köyhdyin 65 €. Olin silloin niin epätoivoinen, että ajattelin pudottaa näillä nopeasti muutaman kilon alkuun. Söin yhden keiton, ja siinä se sitten olikin. :D Tajusin saman tien, että näillä mä en tule elämään! En ole koskaan ollut pussikuurien kannattaja, ja siltikin sorruin epätoivoissani näitä ostamaan.. unohtuivat sittemmin kaapin perälle.

Nyt sitten sain ajatuksen, että korvaisin lounaan aina tällaisella keitolla, koska:
a) pussikeitot eivät menisi hukkaan
b) pussikeittoihin laitetut rahat eivät menisi hukkaan
c) säästää hieman rahaa käyttää näitä pois, kauppalasku pienenee, kun puolet vähemmän lihaa ja kasviksia riittää
d) säästää vaivaa, kun yksi päivän viidestä ateriasta on näin superhelppo

Eli, näitä riittää nyt sitten 24 päivän lounaiksi! Makuina parsa, savuporo, juusto, texmex-jauheliha, herkkusieni, tomaatti, kana.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Raskausarpia ja selluliittia

Mikä ihana otsikko! Mutta mitäs sitä kaunistelemaan.

Mä oon ahmimalla ja sokeria syömällä aiheuttanut itselleni noita molempia.

Raskausarpia olen bongannut tähän mennessä reisien sisä- ja ulkosyrjiltä, sekä jenkkakahvoista.  Harmittaa niin vietävästi, että oon aiheuttanut itselleni kaiken muun ohella myös näitä. Onneksi arvet ovat kuitenkin tosi vaaleat mulla, ja tiedän, että ne lähes katoavat, kun laihdun taas.

Selluliittiakin löytyy sieltä reisistä ja takapuolesta nykyään. No, siitäkin mä voin päästä eroon lähes kokonaan - oon ennenkin päässyt. Resepti: Paljon vettä, puhdasta ruokaa ja liikuntaa, tarkemmin sanoen salitreeniä. Ja olennaista on tietysti myös painon putoaminen.

Että tässä on vielä vähän lisämotivaatiota laihtumiseen. Pidän teidät ajan tasalla myös näihin osa-alueisiin liittyvissä asioissa sitten jatkossa!

Soveltamista

Hui mikä päivä. Töitä 8 tuntia. Enkä mä tehnyt kunnon eväitä. Meni ihan soveltamiseksi!

Syömiset siis

Aamulla kaurapuuro mehukeitolla
Töissä purkki rahkaa mehukeitolla
Töissä myöhemmin banaani
Töiden jälkeen 4 nakkia, pari lusikallista perunasalaattia sekä reilu pätkä kurkkua

Illalla myöhemmin taidan syödä vielä toisen purkin rahkaa.

Mä meinasin vetää hirveät ahdistukset noista nakeista, koska eihän ne millään lailla kuulu mun ruokavalioon tällä hetkellä. Niitä kuitenkin oli tarjolla, joten nälkäisenä ne söin. Koska ihan oikeasti, en mä niistä liho, mun tämän päivän syömiset on ihan onnettoman vähäiset. Siihen kun lisätään 8 h fyysistä työtä, eli kävelyä, kyykistelyä, kurottelua, nostamista, seisomista koko päivän, sekä vielä illan koiran ulkoilutukset, niin kyllä mun vaje on edelleen ihan järjetön tältä päivältä. :D

Tää on niin typerää, mutta kun mä oon aina näissä niin sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppi. Meinaa ahistaa, kun "lipsuu". Ja mä sentään olen sallinut itselleni ruokavaliosta poikkeamiset aina, kun tulee poikkeustilanteita, joissa ei ole muita vaihtoehtoja. Että nyt pois tuollaiset ajatukset ja eteenpäin. Huomenna pitää kyllä syödä enemmän ja kunnolla. En ole tällä viikolla vielä kertaakaan syönyt kaikkea, mitä pitäisi. En ole vaan ehtinyt. Mutta huomisesta lähtien siihen tulee muutos, ja syön kiltisti kaikki ateriat.

Makeanhimoa oli muuten hiukan tänään, kun töissä katselin karkkeja. Tai ei se fyysistä ollut, mutta sellaista henkistä makeanhimoa. Se onneksi meni ohi, aion kyllä pysyä karkinostokiellossani. Mikään ei pysäytä mua, ajatus siitä että ehkä jo n. 10 viikon päästä mä olen normaalipainoinen, laittaa kyllä jatkamaan samaan malliin kuin tähänkin asti. :)

Lihakset ovat vielä aika muussia torstain salikäynnistä, mutta eiköhän huomenna pystyisi taas mennä treenaamaan? Sitten kun lihakset tottuvat taas harjoitteluun ja treenaan kaksijakoisesti, niin pystyy käydä salilla montakin kertaa viikossa.

Eipä muuta tänään, jatketaan. Vaa'alle luultavasti ensi viikon torstaina seuraavan kerran.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

"Et sä näytä noin painavalta."

Tänä aamuna vaaka antoi painoksi 70,3 kg. Laskenut siis on, mutta pitää ottaa huomioon, että olin edellisenä iltana salilla ja vieläpä ensimmäistä kertaa pitkän tauon jälkeen, joten paino on sen takia koholla. Lisäksi tänään alkoi vielä se aika kuusta, joten ilman kaikkea ekstraturpoilua taidan keikkua jo siellä 60-luvun puolella! :) Katsellaan lukemat seuraavan kerran joskus ensi viikon puolella.

Sain vasta parikin kommenttia tänne blogiin. Niissä sanottiin, että mä en näytä niin painavalta mitä olen. No, siihen en osaa mitään sanoa, koska en tunne ketään samanpituista ja -painoista, mutta kieltämättä omasta mielestänikään en aina näytä niin paksulta mitä olen. Lähinnä siis peilissä ja esimerkiksi eilisissä salikuvissa.

Löysin kuitenkin viimeisen kuukauden ajalta muutaman kuvan, joista näkee, että kyllä sitä ylimääräistä on vaikka kuinka ja huomaa senkin, ettei se BMI niin kaukana ole sieltä merkittävästä ylipainosta.

Pahoittelut resupekkalookista, kuvat otettu mökkireissun yhteydessä, joten ei todellakaan tullut laittauduttua mitenkään. :D




Itkettää.

No, noi housut onneksi lörpöttää päällä nyt jo, että kyllä kai se tästä...

Salilla vihdoin!


Punttis eilen vihdoin korkattu piiitkän tauon jälkeen. Ei mun "oma" punttis, vaan söpö pieni kyläpunttis. Ajoi kyllä täysin asiansa.

Salilla oli hellepäivän takia valitettavasti sisälläkin kuuma epätoivoisesta ilmastoinnista huolimatta. Ei tarvinnut edes rehkiä, kun hiki jo valui. ;)

Olisi varmaan ollut fiksua ottaa vähän iisimmin ensimmäinen kerta. Mutta kun mut päästetään salille, niin sitten mä kyllä teen täysillä. Ja nyt kun ollaan ihan rehellisiä, niin olihan se rankkaa. Tunsin oloni todella rapakuntoiseksi eikä se sen vuoksi ollut niin mukavaa, kuin aiemmin. Mutta tämän mä laitan ihan ekan kerran piikkiin. Treenasin koko kropan läpi, joten tuli tehtyä vain yhet 3x12 tai 3x15 -sarjat per ryhmä. Etu- ja takareidet prässissä, takamus taljassa, selän laitteessa (ei ollut selkäpenkkiä), yläselän ylätaljassa, pohkeet steppilaudan reunalla, hauikset, ojentajat, rinta ja olkapäät käsipainoilla sekä lopuksi heitin vielä maton lattialle ja tein vatsarutistuksia ja lankkua. Unohtuikohan joku? Tämä oli mun starttikerta, tarkoitus on siirtyä pian kaksijakoiseen ohjelmaan.

Vaikka tämä eka treeni olikin hiukan epämiellyttävää, siitä jäi silti todella loistava fiilis! Treenin jälkeen velloinkin loppuillan endorfiinimeressä. Mikä parasta, tästä kerrasta jäi hinku mennä pian uudelleen.

Ja koska mä olin ainut tyyppi salilla, kehtasin ottaa itsestäni kroppakuvat. Näitä kuvia voidaan sitten jonkin ajan kuluttua verrata kuviin, joissa olen vaikka 5 kiloa kevyempi. Salivaatteet kiristivät päällä ja läskit vaan pursuivat (anteeksi nyt). Itseasiassa näytin mielestäni tosi paksulta peilissä ja muutenkin, siis paksummalta mitä näissä kuvissa. Mutta kyllä ne vaatteet kohta löystyvät päällä, pidän sen mielessä. :)


torstai 25. heinäkuuta 2013

Vielä yksi tavoitevaate

Päätin tosiaan ottaa vielä yhden tavoitevaatteen mukaan tänne blogiin, aiemmin esittelemieni tavoitevaatteiden lisäksi.

Ihana takki koossa XS. Tämä on vaan niin pieni mulle, ettei tästä nyt edes saa selvää, millainen takki on kyseessä. :D Se ei todellakaan mahdu kiinni, tuossa näyttää olevan joku 10-15 cm matkaa. Muutenkin sitten, kun takki on sopiva, se näyttää pidemmän malliselta kuin mitä se nyt näyttää päälläni. Tämä on mun lempparitakkini, ja mä haluan, että se mahtuu mulle vielä tämän vuoden puolella!

Katsotaan sitten 15 kilon päästä uudelleen.


Tunnelmia

Kirjoitellaanpa nyt vähän tunnelmia ja tilannepäivitystä, kun laihdutus on saatu alkuun. :)

Aloitetaan fyysisistä jutuista. 

Iho on alkanut kukkia. Vaikka naamassa onkin kaikenlaisia epäpuhtauksia tällä hetkellä, mä jotenkin tykkään tästä! Mä tykkään miettiä sitä, kuinka syön paljon kasviksia ja muuta mahdollisimman puhdasta ruokaa, ja samalla juon reilusti vettä, jolloin puhdistan mun kroppaa sisältäpäin. Kaikki sonta puskee ihosta ulos, pois musta! Jonkin ajan päästä mun kasvot ovat taas puhtaat, eikä siellä ihon alla piileskele mitään.

Nesteet ovat suurimmaksi osaksi lähteneet, ja sitä myöten kroppa hiukan kaventunut. Ekoina päivinä sai käydä ihan kohtalaisen tiheään tahtiin vessassa. Mä oikein tunsin, kuinka esimerkiksi jenkkikset kihelmöi nesteen poistuessa. ;)

Energiaa on paljon. Tämän toki voisi laskea henkisiinkin muutoksiin, mutta kumminkin. Jaksaa tehdä ja hoitaa kotia. Kaikkea muuta olen jaksanut tehdä paitsi kouluhommia, hehe... siihen parannus viimeistään ensi viikolla!

Henkisellä puolella ei ole meneillään mitään kummempia myllerryksiä. Fiilis on hyvä ja tällä meiningillä jatketaan.

Unirytmiä en ole saanut vieläkään kuriin. Kuulin eilen vähän hämmentäviä uutisia, ja ne sitten pyörivät ja paisuivat päässäni viime yönä. Siinä pimeässä sängyssä pyöriessäni pelkäsin tulevani hulluksi kaikkien ajatusten kanssa! Lopulta jouduin laittamaan valot päälle. Nukahdin lopulta vasta kuuden jälkeen aamulla, jolloin aurinko oli jo alkanut nousta ja linnut lauloivat. Unissani olin painanut herätyskellon pois, ja heräsin sattumalta joskus ennen yhtä. Siihen, kun kaveri soitti, että on tulossa kylään kuten olimme sopineet. :D Hyi mua.. Aamulla kaikki öiset ajatukset tuntuivat tietysti aivan naurettavilta. Kyllä mä tän unirytmin saan kuntoon, vaikka sitten pikkuhiljaa, mutta saan.

Ruokavaliossa olen pysynyt. Nyt tosin lähdin pariksi päiväksi taas pois omalta asunnoltani. Jotain ruokia otin mukaan, mutta nyt tulee kyllä ensimmäinen soveltamisen paikka eteen. Tää on hyvä juttu mulle. Entinen minä olis luovuttanut varmaan tässä kohtaa, kun ei pystykään noudattamaan ruokavaliota. Mä noudatan niin hyvin kuin pystyn, muilta osin sovellan fiksusti. Kyllä mä tästä parista päivästä selviän hyvin ja paino pysyy laskussa. :)

Aamulla tosiaan oli tarkoitus mennä salille, mutta koska nukuin ja sen jälkeen sain seuraa, en päässyt sinne. Mutta olen silti tänään menossa nyt illalla, toiselle salille vain. Voin kirjoitella siitä sitten tunnelmia huomisen puolella. :) Myöhemmin illalla vielä koiranulkoitusta, kun on vähän viileämpää.

Huomenna olis luvassa painopäivitystä! Jännä nähdä, paljonko mun viimekertaisesta painosta oli nesteitä. Ne on nyt varmaan saatu pois, seuraavaksi sitten läskin kimppuun. Tarkoitus ei ollut punnita vielä huomenna, mutta punnitaan nyt, kun kerta mahdollisuus on. Tänään illalla luvassa vielä pientä tavoitevaatepostausta, lisään aiemmin esittelemiini tavoitevaatteisiin vielä yhden ihanan takin, jota haluan päästä vielä tänä vuonna käyttämään.

Ps. En tiedä kiinnittikö kukaan huomiota, mutta mulla luki pitkään tuolla kuvauksessa olevani 23 v, vaikka täytän 23 vasta ensi kuussa. Miten jo näin nuorena voi mennä sekaisin vuosista? ;)

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Liikkumisesta

Mä en olekaan kirjoitellut mun liikunnoista oikein mitään. Johtuen lähinnä siitä, että olin vasta lentsussa. Nyt on yskä loppunut, joten huomenna pääsee salille ensimmäistä kertaa pitkään aikaan! Salikortti on ladattu ja salivaatteet valmiina menossa reppuun huomista varten.



Olen koiranomistaja, joten etenkin tuon juniorikoiran kanssa tulee ulkoiltua yleensä 2-4 h päivässä. Ulkoilu sisältää kesällä uittamista, koirapuistoilua, metsälenkkejä, kaupunkilenkkejä ja sitten ihan lenkkipolkujen kiertämistä. Juniorin kanssa vielä usein tallustellaan aika hitaasti ja pysähdellään vähän väliä ihmettelemään maailman menoa ja treenailemaan sitä, että miten ne Aikuiset Koirat sitten käyttäytyvät. Kesäkuumalla varsinkaan ei voi hirveän kovatahtisia lenkkejä tehdä. Mä en tällä hetkellä tee mitään lenkkejä ilman koiraa, koska tosiaan juniorin kanssa tulee ulkoiltua muutenkin niin paljon. En mä muuten muuta ehtisikään päivässä tehdä. Mä itse en laske alle tunnin ulkoiluja varsinaisesti lenkeiksi, enkä myöskään koirapuistoilua, uimista tai muuta hengailua. Ne kuuluvat mun arkeen ja sisältyvät mun peruskulutukseen niin sanotusti. :) Mutta kyllähän niissäkin energiaa kuluu, vaikken täällä blogissa mainostakaan noita koiranulkoilutuksia tai muuta hyötyliikuntoja.

Meinasin mainita, että lähdenpä tänään vielä reilun tunnin kävelylle, kunnes tajusin että tänään ollaan jo oltu 4 h ulkona, uimassa ja puistossa. :D Että ehkä parempi että sekä minä että penska levätään loppupäivä, kun oon tänään myös pyöräillyt muutaman kilometrin.

Uusilla salivaatteilla kelpaa treenata!
Sellainen mun viimeinen tavoite olisi käydä neljästi viikossa reilun tunnin aamulenkki ja sitten neljästi salilla. En kuitenkaan nyt alussa ota tästä liikuntapuolesta vielä stressiä, eiköhän se ala itsestään sujumaan. :) Tärkeintä tällä hetkellä painonpudotuksen kannalta on tuo ruokavalio.

Ei herätys muuten tänäänkään mennyt ihan nappiin kun nukuin pommiin ja heräsin vasta klo 11. Mutta on se jo parempi kuin 13.30!

Superhelppo lounas


Tässä helppo, yksinkertainen ja terveellinen lounas tai päivällinen.

Pilkoin pätkän kesäkurpitsaa ja paistoin sen pannulla oliiviöljyssä. Pilkoin myös tomaattia ja kurkkua, jotka heitin lautaselle ihan sellaisenaan.

Sitten sekaan vielä raejuustoa ja ihan jauhelihamausteella maustettua jauhelihaa.

Ei muuta! Oikeaa pikaruokaa, mutta tosi hyvää tuon paistetun kesäkurpitsan ansiosta. Toki jos karppaa tai ei muuten pelkää kaloreita, niin tohonhan sopii sekaan vielä vaikkapa Valion Mustapekkaa tai jotain muutakin juustoa. Tai ylipäänsä mistä sitten pitääkin. :)

P.S. Banneri senkus vaihtuu, olkoon tuo nyt sitten vähän aikaa edes. :D

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Mitä kuuluu sokeririippuvuudelle?

Mä en itsekään ole varma, missä mennään. Riippuvuus tuntuu uinuvan jossain taustalla eikä minulla ole minkäänlaista makeanhimoa.

Kun aloitin blogin, olin ihan sokerikoukussa, yritin päästä irti. Aluksi en onnistunut, sitten onnistuin hieman vähentämään. Kun päätin lopullisesti kieltää karkin ostamisen itseltäni, ensimmäinen päivä oli yhtä totaalista painajaista. Ajattelin vain sokeria koko ajan. Seuraavana päivänä kärsin päänsärystä, ja sitten kaikki oli ohi. Söin mielestäni tosi normaalisti!

weheartit.com


Sitten päätin, että on aika startata laihdutus. Sekin onnistui ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Eilinen ei vielä mennyt puhtaasti vajaan jääkaapin vuoksi, mutta sekään ei häirinnyt minua. Ennen olisin ajatellut, että koska vaikka raejuusto puuttuu, voin samantien syödä karkkia koko päivän terveellisten ruokien sijaan.. huoh.

Olen nyt muutaman kerran käynyt kaupassa sokerinostokieltoni jälkeen ja en ole ollut lähelläkään ostaa mitään. Toki asia on käynyt mielessä. Tottakai, kun karkin ostaminen kuului viimeiset pari vuotta kauppareissuihini. Kerran jopa katselin karkkihyllyä, vaikken aikonutkaan ostaa mitään.

Mun mielestä on mukavaa ja luonnollista syödä kuin normaalit ihmiset nyt. En tunne mitään levottomuutta iltaisin siitä, että pitäisi lähteä karkkiostoksille. Eikä tee tiukkaa kirjoittaa siitä. :)

Nyt siis kysymys kuuluukin, että kuinka kauan tätä onnea sitten kestää? Tullaankohan täältä jossain kohtaa rytinällä alas, viimeistään laihdutuksen loputtua ellei aiemminkin? Syönkö sitten 5 vuotta pelkkää sokeria, ennen kuin pystyn taas tekemään asialle jotain?

weheartit.com

En tiedä, mutta en usko. Toivottavasti ne pari sokerilla elettyä vuotta opettivat jotain. Jotain takapakkia ainakin varmaan tulee jossain vaiheessa, enpä usko että hymysuin vedän rahkaa koko loppuvuoden.

Olkoon se sen ajan murhe sitten. Toivon, ettei takapakkeja tule, mutta jos tulee, nekin kuuluvat prosessiin. Nyt otan ilon irti tästä tunteesta, kun homma on helppoa eikä mielitekoja ole.

Voisi tehdä ihan hyvää syödä jotain pientä herkkua silloin tällöin esimerkiksi viikonloppuisin seurassa. En halua tehdä sokerista liian houkuttelevaa kiellettyä hedelmää. Muuten käy helposti niin, että laihdutuksen ajan en käytä sokeria, mutta sitten kun pääsen tavoitepainoon, homma karkaa taas käsistä. Silti aion pitää kiinni siitä, että itse en itselleni osta sokeriherkkuja kotiin.

Epätoivoinen unirytmi

Vielä en ole onnistunut kääntämään unirytmiä. Heräsin taas klo 13.30! Kiva syödä aamupuuroa kahdelta päivällä. Typerintä asiassa on se, että herään kuitenkin yhdeksältä käyttämässä koiran pissalla. Siinä herää jo mukavasti, mutta en vaan voi vastustaa muhkeita pehmeitä petivaatteita vaan kömmin takaisin sängynpohjalle. Kestää noin tunnin nukahtaa uudelleen, mutta siltikään en nouse sieltä. Huomenna en enää koiran ulkoilutuksen jälkeen palaa sänkyyn, ja sillä selvä. :)

Menin eilen jo puoliltaöin sänkyyn eli pari tuntia aiemmin kuin sitä edellisenä iltana, mutta eihän se uni tullut moneen tuntiin.

Kyllä nukkuminen on sitten ihanaa!


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Tavoitevaatteet kuvissa

Huom! Katso myös nämä: tavoitetakki & tavoitefarkut! :)

Otin kuvia tavoitevaatteista ylläni. Nämä ovat kaikki sellaisia vaatteita, jotka olen ostanut liian pieninä, eli ne eivät ole koskaan mahtuneet minulle. En siis edes vielä tiedä, näyttävätkö ne hyvältä päällä ylipäänsä, vaikka olisinkin tarpeeksi pieni vaatteisiin. Aika näyttää. :)

Kuvat otettu 22.7.2013, paino näissä n. 72 kg.

Aloitetaan Topsportin windstopper-takilla. Tämä on oikeastaan miesten takki ja kokoa S. Ostin sen itselleni ulkoilutakiksi syksyä varten. Oli niin hyvässä alennuksessakin!

Ensimmäisessä kuvassa havainnollistan, kuinka pitkä matka on vielä siihen, että vetoketju menee kiinni. Aikas monta senttiä... Eikä sekään riitä siihen, että takki näyttäisi vielä hyvältä päällä.


Takki takaa, kun kiristän sitä edestä kiinnemmäs, samoin kuin ensimmäisessä kuvassa.


Seuraavaksi Zaran mekko koossa M (eikä siltikään mahdu!). Lantion/reisien kohdalta ottaa kiinni. Mekkoon kuuluvaa joustavaa ns. alushametta sain hinattua hiukan alemmas, päälikangas sen sijaan ei antanut yhtään periksi. Saa nähdä näyttääkö tämä mekko päällä kivalta edes sitten, kun on minulle sopiva.


Sitten Topsportista ostettu korallinvärinen huppari koossa S. Tässä taas näkyy, että monen monta senttiä saa kaventua, ennen kuin vetoketju menee kangasta venyttämättä kiinni.


Tässä huppari väkisin venytettynä kiinni. Kiva makkarankuori!


Viimeisenä pienin, punainen mekko Vilasta koossa XS. Apua, tähän on paljon matkaa. Tässäkin mekossa on ns. joustava alushame, jota sain hivutettua hieman alemmas. Päälikangasta en saanut reisien yli, käteni ovat päälikankaan helman alareunassa. Huom, vetoketju ei ole takaa kiinni...


Sivulta sama. Kiva tuo allikin tuossa. :D

Loppuun säästin tämän pahimman hirvityksen. Ei mene vetoketju lähimainkaan kiinni, alushame ei mene kokonaan alas ja päälikangas ei mene takapuolen päälle ollenkaan. :D

Sellaista. Nämä toimikoon virallisina tavoitevaatteina, vaikka toki kaapit ovat täynnä liian pieniä vaatteita.

Nyt sitten tuloksia odottelemaan. Muutaman kilon päästä väliaikakuvat!

Laihdutus käyntiin: ruokavalio

Noniin, hitaasti mutta varmasti lähtee laihdutus käyntiin. Alku tosin ei ollut kovinkaan vakuuttava, kun vapaapäivän kunniaksi heräsin klo 13.30. Oikeasti, nyt toi unirytmi kuntoon! :/ Pitäisi vaan siinäkin mennä mukavuusalueen ulkopuolelle ja herätä tarpeeksi aikaisin. Olennaista olisi myös mennä ajoissa nukkumaan. Kyllä se unirytmi sieltä löytyisi, kunhan vaan saisi itsensä sängystä ylös.

Herättyäni söin vähän puuroa, ja kauppareissun jälkeen patongin, jossa oli kananmunaa, katkarapuja, rehuja ja majoneesia. Olin liian nälkäinen alkaakseni laittaa ruokaa. Mutta nyt on kunnon ainekset jääkaapissa, joten näillä eväillä jatketaan loppupäivä ja tästä eteenpäin.


Perusruokavalioni näyttää tältä:

Aamulla puuroa
Lounaaksi kasviksia ja lihaa/kanaa/kalaa
Välipalaksi rahkaa
Päivälliseksi kasviksia, lihaa/kanaa/kalaa ja hedelmä
Iltapalaksi rahkaa

Kuulostaa ehkä hieman ankealta, mutta oikeasti ankeaa tuossa on vain rahka-osuus. Siihenkin tottuu muutamassa päivässä. Muista aineksista saa hyviä ruokia aikaiseksi ja aamupuurokin oli edellisellä laihiksella ihan mun lempparia.

Annoksiin laitan lisäksi mm. marjoja, raejuustoa, leseitä ja oliiviöljyä.

Tämän päivän syömiset ovat menneet sen verran hassusti, että taidan skipata välipalan ja siirtyä suoraan päivälliseen. Josko sen saisi seitsemään mennessä syötyä.

Apua, ruoka-, liikunta- ja unirytmin hallitsemisesta kaiken muun elämän ohella tulee todella vaikeaa, mutta haaste on otettu vastaan! :D

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Syömiset ja paino tänään

Ajattelin tänä aamuna käydä vaa'alla, vaikken olekaan vielä laihduttanut. Ilokseni paino oli hieman alhaisempi kuin 10. päivä tätä kuuta, vaikka tässä välillä meni aika monta päivää karkkia mussutellen.

Vaakalukema tänään: 71,7 kg.



Tällä hetkellä on sellaiset tunnelmat, että huomisesta alkaa laihdutus ihan painonpudotusruokavalion mukaan. Tässä postauksessa kerroin laihdutussuunnitelmistani tarkemmin. Ei siis orjallista fitness-kisadieetti-meininkiä, mutta listan mukaan yritän silti syödä stressaamatta kuitenkaan liikaa, jos sosiaalinen elämä tai muut poikkeustilanteet aiheuttavat soveltamista.

Lyhyestä virsi kaunis, joten heitetäänpä päivän ruuat tähän loppuun.

Aamulla kinkku-juustosämpylä
Töissä kinkku-juustosämpylä
Illalla Greenzin kana-fetasalaatti (tosin leipä jäi melkein kokonaan syömättä, kuin myös iso kasa salaattia - sitä on annoksessa hurjan paljon)
Ja viimeisenä reilu pala jonkin sortin vadelmajuustokakkua. Mulle tarjottiin kakkukahvit! :)
Vettä ei kyllä mennyt kuin sen verran, mitä nyt sattui janottamaan.

Huomenna kuvaan tavoitevaatteita päälläni!

lauantai 20. heinäkuuta 2013

20/07/13

Ihania nämä viikonlopputyöläisen viikonloput. Mitään kummempaa iltaohjelmaa ei viitsi järjestää, kun pitää kuitenkin jo aamusta mennä töihin. Menin tosiaan tänään töihin ilman ahdistustankkaamista ja selvisinpä töistä ilmankin sitä. ;) Huomenna vielä toinen vuoro, sitten muutama päivä vapaata niistä hommista.

Joo, mutta nyt ei ole mitään asiaa, tulin vain laittamaan päivän ruuat ylös. Ei varsinaisesti mennyt yhtään sokeria! Lonkerossa sitä on tietysti vähän. Nyt sitten särkee päätä, sokerin vieroitusoiretta...

Herättyäni lasi rasvatonta maitoa
Töissä kinkku-juustosämpylä
Töiden jälkeen kahden munan munakas, puoli purkkia chilitonnikalaa sekaan
Pari pientä persikkaa
Grilliruokaa: pihvi maustevoilla, hiukan kurkku-vesimelonisalaattia ja grillinyytti, jossa pelkkiä kasviksia, tilkka oliiviöljyä ja vähän yrttituorejuustoa. Yksi lonkero meni tänäänkin. Mä en sitten yleensä juo joka päivä lonkeroa. :D
Seuraavaksi vielä yksi banaani turkkilaisella jogurtilla iltapalaksi



Vettä oon juonut ihan liian vähän, en ole nyt kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

Kaikki koirat on nyt ulkoilutettu, joten voin hyvillä mielin istahtaa sohvalle ja katsoa Tabun Foxilta jogurtti-iltapalan kanssa.

Ylipainoisen noidankehä ja miten siitä pääsee pois?

Ainakin mulle tästä ylipainosta on seurannut aikamoinen noidankehä. Ei varmastikaan päde jokaiseen, ei todellakaan, mutta eiköhän ainakin joku voi samaistua tähän kuvioon.

Lähes koko elämäni normaalipainoisena olleena on vaikeaa hyväksyä omaa tämänhetkistä painoa ja ulkonäköä. Kun on liikakiloja ja niiden seurauksena laihdutusajatuksia, syöminen alkaa stressata. Tietää, että pitäisi syödä vähemmän tai terveellisemmin, pitäisi jättää herkut pois tai ainakin vähentää huomattavasti. Tuntee syyllisyyttä syömisestä ja aina huomenna alkaa laihdutuskuuri. Se huominen laihdutuskuuri taas laittaa syömään niitä herkkuja kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää. Ja koska se laihdutuskuuri ei alakaan huomenna, lopputuloksena tulee syötyä aivan liikaa ja aivan liian huonosti joka päivä.

weheartit.com


Tämän seurauksena ihminen lihoo entisestään, jolloin oma paino ja ulkonäkö ahdistaa taas enemmän. Mulla kävi niin, että mitä enemmän lihoin ja mitä huonommin vaatteet sopivat päälle, sitä enemmän oma olemus ahdisti. Ahdistustahan helpotin tietysti syömällä sokeripitoisia herkkuja tähän kaikkeen toivottomuuteen. Aloin menettää kiinnostustani ulkonäkööni, koska eihän minulla niin rumana ja lihavana ole enää mitään väliä. Pukeuduin epämääräisiin löysiin vaatteisiin ja yritin piilotella kokoani jopa huonon ryhdin avulla.

Ja siinä sitä oltiin, tuntui, etten koskaan voisi laihtua. Ihan liikaa laihdutettavaa, ja olinhan niin kamala.


weheartit.com (Muuttaisin tästä tosin alun: Pretty girls eat HEALTHY, mulla ei ole anorektisia ajatuksia :)

Miten tuosta noidankehästä sitten voi päästä pois? Mulla ei ainakaan ole mitään taikatemppua siihen, mutta oman itseni hyväksyminen oli minulle ratkaisevaa. Ymmärsin, että voin olla ihan nätti ylipainoisenakin, ja että ansaitsen myös laittaa itseäni kuten ennenkin. Ostin suurempia mutta kauniita, sopivia vaatteita, enkä yrittänyt ahtautua enää liian pieniin vaatteisiini tai epäsiisteihin säkkeihin. Ostin niitä, vaikka ne saattavatkin pian jo jäädä suuriksi, jos onnistun laihduttamaan. Kävin kampaajalla ja lakkaan taas kynsiä. Käytän kivoja alusvaatteita, meikkaan, yritän olla ajattelematta seurassa vain sitä, miltä näytän. Itseään ei voi huijata kovin paljon tässä. Itsensä pitäisi ihan oikeasti hyväksyä, vaikkei kokisikaan olevansa se paras versio itsestään.

Itseni hyväksyminen vähensi ahdistustani, mikä taas vähensi syömistä. Asiat eivät kuitenkaan ole ihan näin yksinkertaisia, muistetaan, että täällä kirjoittaa ihminen, joka ei ole vielä edes laihduttanut. ;) Mutta olo on silti parempi kuin aikoihin! Toki ahdistukseen on muitakin aiheita ja sokeriinhan olen ollut jo pitkään henkisesti ja fyysisesti riippuvainen, mutta nyt tuntuu ensi kertaa oikeasti siltä, että tulen saamaan syömisen taas hallintaani ja painon palautettua normaaliksi. 

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Sokerin määrä vähenee edelleen

Yllättävän hyvin menee! Karkkiostoksille en edes meinannut mennä. Mielenkiintoista, miten ensimmäinen karkinostokieltopäivä oli niin hirveän vaikea, mutta nämä kaksi seuraavaa päivää ovat menneet näin hyvin. Flunssa vaan on edelleen päällä, joten salilla en ole vieläkään päässyt käymään.

Sujuminen johtuu varmaan siitäkin, että on ollut kaikkea kivaa tekemistä. 

Heräsin vasta yhdeltätoista, päivällä kävin kuppilassa lounaspalaverissa, sitten ostoksille. En voinut vastustaa urheilukauppojen alennusmyyntejä. Tällä kertaa mukaan tarttui windstopper-takki syksyn lenkkeilyä silmällä pitäen sekä sitten huppari. Ja hei. Molemmat ostin liian pienessä koossa (S). Sillä nehän mahtuu mun päälle sitten syksyllä! Hyvät oli alennuksetkin, takki irtosi 36 euron hintaan (alunperin 90 €) ja hupparista maksoin 30 euroa (alunperin 60 €). Tili alkaa olla aika nollilla, mutta löytyipähän vaatteita, jotka eivät edes mahdu päälle. :D Hohhoijaa.

Ajattelin tehdä tavoitevaateaiheisen postauksen. Kuvaan siis liian pieniä vaatteita päälläni. Myöhemmin sitten otan kuvat, kun ne sopivat päälle. :)


Syömiset

Herättyäni sämpylä
Palaverissa tee ja yksi konvehti
Lounaaksi kana-pekoni-ananas-panini
Illalla grillausta: Vähän vihreää salaattia, pieni pihvi siivulla maustevoita sekä kasvisnyytti, jossa oli kesäkurpitsaa, tomaattia, paprikaa ja herkkusieniä tilkassa oliiviöljyä ja yrttituorejuustoa. Kulhollinen tuoretta ananasta. Kultalonkero.

Yksi konvehti vaan! Melkein sokeriton päivä jo! :)

Viikonlopun olen nyt molemmat päivät töissä. Kuuden tunnin päästä muuten herätys, kiva. Jos mä tästä viikonlopusta vaan selviäisin, niin eiköhän ensi viikolla saada vihdoin startattua se varsinainen laihdutuskuuri. Tällä hetkellä odotan sitä jo innoissani, ihan oikeasti. Musta tulee hoikka ja nätti taas!

torstai 18. heinäkuuta 2013

En ostanut karkkia tänäänkään!

Tänään oli toinen päivä, jolloin en ostanut sokeriherkkuja. Ajatuksiakin siihen suuntaan oli paljon vähemmän kuin eilen. Tänään oli kyllä hiukan poikkeavat kuviot, ei ehtinyt ajatella asiaa niin paljoa. Heräsin vasta 13.30, kun oli vapaapäivä! Nukuin kellon ympäri ja kauemminkin. Koko ilta taas meni ostoksilla. Lisäksi söin kylässä ollessani reilun palan tiikerijäätelöä, ehkä se auttoi täyttämään sen henkisen sokerikolon. :D Sitä täysin sokeritonta päivää odotellessa...

Päivä alkoi eilisillä grillipihvijämillä. :)



Laitoin päälle kokoa liian suuren paidan. Ei ole niin lihava olo. :)



Pakolliset Ikea-lihapullat, sielläkin kun tuli käytyä ostoksilla.


Eli päivän syömiset:

Herättyäni grillipihvijämät salaatilla
Reilu pala tiikerijäätelöä
Keskikokoinen annos Ikean lihapullia :)

Ei ehtinyt syödä enempää, kun heräsin niin myöhään. Ihan jees kuitenkin.

Sali odottaa vieläkin, vilustuin pari päivää sitten joten vielä olen hiukan liian nuhainen treenaamaan. Mutta kyllä se vielä tällä viikolla korkataan, varmasti! :D

Tahtojen taisto ja pelottava pääkoppa

Noniin! Pysyin tänään päätöksessäni lopettaa sokerin ostaminen ja kuluttaminen. En ostanut mitään tänään. Mutta se ei todellakaan ollut helppoa. Jo heti aamusta pääkoppani aloitti tutut ajatuksenjuoksut siitä, miten vielä tänään voisin ostaa sokeriherkkua. Vielä yhden kerran. Sen jälkeen voisin aloittaa laihdutuksen, mutta kyllä vielä yhden kerran voi syödä säkillisen irtokarkkia.

Ja mä melkein uskoin noita ajatuksia. Ihan oikeasti välillä meinasi hämärtyä todellisuus. Jouduin perustelemaan itselleni jatkuvasti, että en kertakaikkiaan voi mennä ostamaan mitään. Olenhan jo parin vuoden ajan päivittäin hokenut itselleni, että tänään vielä. Miten niin tänään vielä? Johonkin tämän on pakko loppua, ei se asia ole huomenna yhtään erilainen.

Ajatukset vilisi eri vaihtoehdoissa. "Jos ostaisinkin jäätelöä, eihän sitä tavallaan lasketa? No jos ei sokeria, niin haen jonkun överihampurilaisaterian sitten!" En sortunut mihinkään. Mekaanisesti vaan ajoin illalla suorinta tietä kotiin poikkeamatta mihinkään. Täytyy kyllä tunnustaa, että eräs kohtalon eteen tuoma tietyömaa auttoi kriittisimmän kohdan ohi ajamisessa. :D

Tämä päivä oli vaikea loppuun asti, vasta nyt helpottaa kun olen jo pessyt hampaat ja istun sängyllä pyjama päällä. Nyt en enää kaipaa sokeria, vaan ihan vaan unta.

weheartit.com


Minkähänlainen päivä huomisesta tulee? Tarkoitus olisi mennä vihdoin viimein salille, tapaaminen sinne on jo sovittu. Toivottavasti sali tappaa kaikki sokerihimot... Apua. Päättäväisesti vaan eteenpäin, oon varma, että tämä helpottaa kun pääsen pahimmista sokerihuuruista eroon. Huomenna edessä luultavasti fyysisiä vieroitusoireita.

Tämän päivän ruokailut:

Herättyäni ne vaivaiset 10 karkkia, jotka olivat jääneet yli eiliseltä sekä kaverin tarjoama keksi
Päivällä maustamattomia broilersuikaleita ruokakermassa wok-vihannesten kanssa, rasvatonta maitoa
Iltapäivällä pari palaa leipää juustolla ja lauantaimakkaralla
Banaani
Illalla grillailua! Reilun kokoinen ulkofileepihvi, salaattia fetajuustolla sekä grillattua maissia ja kesäkurpitsaa
Yksi kultalonkero meni myös :)
Vettä sen sijaan meni vain ehkä pari lasillista tai jotain.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Viimeiset karkit


Lupasin, että nämä ovat viimeiset ostamani karkit ylipainoisena. Kourallinen tosin jäi huomiselle vielä, kun en jaksanut syödä kaikkia, mutta uusia en enää osta.

Mua jännittää.

Seuraavat päivät, ehkä seuraava viikko tulee olemaan todella vaikeita. Niin pitkän ajan sokerilla eläneenä ei tule olemaan helppoa ilman sitä. Tulee varmasti hirveä tahtojen taisto. Ja odotettavissa on tietysti myös fyysiset vieroitusoireet, kuten päänsärky. Kasvoihin tulee puhkeamaan ihon alla piileviä epäpuhtauksia, jotka nousevat pintaan, kun ruokavalio puhdistuu.

En kuitenkaan aio mennä sinne kauppaan, en todellakaan. Sen sijaan voin tulla tänne blogiin purkamaan epätoivoani. :)

Lueskelin tänään laihdutusblogeja, ja tunsin itseni säälittäväksi. Ei se ole niin vaikeaa.

Voisin jatkossa ottaa enemmän kuvia itsestäni. Niitä on sitten kiva vertailla muutaman kuukauden päästä. Painon ajattelin päivittää tänne blogiin 2 viikon välein, eli viikon päästä olisi seuraava punnitus.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Hyi mikä päivä - nyt riittää



Asia on nyt niin, että tämä on viimeinen päivä kun minä ostan karkkia. Seuraavan kerran saan mennä karkkiostoksille sitten normaalipainoisena, jos silloinkaan.

Mitenköhän mä ikinä pysyn juuri nyt tällaisessa päätöksessä, jota oon tehnyt suunnilleen päivittäin viimeiset pari vuotta siinä onnistumatta? En tiedä vielä, mutta nyt ihan oikeasti. Tämä blogin kirjoittaminen on aika hyvin selventänyt sitä, kuin järjetöntä tämä mun syöminen on! Tiesin sen toki jo ennenkin, mutta tämä jotenkin konkretisoi sen hulluuden ja tuntuu melkein absurdilta vaan valittaa täällä, miten on vaikeaa syödä niin kuin normaalit ihmiset. Tekisi itsekin mieli vaan kirkua itselleni, että nyt vaan lopetat tuon pelleilyn ja alat laihtua.

Huomisesta alkaen karkinostokielto. Jos jossain tarjotaan tai muuten tulee ns. sosiaalisen tilanteen pakko, voin syödä sokeripitoista, mutta sitä en itse enää osta. Ja nyt sitten palataan myös siihen alkuperäiseen suunnitelmaan, eli ensin tarpeeksi normaalia ruokaa ja sitten laihdutus käyntiin.

Prkl.

Mun on vaikea itsekään uskoa näihin puheisiin, koska enpä ole aiemminkaan niitä pystynyt noudattamaan. Mutta toisaalta enpä ole ennen kirjoittanut blogiakaan, jospa tämä saisi mut nyt muistamaan, mitä mun täytyy tehdä.

Kovat on puheet, mutta siitäkin huolimatta aion täällä tunnustaa, jos rikon omia sääntöjäni. Rehellisyydestä en  nimittäin tingi, vaikka se kunnian päälle ottaakin. ;) Takapakit ovat inhimillisiä ja etenkään minä en ole mikään yli-ihminen.

Ostin tänään alennuksesta urheilurintsikat (-50 %), Niken t-paidan salille (-30 %), salikengät (-40 %), sekä normaalihintaiset salihousut. Pitää varmaan kuvata ne päällä jossain kohtaa. :) M-kokoa ostin, hiukan tosin nekin kiristi tämän parin kilon turvotuksen kanssa. Mutta eipähän jää ihan heti aivan ylisuuriksi.

Nyt löytyy salivarusteet siis!:) Huomenna tai ylihuomenna koeajamaan ne, tänään lähden vielä kaverille yöksi niin ei kerkeä.

Loppukevennyksenä vielä päivän mahtava ruokalista:

Aamulla sämpylä ja maitoa
Päivällä Hesen juustoateria Fantalla ja vielä majoneesillakin
Jälkkäriksi jäätelöpuikko
Nyt tässä iltapäivän ratoksi ja opparintekoeväiksi vaatimaton 500 g irtokarkkipussi..... (työn alla tosin vielä)

Mikä tää Hese-buumi nyt on? Joka tapauksessa, tuskin tänään tulee enää paljon mitään muuta syötyä.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Näin kuvia itsestäni..

...ja näytin sata kertaa lihavammalta kuin peilissä. Tosi kamalalta. Tuollaisenako muut mut näkee? Mä luulin, ettei kaikki välttämättä huomaisi mun +10 kg. Mitä vielä, kyllä sen huomaa. :(

Sen sijaan, että olisin saanut kuvista jotain lisäintoa tähän projektiin, niin ehei. Päinvastoin, mieleni olisi tehnyt juosta lähimpään kauppaan ostamaan irtokarkkeja ja syömään niitä toivottomuuteen.

Parasta olisi kai vältellä peilejä ja etenkin kameroita kuukauden tai pari, ja laihduttaa. Yllätyin nimittäin omasta reaktiostani. Se tosin ei yllättänyt, miten olen valmis syömään sokeria ihan jokaiseen negatiiviseen asiaan.

No, onneksi tämä ilta menee kylässä, joten en pääse kauppaan. Nyt, kun päivä alkaa olla ohi, en varsinaisesti koe menettäneeni mitään vaikken saanutkaan sokeria. Varmaan siksi, kun on seuraa. Jos olisin yksin, olisin niin rynnännyt kuvien näkemisen jälkeen kauppaan.

Tämän päivän ruokalistalla oli

Herättyäni kourallinen irtokarkkeja, jotka oli jääneet eiliseltä yli 
(koska en ollut ahminut kaikkia väkisin! jee!)
Päivällä Hesen burgerisalaatti
Illalla kahden munan munakas, sisällä puoli purkkia tonnikalaa meksikolaisilla vihanneksilla
..ja vielä karjalanpiirakka


Palkkapäivä oli tänään, joten huomenna vähän Ikeareissua ja urheiluvaateshoppailua. Toivottavasti alennusmyynneistä löytyisi vielä jotain kivaa!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Sokerisunnuntai

Eheh. Sokerilinjalle mentiin sitten tänäänkin, vaikka eilen muuta uhoin.

Ennen töitä omppumehua ja puolikas sämpylä
Töissä toinen puolikas sämpylästä ja pieni graham-lihapiirakka
Illalla vanhempien luona kana-feta-salaattia ja jälkkäriksi mansikoita ja jätskiä
... ja tadaa: myöhään illalla vielä reilut 400 g irtokarkkeja ja jäätelöpuikko

Tässä turkinpippuri suussa kirjoittelen.

Kun mä luen noita mun ruokailuja, näen ihan selvästi miten päin honkia kaikki on. Aina on joku tekosyy, että miksei aamulla ja päivällä viitsi syödä tarpeeksi. Eli seuraavaksi pientä panostusta noihin ekoihin ruokailuihin. Söisin nyt edes kunnon aamupalan.


Sovinkin jo ens viikolle salitreffit. Oon taas niin turvoksissa, että hölkkäämisen yrittäminenkin sattuu, kun nestettä on kertynyt niin paljon. Nyt niiiin tarvitaan vähähiilarinen päivä, johon kuuluu sali, lenkki ja paaaljon raikasta vettä.

Edelleen toiveikkaana ens viikkoon. Kohta mun paino alkaa numerolla 6! Siitä ei mene montaakaan viikkoa, kun se on jo 65. Siitä pari-kolme viikkoa, ja painan 62 kg ja pääsen normaalipainoon.

Sitten voinkin jo huokaista helpotuksesta ja jatkaa matkaa vielä 5-10 kg, mutta se on sitten sen ajan murhe.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Hyvä fiilis

Etukäteen ahdistanut työpäivä olikin kiva. Tää on just tätä.. Huomisesta ei kyllä voi sitten sanoa samaa, mutta kyllä sen kestää. Ainakin sunnuntaityöstä saa kunnon korvauksen.

Alle kahden tunnin katkonaisilla unilla on tämä päivä menty.

Ruokalista näyttää tältä. Ei laadullisesti kovin hyvältä toki, mutta enpäs ole ahminut enkä syönyt liikaa kerralla muutenkaan! :) Ja hyötyliikuntaakin tuli tehtyä fyysisen työvuoron verran.

weheartit.com


Aamulla vähän omppumehua
Töissä kaksi palaa ruisleipää peruspäällisillä
Töiden jälkeen kaksi pientä graham-lihapiirakkaa ja n. 200 g karkkia
Illemmalla mehujää.. ja Irish coffee. Kivennäisvettä meni myös. Ehkä vielä ennen nukkumaanmenoa syön karkkipussista loput, eli vajaa puolet.

Mjoo, aika vähän näköjään tulikin syötyä. Huomenna sitten paremmin.

Ruuan suhteen olo on tosi vapautunut pitkästä aikaa. Mä oottelen jo, että saan nämä välivaiheruuat syötyä (ja luulenpa että sokerit on nyt syöty myös), ja pääsen kunnolla laihdutuspuuhiin. Ens viikon aikana alkaa sitten paino tipahdella!

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Ahdistavat työt

Mä olen opiskelujen ohella osa-aikatyössä, jota inhoan. Ihan vielä mulla vaan ei ole mahdollisuutta eikä edes pokkaa lähteä sieltä.

Nyt mulla on tänä viikonloppuna kaksi työvuoroa siellä parin viikon tauon jälkeen, ja ahdistuslukemat ovat ihan katossa. Painostava ahdistus ajoi mut kauppaan nälkäisenä kaupunkireissun päätteeksi. Onneksi en tänään kuitenkaan syönyt kaikkea ostamaani. (Huomenna menee varmaan loput sunnuntain vuoroa ahdistellessa.)

Itseasiassa joku normaalikin ihminen olisi voinut syödä näin, joten päivä meni kuitenkin yllättävän hyvin.



Herättyäni lasi omenamehua, kahden munan munakas raejuustolla ja miniluumutomaateilla.
Kaupungilla käydessä jäätelö.
Sitten ahdistus-nälkä-kiire-ruuanlaittolaiskuus, jonka tuloksena söin ällöttävän valmisruuan. Ja päälle vielä 170 g jotain Pandan uutuuskarkkeja, joita halusin maistaa.
Illalla kulhollinen turkkilaista jogurttia, seassa pari pientä persikkaa pilkottuna.
Vettä taas n. sen litran verran.

Huomenna käyn ehkä hakemassa kebabia, koska tiedän, että oon nääntymäisilläni nälkään työvuoron päätteeksi. Illalla varmaan menee se tänään ostettu karkkipussi, mutta ei sen enempää sokeria.

Tämä typerä työviikonloppu painaa mieltä, mutta silti mulla on paremmat fiilikset tän asian suhteen kuin mitä mulla on ollut kahteen vuoteen. Mä veikkaan, että laihduttaminen alkaa ensi viikolla! :) Mielessä on jo yksi xs-kokoinen takki, jota haluan päästä käyttämään sitten loppusyksystä.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Päivän ruuat

Tarkoitus ei ole sitten jatkossa raportoida syömisiä joka päivä. Teen sitä nyt aluksi, kun on tämä mielenkiintoisin vaihe, eli karkin, suklaan ja jäätelön vaihtaminen kokonaan oikeaan ruokaan.

Mulla ei ollut tälle päivälle kovinkaan korkeita tavoitteita. Tavoitteena oli, että enemmän vettä, vähemmän sokeria, einekset minimiin ja oikeaa ruokaa tilalle. Ja näin se päivä meni:

Aamu
lasi omenatäysmehua
kaksi palaa jälkiuuniruisleipää
leivällä oivariinia, oltermannia ja kalkkunaleikettä

Päivä
reilu annos kruunuvihanneksia, kurkkua ja 
miniluumutomaatteja sekä 2 kpl cordon bleau -kanaleikettä
2 lasia rasvatonta maitoa

Ilta
pieni graham-lihapiirakka
yksi pala jälkiuuniruisleipää samoilla
päällisillä kuin aamullakin
pieni persikka

Vettä päivän mittaan meni n. litran verran taas.

weheartit.com


Niinpä, missä sokeri?! Uskomatonta, ettei sitä mennyt yhtään. Ohhoh. Kyllähän illalla kävi mielessä, josko kävisi ostamassa karkkia. Mutta en mä mennyt. Ajatuskin oksetti. Vaikka niin se on oksettanut jo monta kuukautta, mutta silti olen vain mennyt, koska en ole osannut tehdä muutakaan. Tänään söinkin suht normaaleja juttuja, taatusti tarpeeksi, kun nälkä ei päässyt yllättämään kertaakaan.

Nyt mieleni tekisi huomenna mennä ostamaan uudet kivat salivaatteet ja mennä korkkaamaan se salikin pitkästä aikaa. Ei tän näin helppoa pitänyt olla? Voi olla, että huomiset salisuunnitelmat vaihtuvatkin karkkipussiin, mutta sen me näemme huomenna...

Näin laihdutan

Tässä hiukan suunnitelmaa, että miten aion saada painoni putoamaan.

Olen tosiaan elänyt pääsääntöisesti sokerilla todella kauan. En ole pitkään aikaan laittanut kunnolla ruokaa. Niinpä ensimmäinen askel on se, että alan vähentää sokeria ja lisätä kunnollisen ruuan osuutta. Vedenjuontiakin pitäisi lisätä. Vielä tässä vaiheessa ruuan laadulla ei ole niinkään väliä, mieluiten tietysti jotain muuta kuin einestä tai roskaruokaa.

Kun lopulta olen saanut sokerin pois päivän syömisistä ja kärsinyt vieroitusoireet, on aika kiinnittää huomiota syömäni ruuan laatuun ja määrään. Viimeistään tässä kohtaa karsitaan einekset ja roskaruoka sekä santsilautaset, jos näitä ruokavaliossa esiintyy.

Sitten kun olen siinä vaiheessa, että syöminen on aika normaalia, tulee se laihdutusvaihe. Tiedän, ei ehkä fiksua. "Tekisit mieluummin elämäntapamuutoksen." Mä vaan oon sellaisessa ylipainoisen ihmisen noidankehässä, että haluan laihduttamalla löytää oikotien sieltä pois asap. Laihduttamisen jälkeen alan sitten harjoitella sitä elämäntapaa.

Olen sopinut itseni kanssa, että tämä on viimeinen kerta, kun alan laihdutuskuurille. Jos sössin tämänkin, eli syön kilot takaisin, en enää laihduta vaan sitten se on se kuuluisa, trendikäs elämätapamuutos, jonka on tapahduttava.

Laihdutusmetodina ei ole kalorilaskenta tai karppaus, joissa syömisistä, kaloreista ja makroista pitäisi pitää tarkkaa kirjaa. Ei, sitten menee pieleen ennemmin tai myöhemmin. Kokeiltu on. Tietoa löytyy jo niin paljon, että osaan kyllä tehdä tässä kohtaa jo fiksuja valintoja ilmankin. En kuitenkaan aio mennä täysin fiilispohjalta, vaikka se fiksua olisikin. Aion mennä Fitfarmin ohjeilla, joilla aiemmin pudotin 10 kg n. 10 viikossa. Se meni hyvin. Sain syödä hyvää, puhdasta ruokaa ja aika paljonkin, treenasin salilla ja kävin kävelyllä. Tuloksia tuli silmissä ja paino putosi. Sitä haluan nytkin.

weheartit.com


Tällä kertaa vain pienin muutoksin. En aio mennä pilkun tarkkaan. Kotona syödessä aion noudattaa hommaa tarkasti ja ehkä punnitsen annokset, mutta jos olen esim. kaverin kanssa kaupungilla tai perheen luona kylässä, en tee asiasta numeroa, vaan syön, mitä saatavilla on. Silloin vain yritän tehdä fiksuja valintoja, jotta painonpudotus ei hidastuisi liikaa. Liikunnan puolesta yritän noudattaa ohjeita, mutta voin tehdä muutakin liikuntaa tai voin tehdä vähemmänkin. Ei liikaa stressiä tästäkään. Laihdutanhan viimeistä kertaa, joten ei se ole niin tarkkaa, että tippuuko se paino viikossa 700 g vai 500 g.

Kun laihdutus alkaa, mulla on varasuunnitelma hätätilanteiden varalle. Viimeksi laihdutus katkesi ja lihominen alkoi, kun ruoka-aineita vain vähennettiin ja vähennettiin dieetin edetessä. Mulla oli hirveä energianpuutos, joka tunnetusti altistaa ahmimiselle. Ja niin mulle kävi. 10 viikkoa kuria ja järjestystä. Eräs päivä töissä, ilman kunnon aamiaista, minua heikotti ja olin aivan voimaton. Sorruin ottamaan muutaman esillä olevan mansikan. Ja sitten irtokarkkeja. Olo parani heti. Vahinko ei olisi ollut suuri, mutta siitä lähti ahmimisputki, jota en sen koommin ole saanut kuriin. Jepjep. Tällä kertaa, muiden lievennysten lisäksi päätin, että jos vastaava heikotus tulee, saan syödä ison annoksen kunnon ruokaa. Esimerkiksi simppeliä makaroni-jauheliha-ketsuppi-lemppariani tai vaikka perunamuusia ja kalaa/lihapullia. Tarpeeksi hiilaria ja energiaa. Lisäksi tällä kertaa en aio vähentää hiilareita dieetin edetessä niin kuin ohjeessa sanotaan, vaan menen alkuperäsillä ohjeilla loppuun asti. Enhän ole millään kisadieetillä.

Mitä blogiin tulee, tarkoitukseni on käydä vaa'alla 2-4 krt/kk ja ottaa vartalokuvat 1-2 krt/kk. Se riittää. Muuten elämä alkaa pyöriä vain niiden numeroiden ympärillä jatkuvasti, ja siinä kohtaa mennään metsään. En edes aio pitää vaakaa kotonani, jotta kiusausta ei tule.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Päivän ruuat ja kauppakuitti

Myöhemmin aion tosiaan avata hiukan enemmän sitä, että miten aion laihduttaa, mutta tässä aiheesta nyt jotain lyhyesti. Eli oon elänyt pääasiassa sokerilla todella kauan, mikä on aivan sairasta.. todella sairasta. Ensimmäinen askel tässä mun projektissa onkin sokerista vieroittuminen. En siis heti ala syödä pelkkää salaattia, vaan järjestys on tämä:
1. Sokeri pois ja ruokaa tilalle. Saan syödä niin paljon kuin haluan, kunhan se on jokseenkin normaalia ruokaa. Ja pitää maistua hyvältä!
2. Ruuan asteittainen terveellistäminen ja annoskoon pienentäminen.
3. Terveellinen "laihdutusruoka" ja tuloksellinen laihduttaminen.

Ohessa pitäisi ylittää hurja "sadan vuoden jälkeen salille" -kynnys ja alkaa muutenkin lisätä liikuntaa.

Mutta nyt aluksi pehmeä lasku sokerimaasta oikean ruuan pariin pitkästä aikaa.

Viimeaikoina oon elänyt päiväni syömällä esimerkiksi ison karkkipussin, suklaalevyn, jäätelöä suoraan purkista, jonkin valmisruuan sekä juomalla ison pullon limsaa tai kivennäisvettä. Oksettaa ajatuskin, niin täynnä sitä sokeria olen. Silti en ole voinut olla syömättä.

Tämän päivän ruokalista näyttää tältä:

Mannafrutti herättyäni
Parin tunnin päästä kulhollinen makaronia ja ketsuppia
Illalla laukusta löytynyt karkkipussin jämä (ehkä 100 g)
Myöhemmin vielä valmisruoka-ateria ja 200 g turkinpippuria.
Vettä noin litran verran.

Paljon parempi jo kuin eilinen. Huomisen tavoitteena vähemmän sokeria, enemmän vettä ja oikeaa ruokaa. Mielellään ei einestä ollenkaan tai ainakin mahdollisimman vähän. Makaroni ja ketsuppi ei myöskään ole oikeaa ruokaa...

Loppuun laitan vielä ruokaostokseni, näitä alan sitten syömään huomisesta alkaen. Olen aiemminkin päättänyt aloittaa laihduttamisen ja ostanut kaapin täyteen sitä salaattia, rahkaa ja raejuustoa monella kymmenellä eurolla. Yllättäen sinne kaappiin ovat saaneetkin jäädä mätänemään. Tällä kertaa ostin juttuja, joista pidän, ja jotka eivät ole liian vaikeita valmistaa vielä tässä vaiheessa, kun olen tottunut olemaan tekemättä ruokaa.

Omenatäysmehu
Rasvaton maito
Kanaa cordon bleu -pakaste
Oltermanni kermajuusto 17 %
Sika-nautajauheliha
Kaksi pussia kruunusekoitus-pakastevihanneksia
Kaksi kurkkua
500 g purkki turkkilaista jogurttia
Persikoita
Pieniä graham-lihapiirakoita
Jälkiuuniruispaloja
Chilitonnikalaa
Tonnikala meksikolaiset vihannekset
Ohut kalkkunaleike
Kananmunia
Miniluumutomaattia
Rasia rasvatonta raejuustoa

Eiköhän noista jotain hyvää saa aikaiseksi! :) Katsotaan meneekö huominen vielä kokonaan ilman karkkia tai muuta täysin sokeripitoista, vai sorrunko. Jos syön karkkia niin sitten syön, kunhan sitä menee vähemmän kuin mitä tänään (yht. 300 g).

weheartit.com




Aloituspaino ja -kuva

Aloituspaino 72,0 kg

Vaaka näytti 72 kiloa. Mulla on siis 157,5-senttisenä ihmisenä 10 kiloa matkaa normaalipainoon. BMI on 29, eli merkittävän lihavuuden raja häämöttää jo.

Ja tässä sitten on se mun projektini. Kyllä tuosta se 15-20 kiloa on saatava pois.

Huom! Kurkatkaa myös tämä postaus. Siitä näkyy paremmin se, kuinka tukeva oikeasti olen.


Kerron myöhemmin tarkemmin, että kuinka aion laihduttaa.

Alku - heinäkuu 2013

Terve!

Kolme vuotta sitten silloin 20-vuotias viaton minä kohtasi vastoinkäymisiä ja siitä seurasi ongelmia syömisen kanssa: nykyisin etenkin sokeririippuvuus on mun ongelma. Pidän kyllä terveellisestä ruuasta, olen vain joutunut hirveään noidankehään liikakilojeni keskellä. Olen ollut normaalipainoinen lähes koko elämäni, vasta vuosien 2011-2013 aikana BMI on ylittänyt sen maagisen luvun 25.

Lienee sanomattakin selvää, että olo on nykyään hirveä. Olen aivan lievän ylipainon ylärajalla, joten tilanteeseen täytyy puuttua NYT eikä 20 kilon päästä. Laihdutan mieluummin 20 kuin 40 kiloa.

Olen aiemminkin laiduttanut kymmenisen kiloa pari vuotta sitten, minkä jälkeen söin kilot takaisin ja vähän enemmänkin. Nyt olen saanut tästä tarpeekseni.


weheartit.com

Matkan varrella luvassa painoseurantaa, kroppakuvia, fiiliksiä, käytännön tekoja, edistymistä ja ehkä hiukan menneisyyden tarinoita myös.