Kauppakuitti

1,73 Mansikkakeitto light (Rainbow)
1,05 Maitorahka 500 g (Xtra) x3
2,35 Kananmunat 15 kpl (Kotimaista)
2,25 Omenasose
7,49 Cashewpähkinät, iso pussi
5,35 Broilerin ohutleike (Rainbow) x2
2,09 Rasvaton raejuusto (Rainbow) x2
2,35 Sika-nautajauheliha 23 % (Kotimaista) x2
1,39 Turkkilainen jogurtti (Rainbow)
1,49 Herkkusienirasia (Xtra)
1,79 Banaaneja 4 kpl
1,06 Kurkku
1,85 Makea suippopaprika x3
1,19 Jääsalaattipussi
0,93 Tomaatteja n. 600 g

yht. 46,25 €

Siinä mun tän päiväiset ruokaostokset Prismasta. :) Tomaattimurska tosin unohtui, pitänee käydä myöhemmin hakemassa sitä vielä. Mut siis meinasin suunnilleen noilla koittaa pärjäillä noin viikon verran, kotoa kun löytyy lisäksi kaurahiutaleita, pastaa, riisiä, öljyä ja lesitiiniä. Joitain täydennyksiä pitänee tehdä, nuo vihannekset tuskin riittävät ja jotain marjoja/hedelmiäkin saattaa mennä. Olen vieläkin tehnyt kaikki ostokset Prismasta, mutta nyt ihan tosissaan pitää pian käydä katsomassa se Kauppatorin tarjonta, josko sieltä löytyisi niitä edullisempia vihanneksia ja muita kasvikunnan tuotteita. Odotan erityisesti marjoja ja uusia perunoita! (Mukavasti on kyllä kasvisten hinnat pudonneet kaupassakin näin kesää kohti.) Lisäksi tarttis käydä katsastamassa Lidlin rehutarjonta ja pakastevihanneksiakin voisi ottaa mukaan aterioihin.

Yritän nyt taas suunnitella ruokaostokset mahdollisimman tarkkaan. Ihan ruokakuluissa säästääkseni sekä hävikkiä minimoidakseni. Kasvisten hintojen vertailu on vielä hieman vaiheessa, mutta jatkossa ideana olisi ostaa kerran viikossa perusjutut Prismasta halvimmilta merkeiltä (esim. lihat, kanat, rahkat ja jogurtit, raejuustot, kananmunat, mehukeitot) ja mahdollisesti myös joitain tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, jos hintavertailu osoittaa, että niitä saa Prismastakin hyvään hintaan. Kauppareissun jälkeisinä päivinä käyttäisin ensin tuoreet vihannekset, jotta eivät ehdi pilaantua. Kun ne on käytetty, voin käydä ostamassa viikon lopuiksi päiviksi lisää vihanneksia edullisesti (esim. tori, Lidl, pakastevihannekset?). Jos hintavertailu osoittaa, ettei kaupasta kannata ostaa mitään tuoreita vihanneksia, niin ostan ne kaikki sitten muualta.

Mua nimittäin ärsyttää ruuan kallis hinta, joten nyt aion kunnolla panostaa tän ruokapuolen taloudellisuuteen sekä hintojen tarkkailun että hävikin minimoinnin kautta. Toivottavasti onnistun.

Nyt muuten alkaa lupaavasti näyttää siltä, että saan taas hommasta kiinni. Ei tullut ostettua kauppareissulla enää mitään turhaa. :) Opinnot kyllä painaa yhä mieltä, mutta kesäloma töistä on hieman auttanut pahimpaan ahdinkoon. Toivon kovasti, että tästä alkaa taas painon putoaminen. :)

Kuvat kertovat totuuden..?

Oli jonkinlainen isku vasten kasvoja nähdä itsestäni muiden ottamia kuvia pitkästä aikaa. Tämän postauksen ekat kuvat on otettu edellispäivänä.

Missä välissä musta on taas tullut noin pullukan näköinen? Tai no joo, syömällä herkkuja kuin viimeistä päivää. En vaan ymmärrä, kun ei mun paino kuitenkaan ole kovin paljon noussut, 2-3 kiloa alimmasta painosta, ja siitäkin se kilo-pari on ihan vaan turvotusta.

Alla vertailuksi kuva, jossa painan noin kaksi kiloa enemmän kuin noissa tuoreemmissa.

Outoa kyllä, näytän mielestäni alla olevassa kuvassa paljon paremmalta, vaikka olenkin painavampi siinä. Tulin siihen tulokseen, että siihen vaikuttaa kaksi asiaa. Ensinnäkin vaatteet. Tuossa vanhassa kuvassa mulla on päällä sopivat vaatteet ja paita on hieman väljä, muttei kuitenkaan mikään säkki. Musta värikin ehkä hiukan hoikentaa. :) Yllä olevissa kuvissa taas mulla on ihan liian pieni toppi päällä. Mähän pursuan siitä ulos, eikä vaakaraita ainakaan imartele.

Toinen olennainen juttu on turvotuksen määrä. Vanhassa kuvassa en ole tippaakaan turvoksissa vaan olen syönyt hyvin ja liikkunut. Tuoreissa kuvissa taas olen vain mässännyt, stressannut ja ahdistellut ja tosi kovassa turvotuksessa. Siis sellaisessa, että esim. juokseminen tekee kipeää kun kroppa on niin nesteissä.. Sensuroinnin vuoksi ette näe, mutta voin kertoa että mun kasvotkin ovat näissä ihan eri näköiset. Vanhemmasta kuvasta mulla ei ole selvää kaksaria tai jättiposkia, kuten tuoreemmissa.

Kai se on välillä hyvä nähdä näitä kuvia, niin pysyy realiteetit mielessä. Minä olen ylipainoinen ja sillä selvä. :(

Huomasin tässä kuitenkin jotain positiivistakin: pari kiloa sinne tänne. Jos syö terveellisesti, liikkuu, pukeutuu kropalleen sopiviin, oikeankokoisiin vaatteisiin ja vaikkapa vielä laittautuu vähän, niin sillä muutaman kilon heitolla on yllättävän vähän väliä. Ja päinvastoin - jos voi huonosti ja syö huonosti, niin sekin valitettavasti näkyy.

Farkkuasiaa

Yksi syy haaveilla normaalipainosta on se, että voisin pitää farkkuja, siis ihan tavallisia sinisiä farkkuja. Selailin kuva-arkistoja muutaman viime vuoden ajalta ja totesin, että olen pitänyt farkkuja viimeksi 19-vuotiaana, eli yli neljä vuotta sitten! Silloinhan farkut oli niitä kamalia matalavyötäröisiä. Lisäksi mun kaikki farkut oli aina liian löysiä mun päällä.. Alla kuvatodiste. :D

Farkkujen sijaan olen pitänyt lähinnä mustia housuja viimeiset vuodet. Alla oleva kuva näyttää esimerkkiä..
Ko. kuva on viime vuoden heinäkuulta, ja rehellisesti sanoen tekee paha katsoa sitä. Ensinnäkin, kiva pitää mustia läskinpeittovaatteita keskellä kesää.. ja vieläpä tuollaisia resupekkavaatteita! Hyi, vois kai sitä pullukkanakin edes vähän panostaa ulkonäköön eikä näyttää ihan katuojasta esiin ryömineeltä? Mut kamalaa on sekin, miten oon kaltoinkohdellut itseäni ja paisunut noin. Noiden kuvien välillä lienee noin 20 kg.

Voi että, pääsisinköhän syksyllä ilmojen viiletessä jo farkkuostoksille?

kuva

Positiivisuutta ja pieniä askelia

Sori, alkuun vielä kerran pakollinen negistelyosuus: mun oppari jumittaa edelleen, stressaa ja tankkailen välillä kaikkea olon helpottamiseksi (...). Oon muutamankin kerran hakenut kaupasta puikkojäätelöä, mutta en oo ostanut yhtä vaan kaksi, jotta näyttäis siltä että vien ulkona odottelevalle kaverille tms, mutta syön ne silti ite. Eikä se todellakaan siihen jäätelöönkään ole kyllä jäänyt, ikävä kyllä.. Toiminnan pakonomaisuudesta kertoo se, että olen nyt kahtenakin päivänä istunut kaupan pihalla auringonpaisteessa kuumassa autossa ja miettinyt, että ajatuskin jostain sokeriherkuista etoo, mutta kun pakko silti jotain hakea, että saa ahdistusta lievitettyä. Voi luoja mitä meininkiä. Ulkona oleva kesäsää muutenkin on vaan ahdistanut entistä enemmän kun olo on niin huono ja turvonnut. Kuljen mustissa housuissa ja pitkähihaisessa paidassa, välillä jopa takki päällä.. Vaikka olis ihan kesämekko-/sortsikelit.. :( Vihaan tätä.

Mutta! Nyt loppuu tää monta postausta jatkunut itkuvirsi, yritän kääntää ajattelua vähän positiivisempaan suuntaan ja huomioida kaikkia hyviä juttuja, vaikka ne olis sinällään pieniä ja mitättömiä. Huonoja fiiliksiä ja valintoja tulee tapahtumaan, mutta yritän kiinnittää niihin nyt vähemmän huomiota ja keskittyä hyviin asioihin. Vaikken mihinkään laihdutuskuurille kykenekään juuri nyt, niin näihin pieniin askeliin pystyn. Tässä muutamia kivoja juttuja:

- Mulla alkaa töistä parin viikon loma huomisen työpäivän jälkeen! Saan huimasti lisää tunteja vuorokauteen, joten voin sekä saattaa opparini loppuun että pitää vapaa-aikaakin! :) Jaksais ja ehtis ehkä laittaa ruokaakin ja muutenkin pääsis vähän rauhallisempaan arkeen kiinni?

- Tänään kävin kaupassa, ja vaikka suurin osa ostoksista oli ihan typeriä juttuja, niin ostin myös tuoreita mansikoita. Valitettavasti eivät olleet suomalaisia, mutta ihan hyviä silti. :)

- Töissä oli ihan mukavaa.

- Söin aamupalaksi Skyrin ja lounaaksi savukalasalaattia. :)

- Rentouduin iltapäivällä lukemalla hyvää kirjaa! Kiva lukea pitkästä aikaa tämän ainaisen ruuduntuijottelun sijaan. Mut tiedättekö mikä on hullua, oon niin tottunut "rentoutumaan" puhelimella surffailessa, että kun löhösin sohvalla kirja kädessä, niin meinasin aina välillä vaistomaisesti pyyhkäistä sivua sormella. Miksikö? Siksi ettei näyttö sammu, kun lukiessa liian kauan on koskematta ruutua.. Oikeesti, KAMALAA. :D Nyt kesän kunniaksi nopeasti vieroitus tuosta hirveästä laitteesta.

- Illalla lautaselta löytyi reilusti kasviksia.

- Päivän paras oli kyllä äsken päättynyt Suomi-Kanada -peli! Apua mikä jännitysnäytelmä ja lopputulos aikas ylläri! Huikeeta! :)

2 weeks to go!

Moikka! Edelliseen postaukseen viitaten, koululla olivat valmiita joustamaan ja kävi niin uskomattoman onnellisesti, että sain lisäaikaa hoitaa opparin loppuun. Uusi deadline opponoitavan version palauttamiseen on nyt kahden viikon päästä.

Tänään lähetin vielä hieman keskeneräisen työni ohjaajalle ensimmäiseen arviointiin ja nyt odottelen kommentteja. Jännittää ja stressaa (taas). Ohjaajani ei ole nähnyt työtäni vielä kertaakaan (!), ja nyt sitten lähetän sen lähes valmiina. Muutama kappale pitää vielä täydentää kunhan saan toimeksiantajalta loput materiaalit ja kirjoittaa yhteenveto, sitten se olis siinä. MUTTA entäs jos ohjaaja sanookin, että koko työ on päin persettä? Että voin saman tien klikata sen roskakoriin ja aloittaa ihan alusta? Sieltä voi periaatteessa tulla mitä vain kommenttia, ja itsekin tiedän, ettei lopputulos tule olemaan mikään ihan vitosen työ. Ei tässä pika-aikataulussa ja paniikissa mitään huippupriimaa saa aikaiseksi. Mut numeroista viis enää tässä kohtaa, kunhan vain saisin sen tutkinnon nyt saatettua loppuun ja paperit ulos.

Tota ruutua ja noita kirjoja on tullut katseltua niin paljon, että alkaa jo riittää.

Päiväohjelma tällä viikolla:
ma: 7-15 töitä, 15.30-20 koulussa opparia tekemässä
ti: 7-15 töitä, 15.30-20 koulussa opparia tekemässä
ke: 7-15 töitä, 15.30-20 koulussa opparia tekemässä
to: 6.30-14.30 töitä, 15-20 koulussa opparia tekemässä
pe: 6.30-14.30 töitä, 15-20 koulussa opparia tekemässä

Viime viikko oli ihan samanlainen, kuin myös mennyt viikonloppu. Paitsi että silloin kirjoitin kotona, koska koulu on viikonloppuisin kiinni. Lauantaina mulla alkaa muuten kahden viikon kesäloma. Mutta ikävä kyllä se taitaa vielä mennä tähän opparihässäkkään, eikä mitään kunnon lomaa ole tiedossa. :( No, kiva kuitenkin, ettei tartte töissä käydä samalla, niin voi pitää edes vähän vapaa-aikaakin.

Pää on ihan sekaisin ja ylikierroksilla, kun sitä omaa aikaa ei ole yhtään. Nytkin kirjoitan tätä postausta ensi yön unien kustannuksella.. Tuntuu oudolta vaan nukkua, syödä, käydä koululla ja töissä, eikä muuta. Mutta toisaalta nyt olen huomannut, kuinka paljon vuorokaudessa oikeastaan ehtiikään, jos on pakko.

Jos jotain vielä tuosta ruokapuolestakin, kun tämä kuitenkin on laihdutusblogi. ;)

Nyt vasta huomaan kunnolla, kuinka selvästi oon tunnesyöjä ja kuinka ahdistuksen taso määrää sen, kuinka metsään syöminen menee. Viikko sitten, kun sain tietää saaneeni lisäaikaa ja sain vielä vinkkejäkin opparin suhteen, olin hetken ihan onnessani ja todella helpottunut, sitten aivan yltiökierroksilla kun aloin hommiin kovalla kiireellä. Ei tehnyt mieli mässätä mitään. Alkuun myös hommat sujui ja tekstiä tuli kuin liukuhihnalta. Sitten tuli vähän solmuja loppusuoralla ja homma jämähti hiukan, siis tähän pisteeseen, jossa nyt olen. (En jaksa selittää tarkemmin, mutta tässä on nyt pari ongelmaa, jotka toivottavasti ratkeaa pian.) Työn jumahdettua se tuttu stressi ja ahdistus palasi kertaheitolla. Olen muutaman kerran tankannut ihan tasan vain ahdistusta lääkitäkseni. Sairasta, mutta en ole jaksanut kamppailla sitä vastaan. Jos syömällä saan ahdistustasoa alas niin sitten vissiin syön, kunhan hommat etenee samalla.. Ei kerta kaikkiaan ole voimia pistää hanttiin.

Ah olipa ihanaa kirjoittaa päätöntä, jäsentelemätöntä ja puhekielistä tekstiä vaihteeksi. :D

Mut joo, mä jään odottelemaan ohjaajan tuomiota ja jatkan tätä urakointia. Päivä kerrallaan, kunnes homma on ohi. :)

Jokseenkin hengissä

Valitan, mutta blogi saa nyt hetken olla ihan taka-alalla. Tässä on taas vaihteeksi vähän tilanne päällä niin sanotusti. Nukkumaanmennessä en saa unta (epätyypillistä mulle), vaikka väsyttää koska oon ihan kierroksilla ja ahdistaa niin, että luulen tuntevani rinnassa jonkun raskaan möykyn ihan fyysisesti. Kamalaa maata peiton alla ja tuntea melkein tukehtuvansa. :( Välillä ahdistaa päivälläkin niin, että joutuu ihan henkeä haukkomaan itsekseen.

Syy on taas kerran kouluhommissa. Hävettää myöntää, että reagoin näin voimakkaasti tuollaiseen asiaan.. Mutta havahduin siihen, että mä en varmaan vieläkään saa opinnäytetyötäni tehtyä valmiiksi ja mun opinto-oikeuteni päättyy parin kuukauden päästä. Ja asiahan on niin, että jos en nyt valmistu, niin mut potkitaan opinto-oikeuden päättyessä koulusta ulos. Siis tosi kiva olisi joutua ulos tässä kohtaa, kun kaikki kurssit on käyty, työharjoittelut tehty ja opinnäytetyö pitkällä. Jäisi tutkinto saamatta tältä erää...  Joten ymmärtänette, että nyt on tosi kovat paineet kaiken suhteen. En missään nimessä halua heittää neljän ja puolen vuoden opiskelua hukkaan. Huomenna menen töiden jälkeen seminaariin opponoimaan ja siitä selvittyäni keskustelen ohjaajani kanssa. Yritän neuvotella hänen kanssaan tästä mun tilanteestani ja selvittää, että saisiko asioita vielä järjestettyä, vaikka viralliset opinnäytetyön palautuspäivät sun muut ovat menneet jo aikoja sitten.

Rahat on edelleen finaalissa (tosin ylihuomenna palkkapäivä vihdoin!) ja olenkin nyt ollut muutaman viime päivän ajan vanhempieni luona. Itse asiassa täällä olo on hiukan helpottanut oloa noita pahimpia ahdistuskohtauksia lukuunottamatta. Kai siitä kotikotona olosta saa jotain turvaa, ja yleiseen jaksamiseen auttaa se, ettei tarvitse sen suuremmin tehdä kotitöitä tai huolehtia ruuan riittämisestä. Koiranlenkitysapuakin saan. :)

Mun päivät on nyt olleet sitä, että herätys 5.15, töihin 6.30, töistä klo 14.30 suoraan koululle ja siellä hommien tekemistä niin kauan, kunnes koulu sulkee ovet iltakahdeksan maissa. Sit lenkki ja nukkumaan ja seuraavana aamuna sama uudestaan. Syön normaalia kotiruokaa koulussa ja kotona ja tällä mennään nyt. Paino on muuten laskenut vähän, mutta en kuitenkaan ole lähelläkään mitään enkkapainoja tällä hetkellä.

Tiedättekö, mä oon taistellut tämän laahaavan koulunkäyntini kanssa koko tämän blogin olemassaolon ajan. Koko blogin ajan olen ajoittain tuskaillut tätä mun tilannettani, se on seurannut taustalla sellaisena synkkänä pilvenä myös silloin, kun mulla on mennyt näennäisesti paremmin. Välillä oon tosiaan saanut laihdutusdraivin päälle ja painoa pudotettua, mutta silloin olen keskittynyt vain siihen ja koulu on jäänyt taka-alalle. Sitten välillä todellisuus ja ahdistus on iskenyt taas päälle ja laihdutus on jäänyt. Olette varmaan huomanneet tämän syklin..

Ehkä kaikkein typerintä on se, että oon tuntenut syyllisyyttä siitä, että pidän postaamisen kanssa taukoa, vaikka tämä on vain pikku harrastus eikä ihmiset varmasti edes huomaisi, vaikka postauksia ei tulisikaan jatkuvalla syötöllä. Tai vaikka huomaisivat niin mitä väliä, tässä on kuitenkin vastakkain mun elämä vs. joku blogiharrastus! Oon myös tuntenut paljon syyllisyyttä siitä, etten ole onnistunut laihtumaan enempää kaikista puheista ja yrityksistä huolimatta.

Mut nyt on aika unohtaa blogista ja laihdutuksesta johtuvat syyllisyydentunteet, niitä on ollut niin kauan! Postaan kun ehdin tai kun on asiaa, kunnes toi typerä roikkuva tutkinto on suoritettu. Myönnän nyt lopultakin se, että ahdistuksen kanssa laihduttaminen on mulle lähes mahdotonta, joten nyt kokeillaan ensimmäistä kertaa ihan uutta järjestystä. Ahdistuksen aiheuttaja KOKONAAN pois päiväjärjestyksestä (enkä vain työnnä taka-alalle kuten tähän asti) keinolla millä hyvänsä ja sitten tuhat kiloa keveämmällä mielellä jatketaan blogiharrastusta ja sitä laihtumista. En malta odottaa sitä aurinkoista aamua, kun herään ensimmäistä kertaa tutkinto kainalossa ja voin keskittää voimavarat kaikkeen muuhun.

En aio poistaa blogia ennen kuin olen painotavoitteessa, vaikka tällä hetkellä meno on kuin täillä tervassa. :D Kaikelle on aikansa ja paikkansa, kyllä sekin päivä vielä koittaa kun minä olen tyytyväinen itseeni!

Huh kun tämä avautuminen venahti, tästä piti tulla vain nopea tilannepäivitys. Toivottavasti tosta ajatusvirrasta saa jotain tolkkua, vähän helpotti päästää höyryjä. Mä jatkan nyt tota opponointiin valmistautumista. Jännittää se seminaari ja pelottaa huominen ohjauskeskustelu myös.. Huomenna tiedän, olenko todella, todella pulassa, vai olisiko jotain vielä tehtävissä ja saisin vielä jonkin aikaa paahtaa samaan malliin kuin nyt viime päivinä.

Puuh.

Pitää olla oma PT - vai?

kuva

Musta tuntuu että kaikilla on oma personal trainer paitsi mulla. Tai sen käsityksen ainakin blogeja lukiessa saa, oli kyseessä sitten muoti-, lifestyle, treeni- tai laihdutusblogi.

PT:t ovat kyllä nyt pinnalla. Sitä joko treenataan oman trainerin kanssa tai sitten kouluttaudutaan itse sellaiseksi. Eikä siinä ole mitään vikaa, päinvastoin. Hyvä vaan että ollaan kiinnostuneita terveellisistä elämäntavoista ja oikeanlaisesta treenistä! Lisäksi omasta PT:stä saa taatusti ihan tuen ja tiedon lisäksi paljon motivaatiota pysyä oikealla tiellä.

Mulla ei ole omaa personal traineria, mutta tämän villityksen keskellä mietin usein, että pitäisi olla. Tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä kun en olekaan saanut tässä kuussa PT:ltä ruokavaliopäivitystä, ei olla vedetty sellaista jalkatreeniä että huomenna en kävele eikä kukaan mieti mun kanssa mitään pidemmän tähtäimen tavoitteita. Vaikka osaan itsekin treenata salilla ihan fiksulla ohjelmalla ja vieläpä tarpeeksi kovaa ja tiedän suunnilleen miten pitäisi syödä, tuntuu ettei se siltikään ole sama asia. Kaikesta sitä näköjään voi ihminen kokea alemmuudentunnetta, haha. :D

No totuus on kyllä se, että vaikka tiedänkin, mitä tehdä, niin enpä ole sen mukaan pystynyt kovin hyvin elämään. Etenkin viime viikot ovat olleet ihan hukkaanheitettyä aikaa. Voi vain jossitella, että olisko PT:n kanssa tilanne ihan toinen. Ei se ainakaan huonompi olisi!

Ainakin toistaiseksi olen laittanut rahani mieluummin matkusteluun ja muihin mukavuuksiin, vaikka ei kyllä olisi mikään huono sijoitus käyttää sitä omaan hyvinvointiin. Jääköön tämä juttu vielä mietintään. Katsotaan miten homma lähtee taas kulkemaan näiden sentinvenytyspäivien jälkeen - 6 to go!

Kuvakuulumiset

Kauheat marinoidut broilersuikaleet ja nuudelit on vihdoin syöty ja nyt on vuorossa kanankoivet riisin kanssa. Noi koivet ja riisi on muuten sellaisia, joita en yleensä koskaan syö. Itse asiassa koipia en ole ikinä syönyt kotona ennen. Riisiäkään en usein käytä. Silloin harvoin kun sitä teen, niin saan sen tarttumaan kattilanpohjaan. Keitän sen täysin ohjeen mukaan, mutta vesi loppuu silti ennen aikojaan, enkä koskaan huomaa ajoissa.. huoh. Pitäis varmaan ostaa niitä riisinkeittopusseja, tai sit vaan vähän skarpata. :)

Aamulenkkeily on nyt kesän kynnyksellä ihanaa! Ei se talvellakaan ihan kamalaa ole, mutta onhan se vähän karua taapertaa -10 asteen pakkasessa säkkipimeydessä klo 4.30. Alla oleva kuva on eiliseltä, kello taisi olla 4.45 ja vaikka aurinko ei ollutkaan vielä noussut, niin oli mukavan valoisaa. Valo kajasti jo horisontista. :)

Seuraavat kuvat ovat myös eilisen aamulenkiltä. Noiden aikaan kello oli jo 5.15 ja alkoi olla jo hyvinkin valoisaa. Tuntui, että kello olisi ollut enemmänkin. Erona vaan se, että kaupungin kadut ovat tuohon aikaan aivan autiot. Joki tyyni ja ilmassa vallitsee sellanen uinuva hiljaisuus. Jossain ehkä sirkuttaa lintu. Mikäs siinä kävellessä, ihan oikeesti! Eikä kaunis kaupunkimaisemakaan haittaa yhtään.. Kävisin vapaapäivinäkin tuohon aikaan lenkillä, jos vain en olisi niin toivoton unikeko ja huono herääjä.

Viimeisissä kuvissa on vasemmalla lenkkilookki ja oikealla nolo peiliselfie, jonka otin juuri ennen nukkumaanmenoa. Kaikkihan ottavat salaa tuollaisia kuvia itsestään joskus, vai mitä? :DD Vai eikö? En ikinä tunnustaisi, mutta semianonyyminä voin tämänkin myöntää. Melkein jätin täälläkin julkaisematta, mutta siinä se nyt näköjään kuitenkin on. Ei mutta tavoitteena oli yrittää saada kuva, jossa en näyttäisi niin ylipainoiselta (joo tällaisiakin harrastuksia mulla on). Tarpeeksi kun venkoilee, niin voi jokseenkin jopa onnistua.. Tosin itsehän näen vain kaikki virheet ja erityisesti pyöristyneet reidet.

Muuten täällä lasketaan vaan päiviä siihen seuraavaan palkkaan. Noin viikko pitää vielä räpiköidä. Nyt koiran kanssa kiertämään vielä muutama kortteli ja sit nukkumaan, jotta jaksaa taas herätä lenkille.

Sunnuntai

Täällä ollaan kana-nuudelitunnelmissa jo toista päivää. Oon nyt syönyt parin päivän aikana neljä annosta tota, ja se tulee jo korvista ulos. Oon todella yllättynyt siitä, että nykyään tuntuu vastenmieliseltä syödä marinoitua kanaa. Meillä nimittäin syötiin sitä kotona kun olin lapsi ja silloin se oli musta ihan hyvää. Muutaman viime vuoden aikana en ole enää syönyt tuota marinoitua broileria missään muodossa, ja nyt kun sitä pitkästä aikaa piti taas maistaa, niin se ei enää maistukaan. Ja musta tää on ihan positiivinen juttu. :)

Toinen mielenkiintoinen huomaamani juttu on kasvikset. Niitä ei kauheasti ollut tarjolla lapsena. Joskus oli tomaattia tai kurkkua, mutta ei aina niitäkään. Mun vanhemmat eivät koskaan ole olleet mitään ravitsemuseksperttejä tai intohimoisia ruuanlaittajia, kun ehkä voitte tästä postauksesta päätellä. :) Itse olen siis opetellut syömään kasviksia ja ilokseni olenkin oppinut tarvitsemaan niitä! Nyt kun kasviksia ei ole tarjolla, niin kaipaan niitä todella. Tuo nuudeli on jotenkin niin tunkkaista ja pistää janottamaan. Vaihtaisin sen niin mielelläni tuoreisiin raikkaisiin kasviksiin, jos voisin. Tuntuu, että annoksesta puuttuu jotain tosi olennaista, kun siinä on pelkkää kanaa ja nuudelia ilman rehun rehua.

Sit tää ikuisuusaihe, eli mun huono itsetunto. On ollut tosi vaikeeta hyväksyä sitä, että painoa tuli vähän takaisin, mikä on naurettavaa, koska eihän sitä nyt paljoa ole tullut. Ja siitä pääsee kyllä muutamassa viikossa taas eroon. Mut silti musta tuntuu, että oon yhtä paksu kuin silloin, kun aloitin laihduttamisen. En näe peilikuvassa mitään hyvää ja vertailen itseäni tosi paljon muihin.

Tässä seuraavien muutaman päivän aikana nuudelia syödessäni voisin ottaa tavoitteeksi sen, että vetäisin mielessäni henkeä painon ja blogin tuomien paineiden suhteen. Tekisin vähän ajatustyötä itseni hyväksymisen eteen. Että oon ihan hyvä näin ja tällaisena kun nyt olen. Se ajatus päällimmäisenä on niin paljon helpompi jatkaa kuin tässä typerässä mielentilassa. Oon kuin mikäkin teini-ikäinen. :D En oikeasti haluaisi ruikuttaa tästä, mutta oon vaan rehellinen.

Ps. Oli paino vähän laskenut eilisestä, että ei tämä nuudeliruokavalio tunnu ainakaan lihottavan vaikkei mikään ideaali olekaan. :)

Sentinvenytystä

Kun tilanne on se, ettei rahaa ole tilillä tai lompakossa, niin pitää ottaa kaikki keinot käyttöön muutaman euron hankkimiseksi.

Aloin miettiä, että mistä saisin rahaa raavittua kokoon. Kävin läpi koko asunnon, housujen ja takkien taskut, laukut sekä auton ja keräsin kaikki löytyneet kolikot. Lisäksi tajusin voivani palauttaa tyhjät pullot. Nämä kaikki yhdessä tekivät hiukan päälle 8 euroa, mikä oli ihan hyvin.

Ensin kävin kuivakaapin läpi. Siellä oli onneksi ihan mukavasti täytettä: noin kilon verran makaronia, 5 annoksen paketti nuudeleita, kilo riisiä ja lähes täysi paketti kaurahiutaleita. Lisäksi jääkaapista löytyi yksi avaamaton sokeriton mehukeitto! Huraa, jotain puuron kanssa! :D Oli siellä muutama kananmunakin, mutta ne ovat vanhentuneet jo kolme viikkoa sitten. Voin niitä kuitenkin kokeilla, josko olisivat vielä syötäviä.

Sitten kauppaan. Olis tuolla summalla jotain halpoja kasviksiakin saanut, mutta ajattelin, että mun kannattaisi varmaan ostaa kuitenkin jotain proteiinipitoista eli lihoja. Pitää paljon paremmin nälkääkin, etenkin noihin hiilarinlähteisiin yhdistettyinä.

Lihahyllyllä mulla oli onnea: marinoidut broilersuikaleet olivat tarjouksessa 0,99 €/rasia 300g! Ostin niitä kaksi. Enempää en voinut, koska niissä oli tänään viimeinen käyttöpäivä eikä mulla ole pakastinta, johon jemmata. Noilla suikaleilla elän ensin kolme päivää. Ja joojoo maustamattomat parhaita, mutta ei tässä nyt auta nirsoilla. Sitten löytyi marinoituja koipireisiä mukavan edulliseen hintaan. Iso rasia koipia maksoi 1,86 €. Niillä elän taas pari päivää lisää. Ostin vielä sika-nautajauheliharasian, josta maksoin 2,59 €. Siitä riittää kahdeksi päiväksi. Viimeiset sentit käytin kahteen halpaan tonnikalatölkkiin (0,89 €/kpl), jotka riittää vielä päiväksi. Tajusin tosin, että niissä ei ole sitä avattavaa kantta eikä mulla ole säilykepurkinavaajaa.. No, pitää googletella vaihtoehtoisia menetelmiä. ;)

Uskon noilla ruuilla pärjääväni jotenkuten noin viikon. Huh, ei ainakaan viikkoon tarvitse syödä Easydietejä.

Nyt tiedossa siis empiiristä tutkimusta siitä, että miten tällainen ruokavalio pudottaa painoa! Veikkaanpa, että tulee kasviksia ikävä, maistuvat varmaan aikas hyvältä sitten kun niitä taas saa.

Kaikki sekaisin

Miksi tää aina menee näin? Aina. Ei vaan voi asiat mennä niin kuin suunnittelee.

Viime viikoissa on ollut vaan yksi hyvä asia: innostus liikkua. Oon mielelläni lenkkeillyt auringossa. Kävelyn lisäksi olen käynyt pyöräilemässä ja kaivoinpa rullaluistimetkin esiin. Mulla on myös sauvat, ja oli aika ihanaa viilettää täysiä uutta asvalttia pitkin! :) Ulkoilun lisäksi olen käynyt myös salilla.

Jep ja siinä ne hyvät uutiset sitten olikin. Huonoin homma on se, että oon syönyt tosi huonosti. En tiedä mikä mua on vaivannut! :( Melkein ahmimiseksi on mennyt paikoin. Ja sit on ollut pääsiäistä, vappua, bileitä, ravintolakäyntejä ja terassilla istustelua... Jotenkin kevääntulo itsessäänkin tuntuu ahdistavan. Tietoisuus siitä, että oon yhä vaan pullukka, vaikka pian pitäisi kehdata vähentää vaatekerroksia. Olo on niin haavoittuva tuolla kirkkaassa auringonpaisteessa, vaikka tavallaan se toki piristääkin. Talvella oli helppo piiloutua pimeyteen ja paksuihin vaatteisiin, jos tiedätte mitä tarkoitan..

Syöminen on ollut tosiaan sitä luokkaa, että paino on päässyt nousemaan liikkumisesta huolimatta. Tänä aamuna mun paino oli peräti reilut kolme kiloa korkeampi kuin tämän kevään enkkapaino. Ok, eiliset supersuolaiset halloumijuustot taisi turvottaa, kun sormetkin olivat kuin mitkäkin nakit.. en saanut niitä edes koukistettua normaalisti, huh. Mut kyllä ihan taatusti läskiäkin on tullut takaisinpäin. Hävettää ja harmittaa! Tää on eka kerta tän blogin vajaan vuoden historiassa, kun painoa pääsee tulemaan takaisin. Onneksi ei mitään hirveää määrää, mutta kuitenkin. Voi kurjuus.

Olis pitänyt arvata myös se, että ei mun työ- ja koulurumba mihinkään ole helpottanut nyt toukokuun alkuun mennessä. Mullahan piti alkaa kesäloma nyt, mutta pomo UNOHTI! Niinpä se alkaa vasta kolmen pitkän viikon päästä. Kouluhommatkin ovat yllättäen ihan levällään vieläkin.

Ja sit vielä järkyttävä ekstrabonus: tässä kävi vähän kaikkea viime päivinä, ja lopputuloksena mulla ei ole yhtään rahaa. YHTÄÄN. Siis tili on nollilla (tarkka saldo +0,97 €), luotto käytetty ja palkkapäivään on vielä 14 päivää. Mulle ei ole koskaan, ei siis ikinä käynyt näin, että rahaa ei vain ole. Ja jääkaappi on nyt aika pitkälti tyhjä.

En oikein tiedä, että miten meinaan selvitä, kun en voi käydä tekemässä ruokaostoksia kahteen viikkoon. :D Ainakaan tää odotettu dieetti ei voi alkaa vielä kahteen viikkoon, kun ei ole rahaa ostaa mitään. Yksi keino selvitä (:D) on käydä syömässä porukoilla silloin tällöin ja muuten vetää kaapeista kuivatavaraa eli makaronia, mysliä, kaurahiutaleita, ja muuta vastaavaa mitä siellä vielä on. Mut arvatkaa laihduttaako tuollainen, ei. Paitsi jos ne loppuu kesken ja saankin paastota. Sit mulla olis kaapeissa ne hiton Easydietit. Pitääkö mun nyt oikeesti käyttää ne? Niitä on niin paljon, että riittää kyllä pariksi viikoksi.. Mut en oikeesti tiedä saanko niitä alas. Eikä niissä muutenkaan mitään järkeä ole, mutta.. :(

Tänään oli vielä jämiä syötävänä eilisistä vapun grilliruuista, joita sain porukoilta mukaan. Huomisen ruuista ei sitten olekaan vielä mitään tietoa. Mä tuun tänne sitten kertomaan, että mitä olen keksinyt.. Ties vaikka olis sitten Easydiet-sopat korkattu.

Sori tästä masentavasta postauksesta, mutta tämä nyt on mun todellisuus tällä hetkellä. :D Kyllä se tästä taas iloksi muuttuu, palkkapäivänä viimeistään. :)