sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Ongelmia

No nyt on ongelmia sekä Bloggerin kanssa, että laihduttamisen kanssa.

Blogger ei ole vuorokauteen toiminut Chromella, mutta Explorerilla näköjään toimii.. Saan jotain kirjoiteltua. Toivottavasti alkaa pian taas toimia tolla vakkariselaimellakin!

Laihdutuspuuhatkin on vielä jäissä. Kyllä joka päivä on tullut jotain järkevääkin syötyä, mutta sen lisäksi vedän vaan itteni ähkyyn kaikkea kamalaa. Nyt stressaa niin paljon taas kaikki, että oon vaan ihan lamaantunut. :( Näitä samanlaisia taisteluja kävin tämän projektin aikana pari kertaa aiemminkin, mutta silloin voitin ne. Nyt tämä tuntuu jotenkin ylitsepääsemättömältä. Mua ällöttää, yököttää karkki ja jäätelö ja muukin moska, mutta sen vetäminen turruttaa niin ihanasti... Seurauksena myöhemmin/seuraavana päivänä entistä kamalampi olo, koskaan en ole tehnyt mitään velvollisuuksieni eteen.

Kai tähän vaadittaisiin vain se kuuluisa "niskasta kiinni" - riuhtaisu. Ensimmäinen asia, joka mun pitäisi tehdä, olisi siivota tämä läävä perusteellisesti ja tehdä töitä noiden mun velvollisuuksieni eteen! Pari päivää kunnon painamista saisi asioita jo paljon eteenpäin. Mutta kun mä vaan mussutan, niin ei oo voimia tehdä niitä asioita. Ja koska en tee niitä asioita, niin mussutan vaan. Hirveä noidankehä, ja niin tuttu... Mä oon tosi motivoitunut laihtumaan ja tajuan, että olen (tai ainakin olin ennen tätä mättämistä..) jo aika lähellä normaalipainoa. Muutama viikko, niin olisin taas normaalipainoinen! Jos mä kävisin vaan töissä ja muu elämä olisi velvollisuuksista vapaa, niin homma olisi helppo. Nyt tuntuu, etten jaksa ja tukehdun, kun on sata asiaa samaan aikaan.

Siltikään en halua lopettaa tätä projektia kesken, en missään nimessä! Se ei olisi ratkaisu mihinkään. Sitäpaitsi jos jatkan mässäilyä, en tule selviämään kaikesta, mistä tämän syksyn aikana pitäisi suoriutua.

Huomenna on taas päivä uus. Yritän heittää aivot narikkaan ja heti aamusta ryhtyä tuumasta toimeen. Ei saa antaa itselle mahdollisuutta jahkailla, teen vaan! Tiskausta ja pyykkäystä, aamulenkkiä, ruuanlaittoa. Sitten kouluhommia. Illalla muuta liikuntaa. Sellaisen päivän jälkeen olisin jo ihan eri ihminen. Naps vaan, takaisin laihdutusmoodissa.

Löysää linjaa on jatkunut jo yli viikon, ja on päivänselvää, ettei se voi enää jatkua, koska tässähän alkaa pikkuhiljaa ihan oikeasti lihoa.

12 kommenttia:

  1. Voi, tsemppiä kovasti! Kyllä se niskaperseotekuri sieltä päälle vielä iskee :) Ja jos ei niin sitten vaan hampaat irvessä niitten velvollisuuksien kimppuun vaikka ei yhtään huvittas. Lasket kolmeen ja sitten vaan alotat ennen kuin ehdit keksiä tekosyitä. Ei se kivalta tunnu mutta kummasti alkaa olo helpottua jos saa edes jonkin pienen asian "kaikkea pitää tehdä"- listalta tehdyksi. Huomenna siivoat ja sitten vasta saat tulla kertomaan tänne kuulumisia! ;)

    Huh, tuo velvollisuus-herkuttelu-morkkis-herkuttelu-tehtävän välttäminen-herkuttelu on niin tuttu kierre ja toimintatapa - harrastin (ja meinaan harrastaa sitä vieläkin ellen ole tarkkana) sitä itsekkin. On ihan hirveän vaikea taistella inhottavia tehtäviä, velvollisuuksia ja etenkin niitä rästiin jääneitä tekemisiä vastaan - ja samaan aikaan sitten vielä pysyä irti herkuista ja laihduttaa. Haastetta kyllä ihan liikaa pienelle stressaavalle ihmiselle! :) :( Sitähän sanotaan että laihduttamiselle on aikansa ja paikkansa – ei se oikein onnistu jos on väärä elämäntilanne menossa. Itse vain jotenkin haluaisin murtaa tuon uskomuksen. Jos tässä vaiheessa alkaa herkuttelemaan ja pistää laihiksen läskiksi, niin kyllä keljuttaa. Ja vaikka ei olekkaan ehkä paras aika koettaa hallita kaiken muun tekemisen lisäksi vielä syömistä ja liikkumistakin, on sekin taito jossakin vaiheessa opeteltava. Koulupäivät, työpäivät ja ylipäänsä koko elämä on aikamoista stressiä jos niistä semmoista tekee, ja mikäs sen parempi kuin oppia kestämään sitä kiirettä ilman herkkuja. Jos siis tahtoo pysyä hoikkana ja hallita painonsa. Mikä siinä onkin että aina stressin mukana tulee herkuttelukin – eikö sitä vaan voisi stressata ilman lihomista? :)
    Itselläkin olisi edessä kunnon ryhdistäytyminen koulun suhteen. Herkkujen olen antanut nyt olla omissa oloissaan, mutta koulutehtävät, äh, ne odottavat edelleen aloittajaansa. Pitäisi saada monta rästiä pois ennen kuin uudet kurssit ja niiden tehtävämaratonit puskevat kunnolla päälle. Miten sitä onkin välillä niin aikaansaamaton? Tuntuu vaan että ei vaan osaa ja ei kiinnosta kun omat taidot eivät tunnu riittävän. Sitten sitä joutuu johonkin ihmeelliseen välttelysumuun - kaikki kouluun liittyvät, ponnistelua vaativat asiat ovat yhdentekeviä ja sitä tekee kaikkea muuta paitsi sitä mitä pitäisi, koska se ahdistaa. Ja sitten vasta ahdistaakin kun hommat alkaa kasaantua. Ei tässä voi kai muutakaan kuin lopettaa märiseminen ja tehdä koska on PAKKO. Pikkuhiljaa. Ei elämä ole aina kivaa – on sitä itse kuinka mukavuudenhaluinen tahansa :)
    Nyt vain kunnon rykäisy niiden inhottavien tehtävien kimppuun, niin olo varmasti kevenee tonnilla. Oon joskus onnistunut huijaamaan itseni tekemään juttuja vähän sillee puolsalaa ja salakavalasti: "Jos nyt vaikka hieman tota juttua nyt kattelisin, vielä ei tarvii tehä mitään enkä kyllä aiokkaan, kunhan vähän tässä silmäilen, hmm no jos tuon tuosta tekisi tai korjaisi jne. Ja sitten sitä ihan huomaamattaan alkaakin pikku askelin tekemään jotakin jonkin inhottavan koulutehtävän - tai vaikkapa siivoomisen eteen :) Ja sitten voikin jossain vaiheessa keskellä flow-fiilistä huomata että kappas, mähän oonkin saanut jo aikaiseksi jotakin, ja oikeestaan, voisihan tässä vielä pikkasen jatkaakkin :)Kokeileppa! ;) Ja jos vaan ei innosta, niin sitten vaikka päättää että nyt teen tätä 10min (venyy kuitenkin käytännössä huomaamatta tuplaksi :))ja sitten jotakin kivaa välissä.

    VastaaPoista
  2. Ai niin, ainakin kouluhommiin oon joskus kokeillut http://mytomatoes.com/ missä on semmonen virtuaalinen munakellotyyppinen juttu mikä laitetaan päälle siksi aikaa kun työskentelee. Jonkin ajan kuluttua kello pärähtää ja sitten saa hetken levätä :) Ja saa kerätä tomaatteja! :D Toki homma toimii ihan omallakin kellolla tai kännykällä, mutta tuossa on ihan hauska idea. Itse ainakin sain joskus pari veemäistä kirjotushommaa ton avulla tehdyksi - juuri siksi että inhottavaa hommaa ei tarvitse tehdä kuin parisen minuuttia kerrallaan :) Jossain vaiheessa se homma alkaakin sitten ihan huomaamatta sujua, eikä tahdokkaan pitää taukoa :)

    Ja mitä tulee siivoomiseen, hyvän musa vaan päälle! :) Aatteleppa niitä kaloreita mitä se siivouskin kuluttaa jos vaikkapa vielä otat pari tanssiaskelta siivouksen lomassa! ;)

    Tsemppiä, kyllä se siitä! Nainen ruotuun!

    (Tulikohan nää tekstit oikein kun jouduin pätkimään?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan hirveästi pitkästä kommentista! Sain siitä tosi paljon tsemppiä ja hyvää mieltä. :) Ihan kullanarvoisia tällaiset lukijat, jotka jaksavat seurailla mun edistymistä ja vieläpä haluavat vilpittömästi olla avuksi.

      Sain tosiaan siivottua, tiskit ja lisää pyykkiä jäi enää huomiselle! Siivous on aina hyvä alku. :)

      Kyllä, haastetta riittää ja tavallaan olen itsekin sitä mieltä, ettei laihduttaminen oikeasti välttämättä vain onnistu, jos muussa elämässä on liikaa haasteita. Toisaalta taas niinhän se on, että ei ne haasteet ja stressi tähän jää. Aina tulee uusia syitä tai tekosyitä epäonnistua laihduttamisessa. Olisi nyt tosi tärkeää oppia hallitsemaan tämä. Olen tällä hetkellä stessaantuneempi, kiireisempi ja sitämyötä ahdistuneempi kuin koskaan olen arjessa ollut tähän mennessä. Mutta ei ne murheet tähän lopu, joten nyt vain opettelemaan.

      Ja tosta tehtävien välttelystä... Sitä tosiaan luulee ettei osaa/pysty, mutta kuitenkin, kun ne deadlinet lopulta tarpeeksi painaa päälle niin yhtäkkiä siitä kaikesta selviääkin, yleensä. Joten hyvä kysymys, miksi ihmeessä niitä ei voinut tehdä silloin heti pois alta!

      Kävin tutustumassa tomaattisivuillakin! ;)

      Jep, mutta kiitos vielä kommentista ja avusta, tästä jatketaan taas. Oon nämä tahtojen taistot voittanut ennenkin, joten miksi en nyt sitten voittaisi! :)

      Poista
    2. Hyvä nainen, pistit tuulemaan! :) Hih, nyt ei ainakaan ole siivousta mitä käyttää tekosyyksi kouluhommien välttelyyn, mihin ainakin itse usein sorrun ;)Kiva jos minusta oli avuksi :) Ihana tosiaan itsekin saada vertaistukea koulustressin ja laihduttamisen yhteensovittamisessa :)

      Kyllä tässä haastetta piisaa, mutta ehkäpäs myö selvitää :) Eipäs kun, KYLLÄ ME SELVITÄÄN! Päätavoite ainakin, että kadotettuja kiloja ei enää takas oteta! :) Jos laihdutus väliaikaisesti hidastuu niin kyllä sen voipi ja pitääkin kaiken stressin ja kiireen keskellä hyväksyä. Tai ainakin koettaa oppia hyväksymään ;) Helppohan sitä on suunnitella kaiken maailman ruokia ja liikuntoja kun ei ole muuta ohjelmaa, mutta haasteeksihan se käy kun kiireessä ja stressissä koettaa niitä järkkäillä :)Muutenkin, tässä ollaan jo niin lähellä normipainon rajaa että kai tässä on kestettävä sekin että kilon tiputuksia ei enää ihan tuosta noin vaan tapahdu :)Pahus! Mutta kohtahan me ollaan jo hoikkia ;)

      Koitetaas nyt molemmat skarpata, sekä kouluhommissa että stressin hallinnassakin :) Jospa se paino siinä sivussa putois :)

      Ja tosiaan, tee vaikka niitä tomaatteja jos ei mikään muu tunnu toimivan ;) Vähän hassu jutskahan se on, mutta toisaalta mikä tahansa juttu millä saa itsensä psyykattua tekemään kouluhommia on tosi iso plussa! :)

      Poista
    3. Kyllä vaan me selvitään! :) Menee siinä sitten enemmän tai vähemmän aikaa niin lopputulos kyllä on sitten kaiken sen ajan ja vaivan arvoista. :)

      Jännä muuten, että mua ei yhtään masenna mässäilyn johdosta noussut paino. Aiemmin laihduttaessa sehän oli suunnilleen maailmanloppu, nyt ei paino ole mikään murhe (tosin enpä ole joutunut lähiaikoina vaa'allekaan). Tärkeintä olis vaan saada fiilis kohdalleen, viikot vierii ja pian se paino on taas alempana kuin kertaakaan aiemmin tämän projektin aikana. :)

      Joo mutta todellakin, nyt skarpataan ja aletaan jahdata sitä normaalipainon ylärajaa! Sulla se taitaa olla lähempänä, mutta mä yritän tässä alkaa hiukan kiriä. ;)

      Poista
    4. Totta, kyllä ne kaikki normipainon plussapuolet ovat kyllä tän työn arvoisia!:) Pitää nyt vaan psyykata itteesä ettei olis niin malttamaton aina välillä :)

      Kiva jos mässäilyn jälkeen ei oo morkkista - sitä helpompi sitä on sitten jatkaa hommaakin :) Ihmisiä tässä vaan ollaan ja elämästä, niinku herkuistaki, saa nauttii vaan tän yhden elämän verran :) Ja äkkiäkös turvotuskilot karkaavat kropasta kun taas pistät hösseliksi :)

      Tuo on hyvä juttu että lihominen ei enää ole niin maata kaatava asia - sittenhän alat vähitellen olemaan sinut painon kanssa! :) Mulla fiilis vaihtelee, välillä on hoikka olo jo nyt, välillä taas ärsyttää pömpän läsnäolo (ja turvotus!) etenkin vartalonmyötäisissä vaatteissa. Nyt kun pääsin taas takaisin 80 alle, alkaa taas olemaan rennompi zenolo kilojen suhteen :) Seiskassa on vaan niin paljon hoikempi olo kuin kasissa, ja on se olo että normipaino on häämöttää ihan parin kuukauden päässä :)Vaikka niitten ero on vaan 500 grammaa! :D Kyllä on tarkkaa! ;)

      Mutta joo, jos paino pysyy nyt jatkossakin alle 80kg (edes 79,9kg!:D)niin koetan olla kilttinä enkä käristä viidestä viimeisestä ylipainokilosta :)Aattele, ei tässä enää oo pitkä matka, kummallakaan!

      Poista
    5. Juu samoin mulla fiilis vaihtelee aika useinkin vielä. Itellä se paino on 65 kg (3 kg normipainon yläpuolella), jonka alla haluan olla asap! Vastaava siis sun 80 kilolle. Vähän ehkä ärsyttää, kun olin jo 1,5 kilon päässä niistä 64-alkuisista lukemista, mutta ei voi mitään. Katellaan mitä vaaka sanoo lauantaiaamuna.

      Poista
    6. Lueskelin tätä kommenttiketjua täältä, niin ihan sen verran ajatuksia heräsi tuosta Manna Masun kommentista, jossa hän sanoo että on helppoa suunnitella ruuat ja liikunnat kun ei ole muuta ohjelmaa. Ei se aivan noinkaan ole, ainakaan minun tapauksessani. Itse nimittäin tällä hetkellä olen vain kotona kun en ole töissä enkä koulussa, eli aikaa on vaikka muille jakaa. Ja ainakin minun tapauksessani se juuri koituu haasteeksi kun sitä aikaa on niin hirveästi, mutta tekemistä ei niinkään. Paljon kyllä suunnittelen joo, että milloin menen lenkille, miten liikun, mitä syödään, mutta kun sitä aikaa jää niin paljon senkin jälkeen, se passivoi ihan hirveästi. Ne asiat jääkin suunnitelman tasolle. Ja vaikka olisinkin syönyt terveellisesti, on kotosalla ollessa niin helppo mennä jääkaapille lisäksi vielä kun ei ole muutakaan tekemistä. Ja kun miettii mitä sitä tekisi, alkaa tulemaan kaiken maailman mielitekoja ja kun tossa on parinsadan metrin päässä huoltsikka, niin arvatkaapa vain kuinka helppoa on lähteä lenkittämään koiraa sinne suuntaan ja hakea jotain herkkuja.

      Itse ainakin koen, että on helpompi pitää itsensä ruodussa kun on jokin kunnon päivärytmi ja tekemistä: esim. töissä käydessä tulee tehtyä päivän aikana jotain, ainakin jossain määrin kuluttavaa, eikä voi kokoajan lapata jotakin suuhun aikansa kuluksi. Koulussa sama juttu aikalailla, vaikkei nyt mitään fyysistä hommaa olekaan istuskella kirjojen ääressä, mutta ainakin se ajan kuluksi syöminen jää välistä. Sen lisäksi kun koko päivässä on jotain rytmiä, on helpompi vielä lähteä lenkille illalla kun kotiin pääsee.

      Tässä laihdutushommassa kyllä väittäisin että ei se kunnolla suunnittelu ole todellakaan puoliksi tehty, pikemminkin se vaan väsyttää kun miettii turhankin tarkkaan sitä päiväohjelmaa ja ruokavaliota ja kellonaikoja millon liikkua ja lopuksi tosiaan lamaantuukin passiivisesti sohvalle lojumaan ja syömään kaikkea turhaa.
      Näin ainakin itsellä :s

      Poista
    7. Kiitos kun toit oman näkökulmasi esiin myös! :) Voin kyllä hyvin ymmärtää sun kannan.

      Mäkin oon ollut tilanteessa, jolloin mulla ei ollut oikeastaan mitään töitä tai koulua juuri silloin. Mulle riitti silloin se, että mulla oli esimerkiksi vaikka yksikin meno per päivä. Oli se sitten shoppailua tai kirjastossa käyntiä tai kaverin kyläilyä. Kun oli edes jotain pientä kivaa tekemistä ja muuta ajateltavaa päivässä niin laihdutus oli kyllä helpompaa. Se stressittömyys auttoi myös tosi paljon.

      Laihdutuksesta saa kyllä kokopäivätyön, jos niin haluaa. Mä olen yhdessä vaiheessa saanut päiviä kulumaan ihan niin, että käyn kaupassa, teen ruokaa, syön monta kertaa päivässä, harrastan liikuntaa ja väliajat luen tyyliin laihdutusblogeja. :D Siinä jos vielä laskee kaloreita, niin eipä sitä tosiaan muuta päivässä ehdikään. Mutta tätä tapaa en kyllä silti voi suositella, jos elämässä taas ei ole mitään muuta sisältöä kuin se laihdutus, niin erittäin todennäköisesti pieleen menee ennemmin tai myöhemmin! Aikansa sitä jaksaa, mutta ei ikuisuuksiin asti. :/

      Mutta joo, taitaa olla kyllä niin, että sellainen kultainen keskitie on tässäkin paras. Pitäisi olla jotain tekemistä, on se sitten työ, harrastus tai koulu. Sellaista tekemistä joka vie energiaa ja aikaa pois syömiseltä ja tuo elämään muutakin sisältöä kuin sen painon ajattelemisen. Sit taas jos sitä tekemistä on ihan liikaa ja stressaa, niin ei siitäkään mitään hyvää seuraa pidemmän päälle. Ei oo helppoa. :)

      Poista
    8. Komppaan Karoa tuossa kultaisessa keskitiessä, ja tosiaan, oot Eva oikeessa siinä että kyllä se kotona istuskelukin passivoittaa. On se hankalaa kun on syömässä sekä liian kiireisen elämän aiheuttamaan stressiin sekä passivoituneeseen olotilaan sitten kun ei ole tekemistä :) Kai sitä vain on opeteltava siihen että ruokaa syödään kun on nälkä, herkkuja silloin kuin esim. juhlistetaan jotakin/on spesiaalimpi päivä ja muina aikoina pidetään se herkku- ja jääkaappi kiinni. Helpommin sanottu kuin tehty :) Mutta sinänsä ainakin omaan korvaan kuullostaa ihan järkevältä. Ei se syöminen pysyvästi stressiä, väsymystä, tylsyyttä jne. poista eikä se alunperin sitä varten olekkaan :) On se vaan kumma että mistä semmonen ylimääräisen mäheltämistapa on oikein tullut ja etenkin se miten vaikea siitä on päästä eroon :)

      Poista
    9. Jep, laihdutus on teoriassa niin helppoa - syö vähemmän kuin kulutat. Mut käytännössä se on niin vaikeaa, kun tuntuu että pitäis olla juuri oikeat olosuhteet, jotta onnistuisi. Mut tämäpä se laihdutuksen ja painonhallinnan olennaisin juttu taitaakin olla, eli kuinka oppia hallitsemaan syömiset ihan kaikenlaisissa elämäntilanteissa, eikä pelkästään niissä helpoimmissa vaiheissa kun homma luistaa kuin itsestään. Aikamoista rakettitiedettä tuntuu välillä olevan tämä. ;)

      Poista
    10. Rakettitiedettä hyvinkin! ;D

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)