tiistai 29. lokakuuta 2013

Jatkuu tammikuussa!

Noniin, päätös paussista tehty. Turhaan pidän blogin päivitystä riippana mielessäni nyt kun en pysty panostamaan tähän 100 %.

Loppuvuosi tulee menemään huimaa vauhtia, varmasti meillä kaikilla. :)

Tosiaan tällä viikolla alkaa jo marraskuu. Mulle marraskuu tarkoittaa seminaareja, töitä, työprojektia toiseen paikkaan, muuttamista ja asettumista uuteen kotiin, muutamia pikkujouluja, kaksia tupareita ja ulkomaanmatkaa.

Joulukuussa pikkujoulumeininki luultavasti jatkuu ja opiskelun suhteen tahti kiristyy, kun vuosi lähenee loppuaan. Pian odottellaankin jo joulua. Sen ruokajuhlan jälkeen on vuorossa välipäivät, joiden aikana teen toisen ulkomaanreissun. Vuoden loppuhuipennuksena vietetään uudenvuodenjuhla, jonka jälkeen palaan tänne blogiin. Toivon, että saan hommia hoidettua ja kiireitä karsittua siiheksi, jotta saan jatkettua sekä laihduttamista että bloggaamista taas uudella tarmolla, samoin kuin loppukesästä. :)

Odotan sitä jo kovasti, motivaatiota on! Ja into tulee vaan kasvamaan salinvaihdon myötä, unohtamatta sitä tammikuun perinteistä maanlaajuista laihdutusbuumia, haha.

Tarkennan nyt vielä mun tavoitteita tämän tauon ajaksi. Kyseessä ei ole mikään mässäilyloma. Yritän tehdä parhaani ja syödä nätisti ja harrastaa muutakin kuin koiran ulkoiluttamista, vaikka toki siitäkin tulee kivasti liikuntaa. Mä vaan jätän tämän kirjoittamisen nyt muutamaksi viikoksi pois, jotta pystyn täysillä keskittymään muuhun.

Pahoin pelkään myös, etten saa painoa pahemmin alas, vaikka söisinkin mahdollisimman hyvin suurimman osan ajasta. Pikkujoulut, joulu, reissut ja muut jutut vaan tulee luultavasti sabotoimaan kaiken. En kuitenkaan mitään övereitä aio vetää edes jouluna, ei oo koskaan ollut mun juttu eikä tule tapahtumaan tänäkään vuonna.

Tärkein tavoite on se, että paino ei nouse vaan pysyy reilusti alle 70 kilon! Siitä on sitten kiva jatkaa. :) Ja eihän sitä vielä tiedä, vaikka paino kaikesta huolimatta putoaisi. En tiedä, jännä nähdä sitten tammikuussa että mikä on tilanne... Silloin mulla varmasti riittää paljon kuulumisia ja uusia juttuja jaettavaksi.

Tässä kohtaa iso kiitos kaikille blogia tähän asti seuranneille ja kommentoineille! Olen todella otettu, että joku on jaksanut lukea mun juttujani. Oikeasti. Oon myös saanut teiltä ihan häkellyttävän määrän tukea ja tsemppausta. Kiitos!!

Jos joku jää tauon aikana kelkasta, niin toivotan hyvää jatkoa! :) Muuten jatketaan sitten samaan malliin 9 viikon kuluttua! :D

Enköhän mä tauonkin aikana teidän muiden blogeja kuitenkin lue, enkä tätäkään blogia mihinkään piilota.

Tsemppiä kaikille omiin projekteihinne, nähdään!! :)

Ps. Vaikka varsinaisesti seuraankin blogeja Blogilistan kautta, päätin silti liittyä myös seuraamieni blogien lukijoiksi, jotta saan mun lukemiset julkiseksi listaksi profiiliin. Huudelkaa ihmeessä, jos unohdan jonkun tai jos teillä on blogi, josta en tiedä - seuraan muita samanaiheisia blogeja mielelläni. :)

maanantai 28. lokakuuta 2013

Muuttotalkooeväät

Terveisiä täältä banaanilaatikoiden ja jätesäkkien keskeltä! Oon tässä nyt muutaman päivän elänyt muuttopuuhien keskellä, eli käynyt töissä ja yrittänyt opiskella ja vielä niiden välissä jossain olen pakkaillut.


Tässä on nyt tullut ajankohtaiseksi muuttoajan ruokailu. Mikä ihme siinä on, että muuton keskellä tulee syötyä epäterveellisemmin? Mun vanhemmat tuli auttamaan mua tänne viikonloppuna, ja toivat mukanaan pizzaa. Siis mun porukat, jotka ei todellakaan normaalisti syö pizzaa vaan lämpiminä aterioina lähinnä kasviksia ja lihaa, joskus muitakin kotiruokia kuten vaikka makaronilaatikkoa.

Muutenkin mun kokkailut on olleet jo muutaman päivän ajan olemattomissa. Nojoo, olen itseasiassa jo pakannut kaikki kattilat ja suurimman osan muista astioista... saattaa vaikuttaa asiaan. Mun kämppä alkaa muutenkin olla jo niin hyvin pakattu että täällä ihan kaikuu. Myin vanhan sänkyni ja toisen sohvani sekä mattoni, joten täällä on ihan kolkkoa ja tyhjää. Nukun olkkarissa sohvalla tällä hetkellä. Ei tässä sekamelskassa vaan oikein jaksa ajatella normaalia ruokailua, vaan mieluummin hakee ulkoa jotain.

Oikeastaan kaikki on ihan niitä omia tekosyitä vaan. Jotain on kuitenkin syötävä, joten miksi sen vähemmän terveellisen syöminen on muka jotenkin helpompaa kuin terveellisen ruuan? No, se nyt vaan on. :D Tässä on nyt niin paljon muuta meneillään, ettei oikein jaksa kiinnostaa se mitä syö, kunhan nälkä lähtee.

Mulla on ihan hirmuinen hinku jatkaa tätä laihduttamista. Odotan sitä että saan taas elämäntilanteen rauhoittumaan ja pääsen palaamaan siihen samaan fiilikseen, joka mulla oli tämän projektin alussakin. Sen aika on viimeistään parin kuukauden päästä, mutta ehkä jo aiemminkin. Katotaan miten saan hommani hoidettua. :)


Jotain hyvääkin tullut syötyä eli kalaa ja salaattia. :)



Illan herkkuna mandariineja. Samalla vähän surffailua pediksi muuntautuneella sohvallani. Tässä on ihan kotoisaa ja mukavaa, kun ulkona on ihan pimeää ja sade ropisee ikkunaan.

Ainut miinus on vain se, että iltalenkki on vielä tekemättä. Ei yhtään kiinnostaisi, mutta onneksi on tuo armoton nelijalkainen PT, joka piiskaa ulos vaikka väkisin!

torstai 24. lokakuuta 2013

Haukkuja ja koulutusta

Tää kirjoitus ei millään lailla liity koiriin.

Paitsi sen verran, että olin koiran kanssa lenkillä seitsemältä aamulla. Ulkona oli pimeää ja sateista eikä jalankulkijoita paljoa näkynyt. Oikaisin puiston poikki sellaista hiekkapolkua pitkin. Koira haisteli pusikossa, kun vastaan käveli joku mies, samaa puolta, kuin missä minä seisoin odottamassa koiraa. Mies sitten lähti ohittamaan mua, ja kohdalla huusi mulle, että "saatanan huora, kierrät oikealta, saatana" +vaikka mitä muuta, josta en onneksi saanut selvää. Siis mitä helvettiä just tapahtui? Siis huora? Häh?!

Ensinnäkin, kyllä Suomessa saa jalankulkija kulkea missä vaan. Enkä mä siinä koiran kanssa seistessä vienyt polun reunasta tilaa kuin hartianmitan verran. Mulla on normaalisti tapana kulkea kävelytien tai kuntopolun oikeaa reunaa sujuvuuden vuoksi, jos ulkoilijoita on paljon liikenteessä. Mutta yksin pimeässä aamussa puiston polulla ei mua paljon kiinnostanut, kummassa reunassa polkua seisoin sen koiran kanssa. Miten kukaan voi huutaa tuntemattomalle tollasesta? Ja miten kukaan ihan oikeasti haukkuu koiranulkoiluttajaa saatanan huoraksi? Tällä ihmisellä on varmasti rankkaa, kävelytiet ovat sitten täynnä niitä huoria.. ottaa varmasti hermon päälle.

Ei varsinaisesti mikään kovin piristävä aamunavaus. Kyllähän se tuntuu kurjalta kuulla tollasta, vaikkei tota tietenkään pidä ottaa henkilökohtaisesti. Uskomatonta.. Mutta toisaalta olen iloinen että mä olin kuitenkin se, joka tuon joutui kuulemaan, enkä sellainen hirveä ihminen, joka itse tuollaista huutelee toisille!

No, eipä se kuitenkaan mun päivääni pilannut. :) Osallistuin kivaan ajankäytön hallinnan koulutukseen. Se osui niin ytimeen! Sain hurjasti inspiraatiota opinnäytetyön ja laihduttamisen kanssa jaksamiseen. Nyt vaan toivon, että tää into pysyisi mulla kauemmin kuin yhden päivän ajan. :D Päivästä jäi kyllä fiilis, että olisi heti pitänyt päästä fiksailemaan kalenteria ja to do-listaa ja kokeilemaan tehokasta työskentelyä ja onnistumisen tunteita.

No, syömäpuoli ei tänään mennyt ihan ihanteellisesti laadun suhteen, mutta kalorit on kurissa kuitenkin. Koulutuksen aikana söin kaksi sämpylää, kupin kahvia ja lasillisen appelsiinimehua, kolmanneksen banaanista ja mandariinin. Iltapäivällä pienen vanukkaan ja kohta syödään siskon kanssa vähän lasagnettea. :)

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Maitorahkapatukoita... wtf?

Oli niin pirteä sää aamupäivän lenkillä..

Tuoretta ananasta välipalaksi!

Tänään kaupassa maitotuotehyllyä ihmetellessä silmiin osui aika omituinen tuote: Maisku välipalapatukka, jossa on 51 % maitorahkaa. Ja ei, tämä ei todellakaan ole mikään terveystuote, kuten kääreestä voi päätellä! Joku lasten makea välipala. Mut mun oli silti ihan pakko kokeilla millasia ne on, ihan huvin vuoksi. Maitorahkapatukka vaan kuulosti niin kummalliselta!


Yksi patukka oli 38 g ja energiasisältö siinä on suunnilleen seuraavanlainen: 
130 kcal
3,4 g proteiinia
8 g hiilihydraattia
9 g rasvaa

Sisälsi tottakai sokeria.

Koostumus oli todella outo, koska täyte oli niin löysää ja pehmeää! Ohut kaakaokuorrute hädin tuskin piti patukan koossa. Maku noissa oli ihan todella makea, en pysty se enempää sitä kuvailemaan millään...  En oikein tykännyt, enkä voi suositella. :D

Kaikkea sitä keksitään...


Varmaan huomaattekin, että postausta tulee hieman harvemmin nyt kuin ennen, eikä sisältöönkään ole panostettu ihan entiseen tapaan. Tässä nyt vaan on niin kiire, en ole hetkeen ehtinyt lukemaan muidenkaan blogeja, hädin tuskin saan omaani kirjoitettua silloin tällöin. Oonkin itseasiassa miettinyt pitäväni kirjoittelusta taukoa ja jatkavani taas tammikuussa, kun puolet käynnissä olevista asioista on tehty ja aikaa vuorokaudessa on hieman enemmän. Ei vaan yksi ihminen pysty repeämään niin moneen. Laihdutus itsessään vaatii aikaa ja energiaa, ja sitten kun siitä pitää vielä raportoida blogiin niin se vie tuplasti aikaa ja vaivaa.

Katsotaan, vuotta ei ole enää paljon jäljellä, joten hyvin voisi pitää paussia. Ja siis paussilla en tarkoita mitään mässäilylomaa, vaan pelkästään taukoa kirjoittelusta. Ilmoittelen!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Arjen hyviä valintoja

Yritän arjessa tehdä hyviä valintoja, vaikka sitten ihan pieniäkin. Sellaisia, jotka tukee tätä parempaa elämäntapaa. Sitä helposti vähättelee hyötyliikunnan merkitystä, tuntuu, että on ihan sama käveleekö rappuset vai meneekö hissillä. Mut kyllä niilläkin jutuilla on väliä.

Kirjaimellisesti! ;)


Mä itse valitsen aina rappuset. Myös silloin, kun se ei olisi niin fiksua. Esimerkiksi kuudennen kerroksen labrasta tullessa voisi ottaa hissinkin, jotta veri ei vuotaisi verikokeen pistokohdasta. :D Toinen hyvä hetki hissille on jännittävään tilanteeseen mennessä. Kerran menin työhaastatteluun ja hengästyin pahasti rappusissa, puoliksi silkasta jännityksestä. En meinannut saada hengitystä tasaantumaan millään, kun oikeaan kerrokseen saapuessani törmäsin heti haastattelijaan. Erittäin noloa. :D

Toinen mitä teen, on pyöräily kouluun tai keskustaan. Pyörä on itseasiassa aika luonnollinen vaihtoehto, koska auton pysäköinti noissa paikoissa on hankalaa tai maksullista. Ja en mielelläni kävele puolta tuntia joka paikkaan, kun kävelen muutenkin aina koiran kanssa. Parhaat muistot koulumatkapolkemisesta on viime maaliskuulta, kun poljin aivan järjettömässä loskassa jäistä pyörätietä pitkin kouluun. Meinasin kaatua koko ajan ja matka eteni muutenkin niin hitaasti, että olis ollut nopeampaa ja fiksumpaa ihan vaan kävellä sinne.

Fyysistä työvuoroa tehdessä pyrin tekemään reippaaseen tahtiin hommia, jotta syke pysyisi vähän koholla - samalla tulee oltua tehokas työntekijä. ;)

Tänään käytiin kahvilla. Sain kahvini kaupanpäälliseksi konvehdin, jota en minä eikä kahvittelukaverini halunnut syödä. Kun teimme lähtöä, keksin tarjota konvehtia jollekin tuntemattomalle. Menin erään pöydän luo ja annoin konvehtini pöydässäolijoille. He ilahtuivat eleestäni ja itsellekin tuli hyvä mieli! Ja jäipähän konvehtikin syömättä. ;)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Hävikkiä ja häpeää

Pakko tunnustaa, että hävikin minimointi ei ole ihan mun vahvinta alaani, ei todellakaan. Miten se onkin niin vaikeaa syödä kaikki se ruoka, jonka ostaa? Miksi sitä ruokaa aina pilaantuu jääkaappiin?

Viimeksi äsken jouduin heittämään 750 g naudan jauhelihaa suoraan roskikseen. Viimeinen käyttöpäivä oli eilen, mutta olin unohtanut paistaa lihan. Tänään sitten se olikin jo ihan harmaata ja pilalla. Samoin salaattia ja muita kasviksia menee usein roskiin, koska en ehdi koskaan syödä kaikkea ennen kuin ne alkavat nahistua. Mulla on sentään pieni pakastin, johon yritän laittaa vanhaksi menevää ruokaa ennen pilaantumista. Auttaa edes vähän.

Ehkä suurin ongelma mulla on se, etten osaa arvioida realistisesti sitä, paljonko syön tietyssä ajassa. Tai siis osaan, hyvinkin tarkkaan, mutta en sitä, että paljonko syön kotona tietyssä ajassa. Liian usein syön ulkona, tai kavereiden tai vanhempien luona, ja silloin niille päiville lasketut ruuat saavat homehtua jääkaappiin.

Tässä olisi ehdottomasti tsempin paikka, koska ei mulla sitä rahaa loputtomasti ole käyttää ruokaan! Eikä muutenkaan ole ympäristöystävällistä heittää ruokaa roskiin.

Projekti pakastin tyhjäksi ennen muuttoa. :) Viimeisiä ruisleipiä viedään! Päällä mun suosikkileikkelettä eli pippurista naudanpaistia.
Mitäs muuta. Tänään on taas aamulenkki tehty ja ahkeroitu vauhdikas työpäivä, energiaa oon siis kuluttanut ihan kiitettävästi. Nyt vähän läppäriaikaa Avatarin pyöriessä taustalla. Veikkaanpa, että menen aika pian sänkyyn. Ollut taas niin hektinen viikonloppu että onneksi huomenna on maanantai ja saa vähän levätä! :D

Katsoin muuten viime viikolla sen Docventuresin esittämän pätkän Whores' glory. Kertoi siis prostituutiosta Thaimaassa, Bangladeshissa ja Meksikossa. Se laittoi kyllä miettimään ihan tosissaan. Tai siis useinkin yritän laittaa asioitani järkeviin mittasuhteisiin, mutta näitä muistutuksia ei voi koskaan tulla liian usein. Bangladeshissa nainen elää kamalissa likaisissa oloissa ja myy itseään 50 sentin hintaan tullakseen toimeen edes jotenkin. Sanomattakin selvää että vapautta ei ole, mistään meidän ylellisyyksistä puhumattakaan. Tälläkin hetkellä ne viruu siellä vailla tulevaisuutta, sillä välin kun minä istun mukavasti sohvallani omassa kodissani, iltapala mahassa hyvää elokuvaa katsellen. Ei tarvitse edes mainita niitä upeita elämyksiä ja kokemuksia, joita olen elämäni aikana saanut kokea ja joita riittää tulevaisuudessakin.

Ja mä vielä kehtaan jauhaa mun painostani kokonaisen blogin verran ja valittaa siitä, kuinka "onneton" olen viiden liikakiloni kanssa. Hävettää ja mietityttää.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Kuulumiset

Mä kävin vaa'alla kuten lupasin, mutta kävin jo eilen illalla. Vaatteet päällä. Ruuan jälkeen. Ja menkatkin on alkamaisillaan. Vaaka näytti reilut 69 kg. Ei voi muuta sanoa kuin että olipa turhaa. :D Ei toi kerro mitään mun painosta, muuta kuin että sen täytyy olla 66-67 jotain. Blaah. Aamullahan se pitäis punnita, mutta en jäänytkään vaa'an luo yöksi, joten eipä onnistunut. Toivottavasti pian saan kunnolla punnittua itseni. Tai sitten vaan repäisen ja käyn ostamassa sen oman vaa'an...

Mitäs muuta, oon ihan poikki kaikkien härdellipäivien jälkeen. Huomennakin on vielä töitä, alkuviikosta sovittuja menoja, tiistai-iltana saatan lähteä pk-seudulle muutamaksi päiväksi ja loppuviikosta painan taas töissä JA teen muuttoa. Reilun viikon päästä oon jo uudessa kämpässä. :)

Eli vapaa-aikaa ei tässä hirveästi kyllä ole, mikä on iso harmi, sillä sain ihan hirmuisen motivaatiopuuskan tänään. Syynä ulkomaanmatka, joka me varattiin kuukauden päähän! Viisi viikkoa lähtöön, ja ihan kaupunkilomalle olisi tarkoitus mennä. Ko. maassa on suht edullinen hintataso, joten shoppailu tietysti houkuttelisi. Harmi vaan, että taidan olla aivan liian pulska vielä silloin. :( Ei viitsi ostella vaatteita sen kokoisena. Toisaalta vois panostaa vaikka nahkalaukkuihin tai -kenkiin, ne ei katso kantajansa kokoa.

Nyt mä nukahdan pystyyn ihan just. Kirjoittelen taas huomenna. :)

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Ruokavalion tarkistusta

Mulla on tänään ollut koko päivän ihme olo, päässä vaan heittää ja muutenkin ihan kumma fiilis. Lenkillä jouduin pysähtymään ja istumaan hetkeksi alas, jotta pysyin tolpillani.

Mitäs tää nyt on, verensokerit alhaalla? Vai heikottaako kalorivajeen takia?

Oli miten oli, niin laitoinpa pitkästä aikaa syömiset kalorilaskuriin. Selvisi, että mun päivittäinen energiansaanti on nyt ollut noin 1100 kcal. Ööh... Miten se nyt noin alhainen on? Ihan, ihan liian alhainen.

Siispä kävin vähän täydentämässä jääkaappia sillä silmällä, että saan lisäenergiaa päivän aterioihin.


Hävettää toi jääkaappi, kun se näyttää ihan kaatopaikalta. :D

Eli ostin kanan sijaan välillä jauhelihaa, ja hinnan takia vieläpä 17 % sen tavallisen 10 % sijaan. Muuten sitten ihan puhtaasti palkkapäivän kunniaksi ostin myös minimozzarellapalloja, kokonaisen tuoreen ananaksen sekä omenatuoremehua aamupalalle. Ei tota mozzarellaa tai mehua kannata ihan tavaksi ottaa, mutta sopii nyt tähän kohtaan kun yritän vähän saada tasattua tätä oloa.

Huomenna syön aamiaiseksi puuron sijaan jälkiuuniruisleipää, koska mulla on sitä vielä pakastimessa. Muuttoon on enää kaksi viikkoa aikaa, joten pitää saada se tyhjennettyä ennen sitä. :)

Mahapäivitys

Muistellaanpa vähän vanhoja kuvia.


Viimeisimmän kuvan jälkeen laihduin vielä kilon, sitten elin reilun kuukauden ihan pellossa ja söin kyllä aikalailla mitä sattui. Nyt olen ollut taas pari päivää kiltisti, ja miltä näyttää keskivartalo tänään?

Tältä:

Kaiken tapahtuneen huomioonottaen mun tilanne on uskomattoman hyvä. En tiedä kertooko kuvakaan kaikkea, mutta itse tunnen, ettei lantiolle ole tullut pahemmin rasvakerrosta takaisin. Sen sijaan kuvassa mulla on pöhöä jäljellä yllättävän paljon. Testasin sen taas hyppimällä hiukan - kerääntynyt neste aiheuttaa hyppiessä kipua keskivartalossa ja vähän jaloissakin. Eli tästä kun nyt viikon mittaan sitä nestettä poistuu vielä kilon tai enemmänkin, niin ei oo paha tilanne jatkaa rasvanpolttoa.

Arvatkaa, kuinka kamalaa on olla autuaan tietämätön painosta. :D Hullun hommaa tämä, ettei ole vaakaa omassa kodissa. Tekisi mieli ostaa sellainen, mutta sitten taas tiedän, että hyppisin siinä koko ajan. Parempi siis vaan punnita muualla. Seuraava mahdollisuus vaakailla on lauantaiaamuna, silloin luvassa painopäivitystä siis. En malta odottaa.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Ruokakuvia

Aamiainen: kaurapuuroa, raejuustoa, mansikoita ja mehukeittoa.

Lounas: Broilerin rintafilee, kurkkua, raejuustoa ja Rainbown grillikasvikset pakkasesta.

Välipala: Maitorahkaa ja mehukeittoa.

Päivällinen: Broilerin rintafilee, Rainbown grillikasviksia pakkasesta sekä päärynää.

Jäljellä on vielä iltapala, eli sama kuin välipala mutta lisään joukkoon vielä vehnälesettä.

Täytyy sanoa, että noi Rainbown grillikasvikset oli vähän pettymys. En pitänyt mausta enkä siitä miltä ne tuntuivat suussa. Ok, ehkä syy oli osin mussakin, kuka käski laittaa kokonaisen siivun löysää lämmintä munakoisoa suuhun. :D Mut silti. Ei oikeen uponnut. Broilerikin oli vähän ankeeta, kun eilen niitä uunissa paistellessa unohdin ensin mausteet (kyllä, se on mahdollista...), ja sitten ne unohtui vielä uuniin liian pitkäksi aikaa. Sen siitä saa kun yrittää tehdä sataa asiaa samaan aikaan. Fileet oli kuitenkin miedosti suolattuja valmiiksi, joten söin ne lopulta sellaisenaan.

Ei todellakaan mitään hääppöistä ruokaa tänään, mutta ei voi mitään, sain ne alas kuitenkin.

Mä jatkan nyt vielä vähän töiden tekoa tässä koneella ja sit nukkumaan. Huomenna on vaihteeksi kiireinen päivä.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Alamäkeen

Nyt on taas otettu suunta suoraan alaspäin. Tällä kertaa ei projektin vaan painon kanssa. :) Raejuustopurkki on siis avattu pitkästä aikaa. Seuraava punnitusmahdollisuus on viikonloppuna, ja mua kiinnostaa kyllä aika paljon, että missäs se paino nykyään huitelee. Se selviää silloin. Jännää, tosin eikä ehkä ihan hyvällä tavalla. Mitä hyvänsä se vaaka ensi viikonloppuna näyttääkin, niin ei sen niin väliä. Sitä seuraavalla kerralla paino on taas kilon tai kaksi alempana!

Tuntuu, että kaikki maailman asiat on mun projektiani vastaan just nyt, mutta en anna niiden enää häiritä. Muuttoon on enää kaksi viikkoa, ja sitä ennen on paljon, paaaljon tehtävää. Lisäksi erään kymmensivuisen raportin deadline on ylihuomenna, ja kuulin siitä äsken. Tässä kohtaa piti muistuttaa itseään hengittämään syvään... Eipä tarvitse miettiä huomisen ohjelmaa. Oon kyllä niin sekasin noiden opintojen kanssa, en malta odottaa sitä päivää kun, huom. KUN, tutkintotodistus on kädessä.


Tää päivä oli kaikkea muuta kuin tehokas. Viime yönä koira herätti aika tarkkaan kahden tunnin välein. On erittäin epämiellyttävää nousta sängystä keskellä yötä, pukea päälle ja mennä pihalle ripuloivan koiraparan kanssa. Lisäksi se oksenteli lisää ja heräsin siihenkin, mutten vaan jaksanut nousta yöllä siivoamaan vaan jatkoin unia onnellisesti vienossa yrjön tuoksussa. Aamulla oli tiedossa sitten lattioiden pesua, kun taas mun loppupäivän tärkein tehtävä oli juottaa koiraa ja lopulta mahan hieman rauhoituttua keittää sille riisiä raejuuston kanssa. Pieniä annoksia useaan kertaan, ja nyt sen vatsa luojan kiitos pitää taas. Huh! Ensi yön katkeamattomia unia odotellessa. Tämän päivän ulkoilutkin oli erittäin kevyitä ja lyhyitä, kun ei kipeää koiraa voi rasittaa.

Tää syksyn pimeys on kyllä niin mun juttu. Musta on ihanaa ulkoilla illallakin. Ei häiritse tai masenna yhtään, päinvastoin. :) Tulee jotenkin turvallinen olo ja sellainen, kuin olisin tavallaan piilossa. Ne kilot ei haittaa nyt niin paljoa kuin kesällä, kun piti hyppiä vähissä vaatteissa suorassa auringonpaahteessa ihmisten katseiden alla.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Mukava päivä

Heräsin aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen puoli yhdeksältä. Otin käytännön syistä ensin pitkän lämpimän suihkun ja painuin sitten koiran kanssa ulos aurinkoiseen lokakuiseen aamuun. Oli tosi hieno ja lämmin päivä, enkä todellakaan ollut ainut aamulenkkeilijä liikenteessä. Reilun tunnin tallustelun jälkeen söin aamupalaksi paahtoleipää ja laitoin itseni kuntoon. Kävin töissä tienaamassa hyvät rahat sunnuntaivuorosta. Sain tehdä vuoron kivan työkaverin kanssa, mikä ei todellakaan ole tuolla mikään itsestäänselvyys.. Tulikin todella hyvä mieli, kun päästiin hänen kanssaan purkamaan turhautumista huonosta ilmapiiristä työpaikalla.

Kotona odottikin sitten pienoinen yllätys: koira oli ripuloinut ja oksentanut olkkarin matolle. Voin sanoa, että viimeinen asia, mitä huvittaa tehdä rankan työpäivän jälkeen on alkaa pestä haisevaa sontaista mattoa. Ripuli ja oksennus tuntui olevan päivän teema muutenkin. Joku ihana bilehile-naapuri oli yöllä oksentanut talon rappukäytävään, eikä sitä sieltä kukaan ole vieläkään siivonnut... Lisäksi koira oksensi vielä illalla autoonkin. Voi koiraparka! (Ja vähän säälin kyllä itseänikin, ei oo kovin kiva tää siivoojan rooli...)

Ihan kiva päivä kuitenkin, toivotaan huomisesta yhtä hyvää (mutta vähemmän p*skaa kiitos).

Jääkaappia on jo täydennetty, huomenna tapahtuu paluu rahkalinjalle. ;)

torstai 10. lokakuuta 2013

Näin laihdut 5 kg sekunnissa

Tänään peiliin tuijotellessa kiinnitin huomiota mun mahaan. Näytän ihan siltä, kuin olisin useammalla kuulla raskaana. Johtuen tietysti mm. eilisistä (ja muutenkin viimeaikaisista) syömisistä ja siitä, että olin juuri syönyt ennen tämän kuvan ottamista. Ja taisin mä vähän antaakin sen mahan pullottaa.

Kamalaa.. Sitten siirsin toista jalkaa taaemmas, korjasin ryhtiä, vedin vatsan sisään ja otin toisen kuvan hieman yläviistosta. Tadaa, kevenin just viis kiloa.


Kaikkein hoikimmaksi tulee, kun nojaa kunnolla eteenpäin.


Myös sivusuunnassa laihtuminen on helppoa. Vatsa sisään, huppari ojennukseen ja toinen jalka hieman koukkuun.


Ihanaa optista harhautusta. Kaiken a ja o on tietysti kännykkäkamera, joka antaa järkkäriä enemmän anteeksi kilojen suhteen.

Mä jatkan veden litkimistä, nyt tuo turvonnut pömppö saa luvan lähteä. :D 
Viimeöinen päätös on toistaiseksi pitänyt.

Supervoimia yön pimeinä tunteina

Tää on mulle tosi tuttua. Kun kello ylittää puolenyön, mä jään roikkumaan koneelle ja miettimään syvällisiä. Aina öisin mietin eniten sitä, kuinka mun pitää nyt tehdä ryhtiliike ja saada nämä loput kilot alas. Koska mä tuhlaan mun elämääni olemalla tyytymätön itseeni. Mietin kuinka muutan koko elämäni ja kaikesta tulee täydellistä ja vieläpä ihan helposti. Nyt aloin sitten ensimmäistä kertaa kirjoittaa blogiinkin tässä mielentilassa... ajatusvirtaa tiedossa siis!

Öisin mulla on olo, että mä pystyn ihan mihin vaan, kaikki tuntuu ihan mahdolliselta. Mietin, että jos kaksi kuukautta tsemppaisin, olisin jo normaalipainoinen. Vain kaksi kuukautta! Se olis todellakin sen kevyemmän painon saavuttamisen arvoista. Öisin olen valmis vaikka mihin. Mietin, kuinka seuraavana aamuna herään aikaisin lenkille, jonka jälkeen syön puuroa, jonka jälkeen menen salille, jonka jälkeen teen loppupäivän kiltisti hommia ja syön terveellisesti 5 pientä ateriaa päivän mittaan. Illalla lenkitän taas koiraa ja sitten menen suihkun jälkeen tyytyväisenä sänkyyn. Tätä sitten toistaisin vaikka vain sen 60 päivää ja olisin jo siellä niin toivomassani normaalipainossa! Mun iho hehkuisi, olisin onnellinen kropassani ja iloisempi muiden seurassa. Liikuntakin tuntuisi paremmalta ja voisin haastaa itseäni sen suhteen. Itseluottamus kohenisi.

pic
Mutta. Tämä mun jokaöinen fantasiani kariutuu aina seuraavana aamuna kello kahdeksan, kun herätyskello soi eikä mun ole pakko nousta. Siinä hetkessä unien jatkaminen lämpimän peiton alla on parasta, mitä tiedän. Liian usein tämä johtaa siihen, että nukun yli puoleen päivään ja loppupäivänä en saa mitään järkevää aikaiseksi. Kunnes koittaa taas keskiyö ja mulla alkaa nämä ajatukset pyöriä päässä. Niin älytöntä. Viikot vierivät tällä lailla vaikka kuinka nopeasti.

Mä oon muuten jo luovuttanut opinnäytetyön suhteen, en mä saa sitä tehtyä ilman lisäaikaa. Seuraavana luvassa siis lisäajan hakeminen. Hain muuten töitäkin. Sellaisia töitä, joita pitää mennä toimistolle tekemään. Josko siitä saisi ryhtiä tähänkin elämään taas. Tuskinpa tärppää, mutta kokeilenpa nyt kuitenkin. Kerron tämän, koska nämä jutut poistaa mun viimeisetkin tekosyyni viivytellä tän projektini kanssa. Mun ei tarvitse enää käyttää kaikkia vuorokauden ylimääräisiä tunteja siihen oppariin, koska aion ottaa pari ekstrakuukautta sen tekemiseen. Lisäksi jos saan uusia töitä, niin sehän tarkoittaa sitä, että mun vapaa-aikani tulee vähenemään. Lopputulos: mun pitää ryhtyä tuumasta toimeen kunnolla NYT! Ei tule mitään parempaa hetkeä! Kyllä niitä syitä ja etenkin tekosyitä tulee riittämään. Lähitulevaisuudessa mulla ei ole tiedossa ajanjaksoa, jolloin mulla ei olisi kiirettä ja velvollisuuksia. Päinvastoin, ne varmaan vaan lisääntyvät... Täytyy vaan opetella selviämään kaikesta samaan aikaan.

pic

Nyt siis olen taas vankasti sitä mieltä, että tästä hetkestä alkaa muutos ja huomenna herään jonain supersankarina. Mutta katsotaanpa vaan, aamulla on taas toinen ääni kellossa ja tuhlaan aikaani ja elämääni stressissä tekemättä mitään järkevää tavoitteideni eteen.

Joku pieni ääni mussa elättelee kuitenkin vielä toivoa, että mä teen tän nyt. Asiat muuttuu, koska mä muutan ne. 

Tai siis niinhän mä luulen:

pic

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Vispipuuroa

Vähän tilannepäivitystä eiliseen paniikkiin liittyen: koko homma on hoidossa ja ohi. Asia, josta vedin hirveät paniikit ja josta selviäminen muka vaati karkkia... Mitä tästä taas opimme? Ihan turha hätääntyä, vaikka tilanne näyttäisi ensin pahalta. Ja turha muuten syödä mitään karkkiakaan yhtään mihinkään tilanteeseen.

Sain sen asian hoidettua ulkomaisen instituution kanssa alle vuorokaudessa, mikä on kyllä uskomatonta, heidän kulttuurinsa kun on pitkälti se, että tehdään jutut sillonku kerkee ja vähän sinnepäin. Ja nyt tämä asia ratkesi vain muutamassa tunnissa. Siellä toisessa maassa asuessa totuin siihen, että hommat eivät aina ihan sujuneet, tai sujuivat kyllä lopulta mutta kaikessa oli aina joku virhe. Mun nimi oli kaikissa virallisissa papereissa väärin, mun osoite oli väärin, kaikki oli väärin vielä mun korjausten jälkeenkin. :D Joten tottakai tähänkin paperiin piti joku virhe saada! Paperi päivättiin syyskuun 9. päivälle, vaikka nythän on jo lokakuun 9. päivä. Kun huomasin virheen, alkoi heti hymyilyttää, tuli suorastaan ikävä sitä paikkaa. Niin tyypillistä.<3 Nyt vaan toivon, ettei hommaa tarvitse tehdä uudestaan virheen vuoksi.


Aamiaiseksi söin vispipuuroa. Tuli vaan joku ihme himo siihen, kun näin sitä hyllyssä. Kypsät kiivitkin oli hyviä!

Mun unirytmi on tällä hetkellä ihan päin jotain. Menen kolmelta-neljältä nukkumaan ja herään 12-13. Tein itselleni julman tempun ja sovin huomisaamuksi kello 10 palaverin! Pakko herätä ajoissa lenkille, vaikka mikä olisi. Aamulenkki on tehtävä, kun koira jää kotiin mun menojen takia.

Huomenna siis tulee vihdoin vähän ryhdikkäämpi päivä kun herään ihmisten aikaan ja käyn toimistolla. Ajattelin mennä salillekin. Tekisi mieli mennä jo nyt, mutta tänään ei ehdi. Saan pian seuraa ja sen jälkeen pitää naputella taas opparia eteenpäin.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Naps vaan ja ahmintaa

Ennen kuin mennään otsikon aiheeseen, niin kirjoitan vähän lounaasta. Kokeilin tänään Finduksen ranskalaista kanapataa pakkasesta.



Tykkäsin ton mausta kyllä ja se oli tosi helppo valmistaa - mikroon vaan. Siinä ei myöskään ollut mitään ylimääräisiä lisäaineita. Huono puoli vaan oli se, että kanaa oli kyllä aika vähän, 10 % ateriasta eli vaivaiset 30 g. Mun puolesta olis saanut olla 100 g. :D Koko annos sisälsi 225 kcal eli sen puolesta oli ihan ok.

Tuomio tuolle on se, että on ihan jees vaihtelua silloin tällöin, tosin kaipailee kyllä vähän lisää proteiinia jotta nälkäkin pysyisi kauemmin poissa.


Illemmalla mulla vähän napsahti ja juoksin tuttuun tapaan kauppaan.

Homma lähti siitä kun kännykkä piippasi sähköpostin merkiksi. Viestissä vaadittiin multa erästä ulkomaanjaksoon liittyvää paperia nopealla aikataululla. Palasin Suomeen jo tammikuun lopussa, ja nyt vasta tuli tästä sitten puhe, että hei, pari viikkoa aikaa tehdä tämä ja tämä, tai tulee mulle kalliiksi monelta kantilta...

Siinä viestiä lukiessa sellainen pieni kauhun aalto pyyhkäisi yli, että voi hitto... Valitettavasti olin ko. hetkellä vieläpä kaupan pihassa autossa, juuri menossa kauppaan. No niin siinä sitten kävi että en ostanut mitään järkevää vaan hain jotain ahmittavaksi kelpaavaa.

Määrän puolesta pysyin luojan kiitos kuitenkin suht inhimillisissä rajoissa, eli siinä mielessä tämä ei ollut ihan oikeaa ahmimista muuta kuin mielenliikkeiden suhteen. Mut se tapa miten tämä homma tapahtui ja miten söin oli kyllä ihan entisestä elämästä. Alle tuo kebab-viritys ja päälle karkkipussi ja kaksi suklaapatukkaa. (Vispipuuro ei muuten sisältynyt sessioon, se on huomiselle. :D)


Siinä sitten maha täynnä turtuneena pystyin vasta ajattelemaan asiaa rauhallisesti. Laitoin muutaman sähköpostin menemään ja nyt sitten pitää vaan odotella vastauksia. Vähän huolettaa että kuinkahan tässä käy, kyseisen maan kulttuurin tuntien toiminta ei todellakaan tule olemaan niin nopeaa kuin tapauksessani tarvitsisi olla. Huolettaa.

Mä inhoan tätä mun tapaani reagoida! Mä en tiedä miten tää ikinä loppuu. Mä vaan teen näin ja sillä hetkellä siitä on järki kaukana. Toimin ennen kuin ajattelen asiaa aivoilla. Oon tehnyt näin niin kauan, etten kunnolla taida edes osata muuta.

Taas mä mietin, että tän on pakko loppua. Mun pää keksii tekosyitä. Olen kuitenkin sinnikäs ja elättelen aina toivoa, että seuraavalla kerralla osaan toimia fiksummin. Mut osaanko?

Kaiken muun sotkun lisäksi mua huolettaa se, että lihon. Mä en voi lihoa, mun piti laihtua...

Sivuhuomautuksena pitää kyllä sanoa, että aika hyviä noi uutuuskarkit oli. Sen verran mitä siinä mielentilassa niistä nyt edes maistoin.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Uutta ulkoiluun

Tänä aamuna sain tehtyä ihan kunnon punnituksen kunnon yöunien jälkeen. Paino on 67,9 kg. Eli puolitoista kiloa se paino virallisesti on koholla kuukauden takaisesta ennätyksestä eli 66,4 kilosta. Eilen tuli syötyä vieläpä sokeroitu välipalarahka, einesateria, vähän irtokarkkeja, kaksi karjalanpiirakkaa, spagettia ja jauhelihakastiketta ja vielä hiukan jäätelöäkin. Apua, aika överi... Kaikesta huolimatta paino ei ollut tuon pahempi. Seuraava punnitus on joko viikon tai kahden viikon päästä, josko siihen mennessä olis vihdoin turvotukset poissa ja näkisi, että mitä se paino oikeastaan onkaan?

Noudin tänään Stadium-paketin ja sovitin tilaamiani tuotteita. (Sori taas toi peili. Mulla ei ole peilinpesuainetta enkä koskaan muista kaupassa ostaa. Noloa. :D)


Huomaa, että turvottaa reippaasti kun kyljissä on kunnon jenkkikset. :D Mutta joo.

Aluskerrasto on kokoa S. Mahtui päälle, mutta on oikeasti ihan liian pieni vielä. Katsotaan istuuko paremmin sitten 6 kilon päästä normaalipainossa. Sadeasu on kokoa 36 ja takki on tosi kiva! Mahtui hyvin päällekin nyt jo, eli pääsee heti käyttöön. Housut sen sijaan eivät vielä mahtuneet. Palataan siis niihinkin sitten 6 kilon päästä, ellei silloin ole jo täysi talvi päällä. ;)

lauantai 5. lokakuuta 2013

Kävinpä vaa'alla

Pääsin vaa'alle taas parin viikon jälkeen. :)

Huh, paino ei ole oikeastaan noussut. Se on edelleen sen pari kiloa koholla siitä kuukauden takaisesta alimmasta painosta (66,4 kg), mutta ei sen enempää! Eilen meni vähän överiksi, joten odotin kyllä isompaa lukemaa. Onneksi en ole lihonut tässä ei-varsinaisesti-laihiksella ollessa. Tuntuu kyllä aika uskomattomalta, mutta hyvä näin. Veikkaanpa, että päivittäinen lenkkeily ja hyötyliikunta on auttanut aika paljon asiaa.

Viime viikolla huomasin jännän jutun. Heti kun annoin itseni hengähtää ja ihan aidosti sallia ihan mitkä vaan ruoka-aineet, niin mun alkoikin tehdä mieli vaan puuroa, broileria ja paljon kasviksia. Jopa rahkaa. En mä silti niitä kovin paljoa syönyt, kun en jaksanut laittaa ruokaa vaan söin paljon ulkona. Ensi viikolla olisi tsempin paikka tässä, eli pitäisi syödä sieltä omasta jääkaapista taas välillä. Tiedä vaikka painokin tulisi reippaammin alas.

Tänään kaupassa kiinnitin huomiota pakasteruokiin. En tosin ostanut mitään, mutta ne jäi pyörimään mieleen. Ehkä ensi kauppareissulla voisi lueskella tuoteselosteita vähän tarkemmin ja kokeilla jotain niistä. :) Josko sieltä löytyisi vähän terveellisempää "pikaruokaa" niille hetkille, kun ei ehdi tai jaksa tehdä mitään. Katotaan nyt, mitä niissä tuotteissa tarkalleen ottaen on.

Söin aamupalaksi töissä testimielessä sellaisen Danone Vitalinea rasvattoman "proteiinirahkan", jota tv:ssäkin nyt mainostetaan. Sellanen liila purkki. Itse rahkan alla purkin pohjalla oli jotain hillon tyyppistä juttua. Jotenkin tuote ei oikein vakuuttanut, lähinnä siksi kun siinä oli sen proteiinin lisäksi tietysti runsaasti sokeria. Eli eipä rasvattomuudestakaan paljon iloa ollut.

Lounaalla söin härkäruukun ja napsin kahvipöydästä muutaman irtokarkin. Töiden jälkeen tulin tänne vanhempien luo ja söin ensi hätään nälkäisenä kaksi karjalanpiirakkaa. Sen jälkeen käytiin tuolla tihkusateessa metsässä rämpimässä koirien kanssa, ja seuraavaksi syödään ihan vanhaa kunnon spagettia ja jauhelihakastiketta. Ihan oikeasti, milloinkohan olen viimeksi syönyt sitä?

tiistai 1. lokakuuta 2013

Päivästä taas selvitty

Ja taas on yksi päivä takana. Mä olin niin järkyttävän väsynyt aamulla. Nukuttiin koiran kanssa puoli yhteentoista asti, jonka jälkeen aloitin pikaisen raivosiivouksen. :D Kaveri oli tulossa illalla mun kämpille jo sillä aikaa kun olin töissä, joten oli pakko vähän raivata paikkoja... Ennen lähtöäni kävin vielä koiran kanssa heittämässä vajaan tunnin lenkin.

Yhdestä yhdeksään olin töissä ja tosiaan tämä vuoro oli ruotsiksi. Mua jännitti ja stressasi tää tosi paljon etukäteen vaikka olen ennenkin tehnyt töitä ruotsiksi. Nyt kun vuoro on ohi, niin ei voi muuta kuin todeta, että ei se ollut niin paha kuin etukäteen maalailin. Hyvin se meni. Miksen voi lopettaa asioiden panikoimista etukäteen?

Kaveri on vielä kylässä, joten en jää jaarittelemaan tänään tämän enempää, mutta laitetaan päivän ruokalistaa vielä loppuun:

Herättyäni mannafrutti
Töissä lihapullia ja kukkakaalimuusia (tästä on tullut ihan lemppari)
Töissä illemmalla vielä toinen mannafrutti
Illalla kotona pari piimälimppusiivua ja muutama jaffakeksi kaverin kanssa

Sellasta, ei mikään hyvä päivä mutta mun mittapuulla ei huonokaan. Rehuja jäin kaipaamaan tänään, niitä kun ei oikein ollut. Noi mannafrutit oli kanssa aika turhia, mutta niitä nyt sattui olemaan, joten menköön. Ens kerralla mieluummin rahkaa tai jogurttia.

Tykkään ihan hirveästi piimälimpusta, kun laitan päälle oivariinia, maksamakkaraa, oltermannia ja lauantaimakkaraa. Aika tuhdit päälliset eikä kovinkaan raikasta syötävää, mutta joku tuossa yhdistelmässä viehättää... Nam! :D