torstai 17. huhtikuuta 2014

Laihdutuskuurilla 2.5.-20.6.

Mä oon tätä nyt pohtinut jo hyvin pitkään mielessäni. Aina oon sen ajatuksen lopulta kuitenkin hylännyt, milloin mistäkin syystä. No, nyt on toinen ääni kellossa sitten.

Laihdutuskuurilla goes laihdutuskuuri. ;) Siis nyt on aika ihan oikeasti LAIHDUTTAA, aloitan vapun jälkeen ja painan juhannukseen asti nyt ainakin alkuun. Viikkoja siinä ehtii tulla 7. Sen verran pystyn kyllä tsemppaamaan.

Tiedetään, mä oon aina mainostanut sitä, kuinka pää ei kestä mitään dieettejä ja kuinka ne ei sovi mulle. Miten sitten muutin mieltäni? 


Tässäpä listaa syistä. Toiset parempia, toiset huonompia..

- Kaipaan tuloksia, kunnolla. Pelkään, että oon ottanut kilon painoa takaisin nyt tässä viime viikkojen aikana. :( Ensimmäistä kertaa tämän blogin historiassa. En uskalla käydä vaa'alla.
- Ärsyttävä sokerikoukku pitää taas saada katkaistua, ja toivon että vähän ehdottomampi linja auttaisi irti pyristelyssä.
- Sallivampi syöminen tuntuu kaikesta huolimatta lähtevän liian helposti luisumaan huonolle tielle.
- Edellisestä varsinaisesta dieetistä alkaa olla jo 3 vuotta! Siis herranjestas miten kauan. Haluan antaa "dieettaamiselle" uuden mahdollisuuden. Mun on pakko, PAKKO, olla oppinut jotain kolmen vuoden aikana. Ei tämän dieetin tarvitse olla katastrofi, vaikka edellinen sitä olikin. Tai siis aika dieetin jälkeen oli katastrofi. Voin kerran kokeilla. Ehkä tällä kertaa aika on kypsä.
- Mun mieliala on nyt viime päivien aikana vihdoin kohonnut, ja tuntuu, että mulla olis toivoa jaksaa taas tätä. Mulla oli joku ihme välikuolema-romahdus tossa henkilökohtaisista syistä, varmaan negistelyt ja poissaolevaisuus heijastui tänne blogiinkin... 

Mut joo.

Ruokavalio on aika perus, kyseessä Fitfarmin vuoden 2011 Lite-ruokavalio. Vanhat ohjeet siksi, että ne oli sallivampia ja siten mielestäni fiksumpia peruslaihduttajalle kuin nykyiset superdieetit sun muut. Puuroa, kasviksia, lihaa/kanaa/kalaa, raejuustoa, öljyä, hedelmiä, marjoja ja rahkaa. Noista aineksista saa hyviä ja terveellisiä ruokia tehtyä, eikä ole nälkä! :) Liikunnaksi salitreenit ja kävelylenkit.

Tällä reseptillä laihdutin silloin kolme vuotta sitten kymmenisen kiloa noin kymmenessä viikossa (69 kg --> 59 kg). Olo oli hyvä, kunnes lähdin vähentämään hiilareita. Tällä kertaa en tee samaa mokaa. Anyway, toimivaksi testattu dieetti siis. :) 

Aion tällä kertaa pitää järjen päässä tietyissä asioissa: 
1. Voin syödä koulussa lounaan ja koostaa sen parhaani mukaan saatavilla olevista ruoka-aineista (ei pitäisi montaa koulupäivää tulla vapun jälkeen)
2. Pienen pienet kielletyt jutut silloin tällöin ei haittaa, eli vaikka muutama gramma jotain kevyttä kastiketta tai juurekset keitossa.
3. Juhlissa voi syödä tarjoiltavia kohtuudella. Ainakin yhdet ristiäiset on tiedossa toukokuulle, muuta ei onneksi ole ainakaan näillä näkymin tulossa. :) Pointti on se, etten ala ystäville/sukulaisille tärkeissä juhlissa kieltäytymään tarjottavista, jotka he ovat vaivalla tehneet. En aio niissä tilanteissa kaivaa omaa rahkapurkkia esiin ja kailottaa, että oon dieetillä... ehen. Kohtuus pitää kuitenkin muistaa, ja tässä pitää olla rehellinen itselleen. Juhlat eivät ole tekosyy kauhoa herkkuja kaksin käsin "samaan konkurssiin". Yksi kakkupala ja pullasiivu kerran ei mitään laihdutuskuuria kaada, herranjestas sentään.

Nonni, näillä mennään sitten parin viikon päästä! :) Mä jätän blogin uinumaan siihen asti ja keskityn nyt hoitamaan noita koulu- ja työasioita sen aikaa. Ihan oikeasti yritän syödä edes jotenkuten järkevästi, vaikken laihduttamiseen aiokaan keskittyä. 

Eli 2.5. jatketaan taas painopäivityksen merkeissä. Toivon, että paino on ainakin alle 65 kiloa silloin.. Mutta mitä ikinä sieltä tuleekin, niin se pitää vaan hyväksyä sitten ja lähteä siitä liikkeelle.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Ruokakyllästyminen

Aamupalapuuro, josta unohtui raejuusto. :D Siis miten voi unohtaa laittaa raejuuston puuroon? Toi mangobonne ei muuten mun mielestä sovi oikeen puuroon. En tiedä mikä siinä tökkii. Omenasose on vaan paras. :)

Ihanan aurinkoisia ja lämpimiä lenkkisäitä.<3

Leffassa käyntiä (Divergent). Ilman leffakarkkeja. ;)

Kokeilin tuollaista ihme ruokaa, jonka reseptin bongasin jostain Instagramin uumenista. Broilersuikaleita, pakastevihanneksia, munamaitoa ja mausteita ja vuoka uuniin. Ei se kovin hyvää kyllä ollut, odotin että olis ollut parempaa. Rakenne ei ollut ihan sitä mitä olis voinut olla ja mausteetkin jäi turhan vähiin.. Ehkä sitä siis vois koittaa joskus uudelleen, josko ens kerralla onnistuisi paremmin.



Joo mut nyt siihen varsinaiseen otsikon aiheeseen.. Blogi on ollut viime aikoina yhtä valitusta ja sama linja jatkuu. :D

Eli siis mua jotenkin kyllästyttää kaikki ruuat tällä hetkellä. Kyllästyttää kiertää kaupassa aina sama lenkki: hevistä kurkku, paprikat, kesäkurpitsa, tomaatit, maitohyllystä rahkaa, sit mehukeittoa, lihaa ja kanaa. Blaah. Kotona pienessä keittokomerossani ja vähäisin keittiövälinein pilkon niitä rehuja ja paistan kanan tai lihan. Mikään ei maistu millekään, jopa aamupuuro tökkii nykyään. :/ Toisaalta en saa selvää, että mitä muutakaan mieleni tekisi. Ei tee mitään mieli oikein. Mitä tää nyt on? Silti syön liikaa aina jossain vaiheessa päivää.

Jos voittaisin lotossa niin varmaan hankkisin jonkun kokin tekemään mulle kaikki ruuat. :D Kaikkia terveellisiä ja tuoreita herkkuruokia, sellasista resepteistä joita ite ei tajuais edes kokeilla. Eipähän kyllästyttäisi tai olisi mitään vaikeuksia pysyä ruokavaliossa.

Tosiasia on se, ettei ole aikaa perehtyä kunnon ruuanlaittoon tai rahaa hankkia erikoisia raaka-aineita (tai sitä kokkia ;), joten jotain pitäisi vaan keksiä tähän kohtaan. Ruuanlaittoharrastus olisi kyllä hyvä, sitä en kiellä, mutta ei nyt. Ehkä sitten kun arjessa ei ole muuta pakollista kuin työ. Nyt haluan vain selvitä mahdollisimman nopeasti ruuan kanssa. Vapaa-aika on muutenkin olemattomissa, en halua käyttää sitäkin vähää keittiössä kökkiessä.

Halu selvitä nopeasti ruuan kanssa + laihdutus = ei välttämättä paras yhdistelmä..

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Suossa tarpomista

Ohoh, tännehän on eksynyt taas uusia lukijoita. Teitä on jo reilut sata rekisteröitynyttä lukijaa! :) Kun lisäksi huomioidaan vielä blogia muuta kautta seuraavat sekä anonyymit lukijat, niin teitä alkaa olla jo aika iso joukko siellä. Olen iloinen, että olette kiinnostuneita tästä mun räpiköinnistäni. :D

Täytyy kyllä myöntää, että koen vähän paineitakin jo pikkuhiljaa. Teen tulosta niin tuskastuttavan hitaasti ja takapakkia tuntuu tapahtuvan vähän väliä. Tää on tällä hetkellä mulle tosi vaikeeta, kun oon vaihteeksi ahdistunut, stressaantunut ja kiireinen. Oon aika itkuinen ja väsynyt. Ei hyvä. Ruuanlaitosta ja syömisen säännöllisyydestä on niin kovin vaikeaa pitää kiinni. :( Syön paljon ulkona tai ostan jotain nopeaa, kun en jaksa tai ehdi laittaa ruokaa.

Vähän lohduttaa tieto siitä, että jos nyt huhtikuun jaksan vielä paahtaa, niin toukokuussa pitäisi helpottaa. Ainakaan mulla ei ole töitä silloin. Se on vaan itsestä kiinni, että miltä koulujutut näyttää silloin. Parikymmentä sivua pitäisi vielä tehdä tohon tutkimukseen, eli ei tuu vielä huhtikuussa kokonaan valmista, mutta jos edes melkein valmista..

Tää on ollut tätä samaa koko blogin ajan: kun on kiirettä ja stressiä tai oon allapäin, niin homma ei etene mihinkään. Sitten kun tulee vähän rennompi vaihe, niin saan painon putoamaan taas askeleen verran alemmas. Parempi sekin, kuin että paino ei olis laskenut ollenkaan, mutta kyllähän tää tuskastuttaa. Monessa muussa blogissa laihdutaan ja treenataan vaikka elämäntilanne olis mikä. Miks mä en sitten pysty? Ehkä oonkin vaan laiska ja mestari keksimään selityksiä ja tekosyitä. Joskus toivon, että joku ilkeä anonyymi tulis sanomaan suorat sanat ja vähän ravistelemaan hereille. :D

Loppuun kylppäriselfie ja muutama eilisen ruokakuva, kun kerrankin söin kotona. Niin tylsää ja yksinkertaista! Vähän pitäis oikeesti panostaa siihen ruuanlaittoon.

Aamupala: banaanilettu ja mangobonnea

Itestäni (tai no, ulkonäöstä) oon sentään jaksanut pitää huolta, enkä rymyä nuhruisena ihmisten ilmoilla. Asiahan oli toisin silloin reilut kymmenen kiloa painavampana. :/
Lounasta: paistettua kanaa ja kesäkurpitsaa, kurkkua ja mozzarellaa.
Välipalaa: rahkaa ja mangobonnea

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Ei enää kahvia

kuva
Kai se sitten on myönnettävä, ettei mun kannata kahvia juoda.

Mulla ei oo mitään erityisiä intohimoja kahviin enkä mitenkään tarvitse sitä. Mutta silloin tällöin kahvi maistuu - kahvilassa, kylässä, aamuväsymykseen tai matkoilla. Nyt on vaan alkanut tulla niin paljon hankaluuksia tuon kofeiiniyliherkkyyden myötä, että alkaa riittää.

Ennen kaksi kuppia oli liikaa, mutta nyt yksikin kuppi tekee tiukkaa. Kädet alkaa täristä, sydän hakkaa ja olo on kaikin puolin kummallinen. Tuskanhiki iskee.

Viimeinen niitti oli kuitenkin muutaman viikon takainen paniikki- tai ahdistuskohtaus, jonka sain kun join kupin kahvia kolmena päivänä peräkkäin. Voimakasta ahdistusta, sykkeen kohoamista ja kuolemanpelkoa. Epämääräinen pelko ja huono olo jatkui tunteja.

Tämän takia olen niitä edellisen postauksen burnereitakin vältellyt, kun ajattelin niiden olevan tosi kofeiinipitoisia..

Huoh. Nyt oikeasti ei enää kahvia.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kaapissa piileksivät burnerit


Mun kaapin perällä on jo viime syksystä asti lymyillyt purkki Fastin burnereita. En ole uskaltanut niitä vaan korkata, koska olen tosi herkkä kofeiinille ja ajattelin, että saan näistä siksi hirveät oireet. Ja ehkä muutenkin vähän epäilyttää vetää jotain pillereitä.

Nyt kaivoin purkin uudestaan esiin ja mietin ihan tosissani, josko kokeilisin niitä kuitenkin. Nyt, kun mulla on kaverikin täällä asunnossani asustelemassa vielä kuun loppuun, eli auttamassa jos saan hirveät oireet näistä. ;)

Sitten tutkin purkkia paremmin ja tajusin, että eihän näissä edes ole kofeiinia. Siis toki tämä sisältää vihreää teetä, jossa on kai jonkin verran kofeiinia, mutta ei mistään suurista pitoisuuksista voi olla kyse. Että sillä lailla. (No voin kyllä olla väärässäkin, kun ei tuo ainesosalista sano mulle paljon mitään. :D) Kokeiluun vaan, näitä riittää vaan kuukaudeksi, joten ei niistä mitään suurempaa haittaa voi olla.

Mulla on seuraavat pari viikkoa ihan järkyttävä kiire koulun ja töiden kanssa, mutta sitten helpottaa ja ajattelin silloin aloittaa nämä. Silloin jatkan taas salilla, en viitsi ladata vasta umpeutunutta korttia nyt vielä, kun tiedän että käyntikerrat jäisivät kuitenkin vähiin. Jos mä en saa mitään aikaan nyt parin viikon sisään, niin sen jälkeen ainakin! Toukokuussa mulla on myös kuukauden loma eikä reissuja tiedossa, joten silloin voin omistautua painonpudotukselle ihan täysin! Mahtava ajoitus juuri ennen kesää. :) Silloin viimeistään on mun tilaisuuteni päästä siihen kesän painotavoitteeseen.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Ei näin, EI NÄIN


Aloita aamu nousemalla väärällä jalalla ja talsimalla aamulenkki tyhjällä vatsalla aivan järjettömän rumassa säässä. Harmaata ja vettä sataa.


Älä vaivaudu syömään aamiaista vaan lähde suoraan kouluun. Älä ehdi syömään kunnon lounasta opiskelijaravintolassa vaan osta meetvurstipatonki.



Hyvä, ettet ottanut mitään eväitä mukaan, niin voit korvata järkevät välipalat kolmella minidonitsilla (ne oli oikeasti tosi pieniä) sekä parilla kourallisella karkkia.


Kauppaan illalla järkyttävässä nälässä. Siinä ei mitään ruokaa jaksa tehdä, joten osta thai cube -pakasteateria ja vetäise se.


Kun mahaan taas mahtuu, syö vielä muutama lusikallinen mämmiä tilkalla kermaa. :D Heräteostos... ihanku pääsiäisenä ei ehtis syödä mämmiä.


Koko komeuden kruunaa vielä tämä setti, 170 g karkkia plus toi dubbelnougat ja lakut. Ähky! Jäi vaan hirveä karkkihimo noista koulupäivän epäterveellisista "välipaloista".

Miksi pitää sabotoida hommaa näin, olen melkein normaalipainossa ja sitten syön miten sattuu, ruokarytmistä ei tietoakaan...

No, nyt sitten sain ansioni mukaan, kun eräs ihana tyyppi pyysi mua yökylään. En taida mennä vaikka kovasti haluaisinkin, koska näytän lähinnä jalkapallon nielleeltä.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Ne laihduttamisen vaikeat kohdat

Laihduttaminen on niin kovin yksinkertaista teoriassa, mutta käytännössä täynnä vaikeita paikkoja. 
Kokosin omat lempparini näistä haasteellisimmista tilanteista!

Älkää vetäkö herneitä nenään, kirjoitettu yleistäen ja pilke silmäkulmassa. ;)


1. Aloittaminen


Aloittaminen voi toki olla helppoakin, etenkin jos ei ole ennen (tai pitkään aikaan) laihduttanut ja käsissä tuntuu olevan joku lyömätön ase, vaikkapa joku superhyperdieetti. Olo on voittamaton. Mutta tällaiselle sata kertaa laihdutuksen aloittaneelle/laihdutusta jatkaneelle se sadasensimmäinen kerta tuntuu usein aika vaikealta ja edessä oleva urakka uuvuttavalta.

Kun painonpudotuksen startti viimein syystä tai toisesta onnistuu, niin alkaakin tämä ihastuttava parin viikon kuherruskuukausi dieetin/elämäntapamuutoksen kanssa. Kyllä te blogeja pitäneinä tai lukeneina tiedätte: rahkasta tulee yhtäkkiä aivan taivaallista superherkkua, eikä sitä kertakaikkiaan ymmärrä miten joskus on muka jostain jäätelöstä tykännyt hyi! Salilla käyminen ja lenkkeilykin on niin mahtavaa ja endorfiinit vaan leijailee, ei voi ymmärtää miten ennen viihtyikin usein sohvalla! Surautanpa vielä smoothienkin, niin herkkua että korvaan sillä aamupalan ja puolet päivän muistakin ruuista!


2. Eka repsahdus!


Eka "repsahdus" (tai kuten minä sanon: suunnitelluista syömisistä poikkeaminen :D) on yleensä hankala kohta myös. Se voi olla vaikka juhlat, poikkeava arki, herkkuhimo tai dieettiin kyllästyminen, joka aiheuttaa ensimmäisen harha-askeleen. Monesti ensin vakuutetaan, että ei se suklaa sitten maistunutkaan niin hyvältä kuin ennen, ei ei. Hyi miten överimakeaa ja vähän huono olokin tuli. Jaaaaa sitten kuitenkin se suklaa maistuukin kohta uudestaan. :) Ja maistuu huomennakin. Ja jos vielä ylihuomennakin..


3. Laihdutuksen jatkaminen tauon jälkeen!


Ehkä pahinta on jatkaa laihdutusta tauon jälkeen. Yhdessäkin päivässä voi saada sopivalla mussuttamisella kunnon turvotuksen aikaiseksi. Viikossa vahinko saattaa olla vieläkin suurempi. Se on hirveä tunne, kun vielä hetki sitten olo oli kevyt ja yhtäkkiä fiilis onkin kuin norsulla. Vaatteet kiristää. Silloin iskee hyvin helposti sellainen "lihoin sata kiloa ja menee ikuisuus, ennen kuin pääsen taas takaisin jo kertaalleen saavutettuun painoon". Siinä mielentilassa saakin käyttää kaiken tahdonvoimansa, että jaksaa jatkaa. Etenkin kun herkkuhimokin on saattanut jäädä päälle..


4. Samojen kilojen pudottaminen uudestaan!
Tämä liittyy oikeastaan tuohon edelliseen kohtaan. Samojen kilojen pudottaminen uudestaan on harvinaisen masentavaa. Sitä on ensin hikoillut urheilun parissa ja syönyt salaattia viikkoja, jotta saisi jokusen kilon kiristeltyä pois. Sitten pitää hieman taukoa pari viikkoa, ja tadaa, laardi on palannut. Erkkikään ei jaksaisi TAAS katsoa niitä samoja numeroita, jotka näkyivät vaa'assa monta viikkoa ja monta kiloa sitten.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Ruokakuvia

Nyt pitää oikein motivoida itseäni, jotta jaksaisin tavoitella sitä hyvää arjen tasapainoa taas, eli säännöllistä ja fiksua syömistä sekä riittävää liikuntaa. Hitto kun pitääkin olla muutakin elämää tämän laihduttamisen lisäksi! :D Käyn nyt päivittäin koululla tai töissä, olen tavannut joka päivä kavereita ja kaiken huippuna vielä jaan oman asuntoni toisen kanssa monen viikon ajan.

Haastetta riittää taas vaihteeksi, mutta kyllä mä saan tän kunnolla haltuun. Silleen, että paino jatkaa laskua. Tällaisina päivinä se menee niin helposti siihen, että syö harvoin ja paljon. Ei hyvä. Säännöllisyyttä tarvittaisiin. Se taas toteutuu sillä, että laitan ruokaa ja kannan eväitä mukana.

Kaivelin tietokoneeni kuvakansioita ja etsin kuvia hyvistä ruuista. Kyllä näitä söisi mielellään. :) Mieluummin kuin tämänpäiväistä ankeaa nuudelia ja broilerin rintafilettä. Tai karjalanpiirakoita. Huoh!