maanantai 1. joulukuuta 2014

Turhauttava flunssa

Flunssa, taitaa olla eka kerta kun kyseinen sana mainitaan tässä blogissa.

En ole melkein pariin vuoteen ollut kipeänä, mutta nyt se tauti sitten on iskenyt. Olen jo viikon ollut kipeänä, aluksi ihan kuumeessakin ja nyt muuten vaan nuhainen ja yskäinen. Harmittaa, kun juuri sain taas kerran aktivoiduttua salin suhteen. Maksoin kalliisti kolmen kuukauden treeneistä, ja nyt sitten istunkin kotona.

Salitreeni maistuisi nyt, lähestyvä lomamatka taitaa hieman motivoida. ;) Kuin myös alemmalle kymmenluvulle pääsy. Nälkä kasvaa syödessä...


Työpaikan kahvipöytä, ikuinen murheenkryyni. :D Oli mahtavaa tuo suklaamoussekakku!

Tämänpäiväisiä kokkailuja.
Viikonloppuna tuli syötyä aika reilusti. Kävin kahdesti ravintolassa (pippuripihviä ja kiinalaista), juotiin glögit ja syötiin joulutortut kaverin kanssa, vietettiin pikkujouluja (3 annosta alkoholia mulle), pidinpä vielä pitkästä aikaa ihan karkkipäivääkin kotosalla. Että nyt jos koskaan tekisi mieli käydä salilla saamassa hiukan parempi fiilis, mutta ei auta pelleillä tämän köhän kanssa yhtään. :/

No, rauhalliselle lenkille sentään uskallan mennä, joten nyt koira remmin päähän ja ulos!

Tämän viikon tavoitteena syödä mahdollisimman fiksusti ja varmistaa, että paino alkaa vitosella vielä viikon loppupuolella. Uusi painoennätyskin olisi kiva saada viimeistään ensi viikolla. Jos en nyt saa täyttä höyryä päälle, niin pikkuhiljaa edistyminenkin kelpaa.. todella haastava vuodenaika!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Tätä hetkeä on odotettu


Siinä se nyt on, vitonen taulussa! Tästä en enää luovu.

Edellisen kerran muistan nähneeni yhtä pienen luvun vaa'assa 3 ja puoli vuotta sitten, joten hyvältä tuntuu.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Painopäivitys

Ei vaan maistu bloggaus näköjään, kummallinen kynnys ollut viime viikkoina tulla tänne kirjoittelemaan. Mennäkseni suoraan asiaan, paino oli tänään

60,2 kg

Ehkä eilisiltaisella viinilasillisella oli pieni myötävaikutus asiaan, mutta eiköhän tuo nyt aika todenmukainen paino ole. Olen saanut tässä painoa hilattua hiljalleen alaspäin siitä, mitä se tässä välillä ehti korkeimmillaan olla. 

Alempi kymmenluku on niin lähellä, että oikein turhauttaa, miksen edes viikkoa viitsi tsempata sen vertaa, että saisin nähdä vähän uusia numeroita vaa'assa. Se voisikin tuoda mukavasti lisämotivaatiota..

Liikuntaa olen saanut onneksi lisättyä, muutaman pidemmän lenkin olen nyt viikon sisään tehnyt ja kahdesti ollut salilla. 

Mutta se syöminen.. en ole itse ostellut herkkuja kotiin enää hetkeen, mutta kaikkea pullaa, kääretorttua ja kakkua on aina töissä tarjolla ja pariin otteeseen on tullut kahvilassa otettua jotain. Viimeisen viikon aikana olen usein tehnyt ruuaksi jotain pastaa salaatin sijaan ja rahkakin on korvattu jälkiuuniruisleivällä. Jos pullat jäisi syömättä töissä ja pastan sijaan laittaisin kasviksia, niin sekin jo riittäisi painon nopeampaan putoamiseen.

Sitten on vielä tämä pikkujoulukausi.. mulla on nyt joka viikonloppu jotain illanviettoa, joten alkoholia menee joka viikko ainakin vähän, eikä viikonloppujen syömisetkään noissa juhlissa aina terveellisimmistä päästä ole.

Yritän juhlista ja muista huolimatta yrittää syödä mahdollisimman fiksusti arkena, ettei paino nyt ainakaan nouse. En halua alkaa illanvietoista tinkiä, nyt kun niitä kerrankin on. :)



Saa kyllä olla tosi tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen, vaikkei laihtuminen oikein otakaan onnistuakseen. Olen edelleen onnistunut pysymään normaalipainossa, on kivoja ihmisiä ympärillä ja kiinnostava ja palkitseva työ.

Tuntuu tyhmältä edes kirjoittaa tätä taas kerran kun mitään ei tunnu tapahtuvan, mutta toivotaan nyt kuitenkin että pääsisin hehkuttamaan tänne alemmalle kymmenluvulle pääsyä joskus lähiaikoina. Ihanan lannistunut asenne! :D

maanantai 3. marraskuuta 2014

Let's do this

Kanarisottoa viikonloppuna, tehty valkoviiniin ja seassa tietysti voita ja juustoa...


Vaikkei paino tosiaan olekaan lokakuun aikana pahemmin noussut, niin kyllä tää syömispuoli on silti päässyt vähän lipeämään. Syön tosi epäsäännöllisesti ja surutta mitä vain, ja jos herkkuja on tarjolla, niin minähän olen paikalla ensimmäisenä. :D Tässä normaalipainon puolella se paino ei kyllä putoa enää tällaisella meiningillä, että nyt pitäisi saada hieman ryhtiliikettä aikaiseksi.

Lenkkeilyä ja salia tarvitaan myös lisää. Yritän nyt tällä viikolla käynnistellä sitä parempaa arkea taas, palailen vaikkapa loppuviikosta, toivottavasti saan silloin kertoa, että oon saanut hommasta taas kiinni! :)

Jouluunkin on vielä mukavat seitsemän viikkoa aikaa, siinä ajassahan saa kolme-neljä kiloa pois, kunhan nyt hiukan tsemppaa taas. Eli sellainen 58-59 kilon paino olis enemmän kuin realistinen saavuttaa vielä tänä vuonna.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Herätys horroksesta

Kappas, blogi jäi horrostamaan lokakuun ajaksi, mutta täällä ollaan taas.

Kiitos edelliseen postaukseen kommentoineille ja anteeksi, että vastaaminen kesti lähes kuukauden päivät - nyt sain vihdoin vastattua. :)

Tämä lokakuu on pistänyt mun elämän ihan uuteen uskoon, positiivisella tavalla! Kuten olen vihjaillut jo aiemmin, löytyi tuollainen ihana mies, jonka kanssa on ihan huippuhauskaa ja parasta, ja taidan olla tosi ihastunut... Ihana tunne, kun edellisestä kerrasta on, surullista kyllä, lähes kymmenen vuotta aikaa.

Toinen mahtava juttu on uusi työpaikka. Sain yli sadan hakijan joukosta todella potentiaalisen, haastavan ja mielenkiintoisen työpaikan. Minä! En voisi olla onnellisempi tästä. Toki työpaikan vaihto on hieman stressaava ja jännittävä prosessi, mutta tämä on ehdottomasti mun juttuni. Vihdoin pääsee kunnolla laittamaan aivotkin töihin! ;) Ainut miinus on se, että arkiaktiivisuus laskee huomattavasti, sillä jatkossa vietän päivät toimistolla.

Tuntuu, että normaalipainon myötä elämä alkoi järjestyä. Sattumaako? Vai onko musta vaan tullut onnellisempi ja itsevarmempi painonlaskun myötä, mikä taas mahdollisti nämä mahtavat asiat?

Astetta synkemmät lenkkimaisemat näin lokakuun lopulla.

Välipalaa
Niin ja kolmas iloinen asia on se, että pääsen parin kuukauden päästä ihan unelmalomalle Karibianmerelle. Olen alkanut nyt tosissani haaveilla siitä, että pääsisin niihin upeisiin maisemiin vähän paremmassa kunnossa, vaikka 57-kiloisena! Saiskohan tästä pientä lisäspurttia nytkäyttää painoa taas pykälän verran  alemmas?

Nimittäin painosta puheenollen, en vaan ole päässyt sinne 50-luvulle, vaikka pitkään olen siellä rajoilla keikkunutkin. Tänään painoin muistaakseni 61,6 kg, on tullut nyt viime aikoina syötyä kyllä huonommin ja epäsäännöllisemmin, kun on ollut niin paljon muuta meneillään elämässä.

Eli onneksi paino ei kuitenkaan ihmeemmin ole noussut nyt lokakuussa, laskee muutamassa päivässä takaisin sinne 60,x kiloon kun järkevöitän ja säännöllistän taas syömisiä.

Jatketaan.

torstai 2. lokakuuta 2014

Laihdutuskertomus -14 kg

Olen kommenteissa lupaillut tekeväni pientä yhteenvetoa tästä mun painonpudotuksesta. Viime vuoden (2013) ensimmäisellä puoliskolla painoin pahimmillani noin 74,5 kiloa, pituisellani (157,5 cm) painoindeksi on silloin noin 30 eli merkittävän ylipainon kynnyksellä. Tällä hetkellä olen normaalipainoinen, joskin ylärajan tuntumassa, ja painan noin 60 kiloa (tänään 60,2 kg).

Allaolevissa kuvissa olen lihavimmillani, kesä 2013.




Näiden kuvien näkeminen sai aikaan laihdutuspäätöksen. Järkytyin oikeasti sitä, miltä todellisuudessa näytänkään. Olin silloin vaihteeksi ihan sokerikoukussa. Otin sen asenteen, että nyt alkaa laihdutuskuuri, eli karkit pois ja kalorit alas. Alkuun homma sujuikin ihan hyvin niin. Söin tosi vähän ja kielsin herkut, en harrastanut säännöllisesti koiranulkoilutusta kummempaa liikuntaa. Pian aloin kuitenkin lipsua herkkukiellosta, mutta pysyin kuitenkin edelleen kohtuudessa, joten paino jatkoi putoamistaan.




Kieltäytyminen ja tiukka linja kuitenkin kostautui aika nopeastikin syksymmällä. Herkuttelu lähti taas käsistä muistaakseni pariinkin otteeseen muutaman viikon ajaksi. Painoa ehti tietysti tulla hieman takaisinpäin siinä sekoillessa. Sinnikkyys ja uusien elämäntapojen omaksuminen pitivät mut kuitenkin sillä onnistumisen tiellä. Välillä meni huonosti, mutta jaksoin aina nousta uudelleen jaloilleni ja jatkaa. Yleensä virheestä viisastuneena. Monipuolistin syömisiäni ja yritin ottaa hieman rennommin ja syödä tarpeeksi.




Tämän vuoden keväällä mulle tuli monta viikkoa kestänyt huono jakso kamalan opiskeluahdistuksen takia. Ahmin ja olin hurjassa sokerikoukussa. Keräsin taas kiloja takaisin. Sitten helpotti taas kerran ja sokeri alkoi jäädä pois. Aloin suhtautua yhä sallivammin kaikkeen ruokaan, myös hiilareihin (vaikken koskaan karpannutkaan) sekä herkkuihin.


Painon putoaminen on mulla korreloinut suoraan sen kanssa, kuinka terveesti ja sallivasti olen suhtautunut ruokaan. Aina kun kiristin liikaa, laskin kaloreita, välttelin herkkuja jne, homma repesi aina jossain kohtaa. Mitä rennommalla asenteella sitten jatkoin, sitä lyhyemmiksi ja helpommiksi polulta poikkeamiset kävivät. Lisäksi näiden "epäonnistumisten" luonne muuttui täysin. Aluksi huonot jaksot olivat hillitöntä ahmimista niin, että koko päivän ateriat olivat huonoja. Myöhemmin se oli vaan sitä perinteistä, että päivällä meni ihan hyvin ja (liian?) kevyesti, illalla niitä huonoja valintoja.

Eli mulla paino ei pudonnut mitenkään suoraviivaisesti, vaan välillä meni kausittain hyvin, välillä taas huonosti. Onneksi trendi oli kuitenkin laskeva, ja nyt olen täällä missä olen. :) Laihdutus on mulla ollut nyt jo yli vuoden projekti, joten 14 kiloa ei todellakaan ole mikään ihmesaavutus. Ihmeellisempää on se, miten paljon mun ajatteluni on muuttunut ja miten terveesti osaan nykyään suhtautua ruokaan entiseen verrattuna. Elämäntavat ovat muuttuneet paljon.

Mikä mulla siis toimi?
Ajattelun tasolla sallivuus ja rentous. Lisäksi mun elämäni ei missään nimessä saa pyöriä laihdutuksen ympärillä. Pitää elää nyt ja unohtaa sitten kun -ajattelu. Pätee tosin myös laihduttamiseen - pitää syödä ja elää fiksusti nyt ja tässä, muun elämän ohella, eikä sitten kun sitä ja tätä. Ei sellaista optimaalista laihdutuskautta välttämättä tule koskaan..

Miten söin, kun paino putosi?
Syömiset ovat hieman vaihdelleet, mutta avainjuttuja ovat olleet syömisen säännöllisyys (4-5 kertaa päivässä) sekä hiilarien vähentäminen. Tarkoittaa siis sitä, että en syö monta kertaa päivässä leipää vaan vaikka rahkaa tai munakasta (aamulla sit puuroa tai leipää). Aterialla syön lihan/kalan/kanan mieluiten kasvisten kanssa, pastan tai riisin jätän pois tai pienennän niiden määriä (klassinen lautasmallikin on yllättävän hyvä!). Yritän pitää huolta vaihtelevuudesta, eli en lähde pelkälle kanaa ja pakastevihanneksia -linjalle. Mietin, mitä ruokaa tekee mieli ja teen sitten sitä, mieluiten kevyempänä versiona tai sitten sellaisenaan, mutta syön pienempiä määriä. Jos tekee mieli vaikka lasagnea, voin sitäkin tietysti syödä, mutta otan sitä vähemmän ja lautaselle kasviksia enemmän.

Mitään kalorimääriä tai tämän tarkempaa ruokavaliota en osaa antaa. Yritän keskittyä kuuntelemaan kroppaa. Jos tuntuu, että on tosi kova nälkä eikä se lähde kevyellä aterialla, syön paremmin.

Miten liikun?
Kuten syömisessä, liikunnassakaan mulla ei ole ollut mitään tarkkaa ohjelmaa. Laihtumisen kannalta tärkeintä on tainnut olla arkiaktiivisuus. Kohdallani aktiivisuus on fyysistä työtä (lisää tosi hyvin kulutusta!) ja keskusta-asumisen ansiosta kävelen myös paljon paikasta toiseen, eli useimmiten käyn vaikkapa kaupassa kävellen.

Jos mietitään ihan varsinaista liikuntaa, niin mun kohdalla liikunnan harrastaminen ei perustu viikkoaikatauluihin vaan omaan fiilikseen. Mun ei ole "pakko" liikkua, mutta haluan tehdä sitä silti, koska siitä tulee hyvä olo. Liikuntaharrastukseen kyllästyy nopeasti, jos aloittaa kuuriluontoisesti 5 krt/vko salille ja 4 krt/viikko lenkille -liikkumisen. Vapaaehtoisuus ja hiljalleen lisääminen on saanut mut jatkamaan liikuntaa nyt ihan ennätyspitkään. Lisäksi suhtaudun nykyään kaikkeen liikuntaan suopeasti ja siltä kannalta, että se on hyväksi, jos se ylipäänsä on liikuntaa ja siitä vielä nauttiikin. :) Yhdessä vaiheessa ajattelin, että ainoastaan sali ja lenkkeily on tarpeeksi tehokasta ja tekemisen arvoista liikuntaa, mutta nykyään arvostan vaikkapa ryhmäliikuntojakin liikuntamuotona, vaikken niitä itse harrastakaan.

Jos mietin nyt, mitä mun liikkumiseni on ihan käytännössä ollut tämän ajattelutavan seurauksena, niin se on ollut sitä salia ja lenkkeilyä. Lenkkeily on normaalisti päivittäistä tuon koiran ansiosta. En suorita lenkkejä sykemittari ranteessa, vaan jätän yleensä jopa kellon kotiin ja lähden vain ulos. Fiiliksen mukaan lenkki voi olla rauhallinen tai ripeä, joskus jopa innostun hölkkäämään. Päivittäisten lenkkien pituus on yleensä 0,5-1,5 h/lenkki, ja näitä teen pari kappaletta päivässä. Yleensä toinen on hieman pidempi ja toinen sitten lyhyempi.

Salilla käyminen onkin sitten epäsäännöllisempää. Välillä voi olla kausia, eli muutamia viikkoja, kun salilla käyminen jää kokonaan muiden juttujen jalkoihin. Muutoin käyn yleensä 1-3 kertaa viikossa. En noudata treeniohjelmaa tällä hetkellä, mutta suunnittelen treeniä silti vähän. Jos salikertoja kertyy harvoin (1-2 krt/viikko tai vieläkin vähemmän), treenaan koko kropan läpi, Kun intoudun käymään useammin, jaottelen vähän treenattavia alueita, toisena päivänä jalat ja ehkä vatsaa/selkää, toisena päivänä käsiä ja muuta yläkroppaa. Suosin pääasiassa taljaan(ihanan monipuolinen vehje!) ja vapaita painoja. Treenaan yleensä ihan reiluilla painoilla 3x10-15 sarjoja, niin että lihaksissa tuntuu kunnolla.

Miten suhtaudun herkkuihin nykyään?
Aiemmin tätä jo hieman sivusinkin, eli en enää kiellä itseltäni herkkuja. Rajoitan kuitenkin siten, että niiden ostaminen on sallittua joka kolmas päivä. Käytännössä tämä toimii siten, että herkkuja tulee ostettua paljon harvemmin, mutta pieniä määriä tulee otettua muutaman kerran viikossa, jos jossain on jotain hyvää tarjolla ja mun tekee mieli.




Siinäpä mun stoori tiivistettynä! Jos jollekin vielä jäi jotain kysyttävää tai tarkennettavaa niin laittakaa ihmeessä kommenttia, vastailen mielelläni. :)

Ps. Kuten postauksen alussa mainitsinkin, niin paino oli tänään 60,2 kg, joten ollaan ihan siellä hilkulla, että laskee 50-luvun puolelle. Elämme jännittäviä aikoja siis. ;)

tiistai 23. syyskuuta 2014

Rumannäköistä kompurointia

Huhhuh millainen viime viikosta tuli. Mulla oli mennyt nyt viikko- ja kuukausikaupalla hyvin, ja joka kolmannen päivän herkkusääntö piti. Sitten se oli kaksi samanaikaista vastoinkäymistä/murhetta, ja taas napsahti. Taisi se olla ihan ahmimista.. ja neljänä päivänä peräkkäin.

Kuvat viikontakaiselta venereissulta.




Tuo ahmimisen käytösmalli on kyllä ihan älyttömän tiukassa. Tuntuu uskomattomalta, että homma voi kääntyä ihan totaalisesti noin yhtäkkiä. Uskomatonta on sekin, että miksen vaan pystynyt hallitsemaan sitä? En tiedä! En tosiaan tiedä. Kai se vaan on niin, että ei noista syömispelleilyistä toivu sormia napsauttamalla. Tietenkään ei..

Hallittu, ihana herkkuhetki. :)

Veneessä ei ollut viinilaseja, mutta saa sen viinin tuollaisestakin juotua. ;)
 

Tämänkertaisessa kompuroimisessa oli kuitenkin paljon hyvää. Se kesti viikkojen sijaan vain neljä päivää! Nyt on taas ihan tasapainoinen olo. Että eiköhän tässä jotain olla opittu, kun sain homman poikki paljon, paljon nopeammin kuin aiemmin.

Henkinen puoli oli silti vähän kovilla tässä, ja on kai tavallaan vieläkin. Musta tuntuu, että lihoin jotenkin tosi paljon noiden övereiden takia. Taitaa minäkuva olla vähän hukassa vieläkin, kun olo on kuin kymmenen kiloa painavampana.. Todellisuudessa paino on jotain 62 kiloa nyt. Eiköhän se kohta laske sen kilon verran, ja pääsen takaisin sinne enkkapainoihin jatkamaan tätä painonpudotusta.

Iltalenkkipolkuja



No mutta, eipä kai sitä sen enempää nyt kannata jäädä märehtimään. Toivottavasti jotain opin taas, jotta ensi kerralla vastoinkäymisten kohdalla en juokse ensimmäisenä kauppaan.

Jotain hyvääkin viime viikossa oli. Kävin kolmesti salilla ja lenkkeilinkin ihan hyvin. :) Salitreeniä ainakin jaksoi niillä syömisillä painaa. :D Tuli kyllä buustailtua aineenvaihduntaa ihan urakalla..

Nyt jatkan kuitenkin samaan malliin kuin aiemminkin, niin saan tuon ylimääräisen kilon pois ja pääsen vihdoin tavoittelemaan sitä vitosella alkavaa painoa. Tällä viikolla salitreeni jää ehkä kahteen, mutta koitan kuitenkin lenkkeillä reippaasti ja syödä fiksusti ja säännöllisesti.

Seuraavassa postauksessa teen yhteenvetoa siitä, millä tavoin olen onnistunut pudottamaan nämä reilut kymmenen kiloa. Tätä ovat nimittäin muutamat kommentoijat jo ehtineet toivoa, joten se on sitten lähipäivinä vuorossa!