keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Herätys horroksesta

Kappas, blogi jäi horrostamaan lokakuun ajaksi, mutta täällä ollaan taas.

Kiitos edelliseen postaukseen kommentoineille ja anteeksi, että vastaaminen kesti lähes kuukauden päivät - nyt sain vihdoin vastattua. :)

Tämä lokakuu on pistänyt mun elämän ihan uuteen uskoon, positiivisella tavalla! Kuten olen vihjaillut jo aiemmin, löytyi tuollainen ihana mies, jonka kanssa on ihan huippuhauskaa ja parasta, ja taidan olla tosi ihastunut... Ihana tunne, kun edellisestä kerrasta on, surullista kyllä, lähes kymmenen vuotta aikaa.

Toinen mahtava juttu on uusi työpaikka. Sain yli sadan hakijan joukosta todella potentiaalisen, haastavan ja mielenkiintoisen työpaikan. Minä! En voisi olla onnellisempi tästä. Toki työpaikan vaihto on hieman stressaava ja jännittävä prosessi, mutta tämä on ehdottomasti mun juttuni. Vihdoin pääsee kunnolla laittamaan aivotkin töihin! ;) Ainut miinus on se, että arkiaktiivisuus laskee huomattavasti, sillä jatkossa vietän päivät toimistolla.

Tuntuu, että normaalipainon myötä elämä alkoi järjestyä. Sattumaako? Vai onko musta vaan tullut onnellisempi ja itsevarmempi painonlaskun myötä, mikä taas mahdollisti nämä mahtavat asiat?

Astetta synkemmät lenkkimaisemat näin lokakuun lopulla.

Välipalaa
Niin ja kolmas iloinen asia on se, että pääsen parin kuukauden päästä ihan unelmalomalle Karibianmerelle. Olen alkanut nyt tosissani haaveilla siitä, että pääsisin niihin upeisiin maisemiin vähän paremmassa kunnossa, vaikka 57-kiloisena! Saiskohan tästä pientä lisäspurttia nytkäyttää painoa taas pykälän verran  alemmas?

Nimittäin painosta puheenollen, en vaan ole päässyt sinne 50-luvulle, vaikka pitkään olen siellä rajoilla keikkunutkin. Tänään painoin muistaakseni 61,6 kg, on tullut nyt viime aikoina syötyä kyllä huonommin ja epäsäännöllisemmin, kun on ollut niin paljon muuta meneillään elämässä.

Eli onneksi paino ei kuitenkaan ihmeemmin ole noussut nyt lokakuussa, laskee muutamassa päivässä takaisin sinne 60,x kiloon kun järkevöitän ja säännöllistän taas syömisiä.

Jatketaan.

torstai 2. lokakuuta 2014

Laihdutuskertomus -14 kg

Olen kommenteissa lupaillut tekeväni pientä yhteenvetoa tästä mun painonpudotuksesta. Viime vuoden (2013) ensimmäisellä puoliskolla painoin pahimmillani noin 74,5 kiloa, pituisellani (157,5 cm) painoindeksi on silloin noin 30 eli merkittävän ylipainon kynnyksellä. Tällä hetkellä olen normaalipainoinen, joskin ylärajan tuntumassa, ja painan noin 60 kiloa (tänään 60,2 kg).

Allaolevissa kuvissa olen lihavimmillani, kesä 2013.




Näiden kuvien näkeminen sai aikaan laihdutuspäätöksen. Järkytyin oikeasti sitä, miltä todellisuudessa näytänkään. Olin silloin vaihteeksi ihan sokerikoukussa. Otin sen asenteen, että nyt alkaa laihdutuskuuri, eli karkit pois ja kalorit alas. Alkuun homma sujuikin ihan hyvin niin. Söin tosi vähän ja kielsin herkut, en harrastanut säännöllisesti koiranulkoilutusta kummempaa liikuntaa. Pian aloin kuitenkin lipsua herkkukiellosta, mutta pysyin kuitenkin edelleen kohtuudessa, joten paino jatkoi putoamistaan.




Kieltäytyminen ja tiukka linja kuitenkin kostautui aika nopeastikin syksymmällä. Herkuttelu lähti taas käsistä muistaakseni pariinkin otteeseen muutaman viikon ajaksi. Painoa ehti tietysti tulla hieman takaisinpäin siinä sekoillessa. Sinnikkyys ja uusien elämäntapojen omaksuminen pitivät mut kuitenkin sillä onnistumisen tiellä. Välillä meni huonosti, mutta jaksoin aina nousta uudelleen jaloilleni ja jatkaa. Yleensä virheestä viisastuneena. Monipuolistin syömisiäni ja yritin ottaa hieman rennommin ja syödä tarpeeksi.




Tämän vuoden keväällä mulle tuli monta viikkoa kestänyt huono jakso kamalan opiskeluahdistuksen takia. Ahmin ja olin hurjassa sokerikoukussa. Keräsin taas kiloja takaisin. Sitten helpotti taas kerran ja sokeri alkoi jäädä pois. Aloin suhtautua yhä sallivammin kaikkeen ruokaan, myös hiilareihin (vaikken koskaan karpannutkaan) sekä herkkuihin.


Painon putoaminen on mulla korreloinut suoraan sen kanssa, kuinka terveesti ja sallivasti olen suhtautunut ruokaan. Aina kun kiristin liikaa, laskin kaloreita, välttelin herkkuja jne, homma repesi aina jossain kohtaa. Mitä rennommalla asenteella sitten jatkoin, sitä lyhyemmiksi ja helpommiksi polulta poikkeamiset kävivät. Lisäksi näiden "epäonnistumisten" luonne muuttui täysin. Aluksi huonot jaksot olivat hillitöntä ahmimista niin, että koko päivän ateriat olivat huonoja. Myöhemmin se oli vaan sitä perinteistä, että päivällä meni ihan hyvin ja (liian?) kevyesti, illalla niitä huonoja valintoja.

Eli mulla paino ei pudonnut mitenkään suoraviivaisesti, vaan välillä meni kausittain hyvin, välillä taas huonosti. Onneksi trendi oli kuitenkin laskeva, ja nyt olen täällä missä olen. :) Laihdutus on mulla ollut nyt jo yli vuoden projekti, joten 14 kiloa ei todellakaan ole mikään ihmesaavutus. Ihmeellisempää on se, miten paljon mun ajatteluni on muuttunut ja miten terveesti osaan nykyään suhtautua ruokaan entiseen verrattuna. Elämäntavat ovat muuttuneet paljon.

Mikä mulla siis toimi?
Ajattelun tasolla sallivuus ja rentous. Lisäksi mun elämäni ei missään nimessä saa pyöriä laihdutuksen ympärillä. Pitää elää nyt ja unohtaa sitten kun -ajattelu. Pätee tosin myös laihduttamiseen - pitää syödä ja elää fiksusti nyt ja tässä, muun elämän ohella, eikä sitten kun sitä ja tätä. Ei sellaista optimaalista laihdutuskautta välttämättä tule koskaan..

Miten söin, kun paino putosi?
Syömiset ovat hieman vaihdelleet, mutta avainjuttuja ovat olleet syömisen säännöllisyys (4-5 kertaa päivässä) sekä hiilarien vähentäminen. Tarkoittaa siis sitä, että en syö monta kertaa päivässä leipää vaan vaikka rahkaa tai munakasta (aamulla sit puuroa tai leipää). Aterialla syön lihan/kalan/kanan mieluiten kasvisten kanssa, pastan tai riisin jätän pois tai pienennän niiden määriä (klassinen lautasmallikin on yllättävän hyvä!). Yritän pitää huolta vaihtelevuudesta, eli en lähde pelkälle kanaa ja pakastevihanneksia -linjalle. Mietin, mitä ruokaa tekee mieli ja teen sitten sitä, mieluiten kevyempänä versiona tai sitten sellaisenaan, mutta syön pienempiä määriä. Jos tekee mieli vaikka lasagnea, voin sitäkin tietysti syödä, mutta otan sitä vähemmän ja lautaselle kasviksia enemmän.

Mitään kalorimääriä tai tämän tarkempaa ruokavaliota en osaa antaa. Yritän keskittyä kuuntelemaan kroppaa. Jos tuntuu, että on tosi kova nälkä eikä se lähde kevyellä aterialla, syön paremmin.

Miten liikun?
Kuten syömisessä, liikunnassakaan mulla ei ole ollut mitään tarkkaa ohjelmaa. Laihtumisen kannalta tärkeintä on tainnut olla arkiaktiivisuus. Kohdallani aktiivisuus on fyysistä työtä (lisää tosi hyvin kulutusta!) ja keskusta-asumisen ansiosta kävelen myös paljon paikasta toiseen, eli useimmiten käyn vaikkapa kaupassa kävellen.

Jos mietitään ihan varsinaista liikuntaa, niin mun kohdalla liikunnan harrastaminen ei perustu viikkoaikatauluihin vaan omaan fiilikseen. Mun ei ole "pakko" liikkua, mutta haluan tehdä sitä silti, koska siitä tulee hyvä olo. Liikuntaharrastukseen kyllästyy nopeasti, jos aloittaa kuuriluontoisesti 5 krt/vko salille ja 4 krt/viikko lenkille -liikkumisen. Vapaaehtoisuus ja hiljalleen lisääminen on saanut mut jatkamaan liikuntaa nyt ihan ennätyspitkään. Lisäksi suhtaudun nykyään kaikkeen liikuntaan suopeasti ja siltä kannalta, että se on hyväksi, jos se ylipäänsä on liikuntaa ja siitä vielä nauttiikin. :) Yhdessä vaiheessa ajattelin, että ainoastaan sali ja lenkkeily on tarpeeksi tehokasta ja tekemisen arvoista liikuntaa, mutta nykyään arvostan vaikkapa ryhmäliikuntojakin liikuntamuotona, vaikken niitä itse harrastakaan.

Jos mietin nyt, mitä mun liikkumiseni on ihan käytännössä ollut tämän ajattelutavan seurauksena, niin se on ollut sitä salia ja lenkkeilyä. Lenkkeily on normaalisti päivittäistä tuon koiran ansiosta. En suorita lenkkejä sykemittari ranteessa, vaan jätän yleensä jopa kellon kotiin ja lähden vain ulos. Fiiliksen mukaan lenkki voi olla rauhallinen tai ripeä, joskus jopa innostun hölkkäämään. Päivittäisten lenkkien pituus on yleensä 0,5-1,5 h/lenkki, ja näitä teen pari kappaletta päivässä. Yleensä toinen on hieman pidempi ja toinen sitten lyhyempi.

Salilla käyminen onkin sitten epäsäännöllisempää. Välillä voi olla kausia, eli muutamia viikkoja, kun salilla käyminen jää kokonaan muiden juttujen jalkoihin. Muutoin käyn yleensä 1-3 kertaa viikossa. En noudata treeniohjelmaa tällä hetkellä, mutta suunnittelen treeniä silti vähän. Jos salikertoja kertyy harvoin (1-2 krt/viikko tai vieläkin vähemmän), treenaan koko kropan läpi, Kun intoudun käymään useammin, jaottelen vähän treenattavia alueita, toisena päivänä jalat ja ehkä vatsaa/selkää, toisena päivänä käsiä ja muuta yläkroppaa. Suosin pääasiassa taljaan(ihanan monipuolinen vehje!) ja vapaita painoja. Treenaan yleensä ihan reiluilla painoilla 3x10-15 sarjoja, niin että lihaksissa tuntuu kunnolla.

Miten suhtaudun herkkuihin nykyään?
Aiemmin tätä jo hieman sivusinkin, eli en enää kiellä itseltäni herkkuja. Rajoitan kuitenkin siten, että niiden ostaminen on sallittua joka kolmas päivä. Käytännössä tämä toimii siten, että herkkuja tulee ostettua paljon harvemmin, mutta pieniä määriä tulee otettua muutaman kerran viikossa, jos jossain on jotain hyvää tarjolla ja mun tekee mieli.




Siinäpä mun stoori tiivistettynä! Jos jollekin vielä jäi jotain kysyttävää tai tarkennettavaa niin laittakaa ihmeessä kommenttia, vastailen mielelläni. :)

Ps. Kuten postauksen alussa mainitsinkin, niin paino oli tänään 60,2 kg, joten ollaan ihan siellä hilkulla, että laskee 50-luvun puolelle. Elämme jännittäviä aikoja siis. ;)

tiistai 23. syyskuuta 2014

Rumannäköistä kompurointia

Huhhuh millainen viime viikosta tuli. Mulla oli mennyt nyt viikko- ja kuukausikaupalla hyvin, ja joka kolmannen päivän herkkusääntö piti. Sitten se oli kaksi samanaikaista vastoinkäymistä/murhetta, ja taas napsahti. Taisi se olla ihan ahmimista.. ja neljänä päivänä peräkkäin.

Kuvat viikontakaiselta venereissulta.




Tuo ahmimisen käytösmalli on kyllä ihan älyttömän tiukassa. Tuntuu uskomattomalta, että homma voi kääntyä ihan totaalisesti noin yhtäkkiä. Uskomatonta on sekin, että miksen vaan pystynyt hallitsemaan sitä? En tiedä! En tosiaan tiedä. Kai se vaan on niin, että ei noista syömispelleilyistä toivu sormia napsauttamalla. Tietenkään ei..

Hallittu, ihana herkkuhetki. :)

Veneessä ei ollut viinilaseja, mutta saa sen viinin tuollaisestakin juotua. ;)
 

Tämänkertaisessa kompuroimisessa oli kuitenkin paljon hyvää. Se kesti viikkojen sijaan vain neljä päivää! Nyt on taas ihan tasapainoinen olo. Että eiköhän tässä jotain olla opittu, kun sain homman poikki paljon, paljon nopeammin kuin aiemmin.

Henkinen puoli oli silti vähän kovilla tässä, ja on kai tavallaan vieläkin. Musta tuntuu, että lihoin jotenkin tosi paljon noiden övereiden takia. Taitaa minäkuva olla vähän hukassa vieläkin, kun olo on kuin kymmenen kiloa painavampana.. Todellisuudessa paino on jotain 62 kiloa nyt. Eiköhän se kohta laske sen kilon verran, ja pääsen takaisin sinne enkkapainoihin jatkamaan tätä painonpudotusta.

Iltalenkkipolkuja



No mutta, eipä kai sitä sen enempää nyt kannata jäädä märehtimään. Toivottavasti jotain opin taas, jotta ensi kerralla vastoinkäymisten kohdalla en juokse ensimmäisenä kauppaan.

Jotain hyvääkin viime viikossa oli. Kävin kolmesti salilla ja lenkkeilinkin ihan hyvin. :) Salitreeniä ainakin jaksoi niillä syömisillä painaa. :D Tuli kyllä buustailtua aineenvaihduntaa ihan urakalla..

Nyt jatkan kuitenkin samaan malliin kuin aiemminkin, niin saan tuon ylimääräisen kilon pois ja pääsen vihdoin tavoittelemaan sitä vitosella alkavaa painoa. Tällä viikolla salitreeni jää ehkä kahteen, mutta koitan kuitenkin lenkkeillä reippaasti ja syödä fiksusti ja säännöllisesti.

Seuraavassa postauksessa teen yhteenvetoa siitä, millä tavoin olen onnistunut pudottamaan nämä reilut kymmenen kiloa. Tätä ovat nimittäin muutamat kommentoijat jo ehtineet toivoa, joten se on sitten lähipäivinä vuorossa!


maanantai 15. syyskuuta 2014

Tavoiteasu

62 kg

Vielä yksi tavoiteasu. Nämä kuvat on otettu pari viikkoa takaperin noin 62-kiloisena, eli siellä ihan normaalipainon ylärajalla.

Ostin hiljattain Zarasta nuo tummanvihreät housut, koska väri sopii mulle hyvin. Mieleni teki ostaa sopivat, jotta saisin ne heti käyttöön, mutta ostinkin sitten tarkoituksella liian pienet. Nämä ovat kokoa 36, ja sopivat ylle sitten muutaman kilon päästä.

Toppi on alelöytö kesältä, kooltaan XS. Sekin saa vielä odottaa kaapissa hoikempia aikoja, kuten näkyy.

Mä en malta odottaa miltä näytän, kun nuo vaatekappaleet mahtuvat kunnolla päälle ja istuvatkin vielä! Jännää!

torstai 11. syyskuuta 2014

Paino tänään

Tänä aamuna katsoin painon vielä ennen loppuviikon reissun alkua. Ja luku oli mieleinen:

60,7 kg

Viime postauksen laihtumisfiilikset pitivät siis paikkansa. En voisi olla tyytyväisempi. Se olis 800 grammaa 50-luvulle. Ehkä jo parin viikon sisällä..?

tiistai 9. syyskuuta 2014

Iloa ja tasapainoa

Tässä alkaa nyt olla pari viikkoa takana normaalipainoisena. ;) Kulunut kaksi viikkoa on ollut todella poikkeuksellista aikaa kaikin puolin. Ajanjaksoon on mahtunut koko viikonlopun kestäneet sukujuhlat (ja sen mukainen ruokavalio :D), yli viikko kesälomaa, useammat TREFFIT saman tyypin kanssa (voi vitsit, olen pahasti ihastumassa!), leffassa käyntiä kaverin kanssa, jopa viihteellä käymistä. Mitään arkirytmiä ei ole eikä säännöllistä syömistä. Nyt lomalla olen käynyt joka päivä ulkona syömässä.

Ja tiedättekö mitä, tästä kaikesta huolimatta mun paino ei ole noussut yhtään. Tänään vaaka näytti 61,7 kg, vaikka söin vielä yöllä lautasellisen pastaa ja on hitto vielä menkatkin särkylääketankkauksineen päällä. Taidan olla nyt parissa viikossa itse asiassa laihtunut lisää samasta painosta huolimatta, sillä housut tuntuvat nyt löysemmiltä ja peilikuvakin näyttää hoikemmalta. Äitikin sanoi viikonloppuna nähdessämme, että "onpas se Karo mennyt pieneksi, kuinka pieneksi sä oikeen meinaat mennä?". Äidit... En viitsinyt sanoa, että kiloja saa lähteä vielä 5-9. :D Vastahan saavutin normaalipainon..

Lohi-tzatziki-takeaway

Olen todella tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen, siihen, että paino ei ole näin sekavista päivistä huolimatta noussut yhtään. Olen tehnyt fiksuja valintoja ulkona syödessä (oikeastikin on mieli tehnyt ottaa ihania salaatteja pizzojen sijaan), leffaan otin puolet vähemmän irtokarkkia kuin yleensä (enkä niitäkään jaksanut syödä kerralla), ja viihteellä join koko illan aikana vain 3 annosta alkoholia ilman, että edes kaipasin enempää. Ulkonasyömisten ja leffojen ulkopuolella olen syönyt kotona perusterveellistä ruokaa.

Lomalla on kyllä ollut ihanaa, kun on aikaa. Mun tapauksessa se on tarkoittanut päivittäisten kavereiden tapaamisten lisäksi sitä, että olen päässyt tosi usein nyt salille. :) Ja hyvää on tehnyt! Uskomatonta, miten kropassa huomaa muutoksia jopa parin viikon aktiivisemman pätkän jälkeen. Yritän jatkaa samaan malliin ensi viikosta eteenpäinkin, kun arki jatkuu.

Olo on todella tasapainoinen ja hyvä tällä hetkellä, paino ei masenna, en pelkää painonnousua, tiedän, että saan painon taas laskemaan viimeistään kun arki koittaa. Kaikki hyvin. Tuntuu että elän! Näin sitä vaan pitää elää kesken laihduttamisenkin, eikä juuttua kotiin "sitten kun olen laiha" -ajatusten kanssa. Nimim. sekin vaihtoehto kokeiltu ja todettu todella onnettomaksi..

1,5 viikkoa sitten

Mun loma jatkuu vielä viikon verran, ensi viikolla jatkuu arki ja alan taas aktiivisesti tavoitella sitä 5-alkuista painolukemaa. Sitä ennen lähden vielä mm. merelle nauttimaan alkusyksystä ja kauden herkuista (tehdään ainakin terveellisiä sieniruokia!).

Ps. Pakko vähän pahoitella tätä ällöpositiivisuutta, toivottavasti kukaan ei ole allerginen.. mutta mä nyt vaan oon niin haltioitunut mun uudesta elämästä monen vuoden syömishäiriösekoilun, kurjuuden ja masennuksen jälkeen. Täytyykin tehdä postaus tästä, miten elämä onkaan muuttunut parin vuoden takaisesta, ero on aika mieletön. Ei enää IKINÄ paluuta vanhaan, jos se musta on kiinni.

torstai 4. syyskuuta 2014

-10 kg muutos tavoitevaatteissa

Esittelin blogin alkuaikoina muutaman tavoitevaatteen. Nyt kun olen laihtunut hieman reilummin, on kiva nähdä miten vaatteet istuvat ylle tällä hetkellä.

Näistä huomaa hyvin sen, että olen lihonut ja laihtunut aika tasaisesti. Kroppa näyttää suorastaan ärsyttävän samalta näissä kuvissa, vaatteet vaan mahtuvat paremmin.. :D

71 kg vs. 62 kg. Painavampana ei ollut toivoakaan saada vetoketjua kiinni, nyt menee. XS-kokoinen takki ei kuitenkaan istu vielä nätisti, joten se saa odottaa vielä käyttöön pääsyä. Vaatii muutaman kilon laihtumisen.

72 kg vs. 62 kg. Tämäkään takki ei mennyt kiinni. Nyt menee. :)


70 kg vs. 62 kg. Farkuista pienentyminen näkyy ehkä selviten. 70-kiloisena ei ollut toivoakaan saada housuja puolesta reidestä ylöspäin, mutta nyt menevät melkein ylös asti! Eivät tietenkään silti istu, eivätkä edes mene kiinni, mutta edistystä on tapahtunut. Kiva muffin top tulee, kun noin kireät housut hilaa väkisin ylös. :D

72 kg vs. 62 kg. Alunperin mekko ei mennyt kiinni, eikä joustamaton helma mennyt lantiosta alas. Tällä hetkellä menee, mutta XS-koon mekko ei kuitenkaan istu vielä.