torstai 17. heinäkuuta 2014

Homma toimii!

Ihan alkuun pitää vähän hehkuttaa tota mun edellisessä postauksessa esittelemääni joka kolmas päivä -sääntöä: TOIMII!

Käsittämätöntä! Niin vaan loppui sokerin mättäminen kaksin käsin - siis kaksin käsin, ei kokonaan. Ajatus kahdesta päivästä ilman sokeria ei ahdista samoin kuin ajatus lopullisesta sokerista luopumisesta, joten nyt olen pystynyt tähän. "Herkuttomina päivinä" en siis saa ostaa herkkuja, mutta jos nyt joku sattuu töissä tai kylässä tarjoamaan, niin jotain ihan pikkujuttuja voin syödä. Sellaisia, jotka uppoaa kulutukseen mennen tullen. :) Herkkupäivinä sitten ei ole mitään rajaa, vaan saan ostaa kaupasta mitä ikinä haluan ja niin paljon kuin haluan.

Ja just tässä on nyt se juttu. Kun sokeriherkkuja ei käy ostamassa joka päivä, pääsee siitä pahimmasta kierteestä hieman irti. Kun pääsee etäämmäs, mutta herkut eivät siltikään ole kiellettyjä, niitä ei enää halua eikä tarvitse samalla tavalla.

Eilen oli herkkupäivä. Ainoat herkut jotka söin, olivat yksi pehmis kavereiden kanssa ulkona sekä heräteostos-muumilimu. Miettikää! Ei karkkia, ei suklaata, eikä määrällisesti muutenkaan paljon mitään. Totesin, että seurassa oli kiva ottaa jotain pientä, mutta muuten ei kyllä tehnyt mitään edes mieli. Tiesin, että jos myöhemmin herää joku hirveä herkkuhimo, niin lauantaina taas saa. Näillä näkymin veikkaan, ettei lauantainakaan tule vedettyä mitään övereitä. Tiedä, vaikka ei menisi herkkuja ollenkaan.

Oon niin iloinen. Näin helppoa se sitten oli. Tällä hetkellä käyttäydyn kuin normaali, sillä tavoin kuin haluan sitten tavoitepainossakin käyttäytyä: silloin tällöin voi ottaa jotain pientä (seurassa, kylässä, kun tarjotaan, jos oikeasti tekee mieli), ei joka päivä eikä niin, että ahmin pakonomaisesti yksin kotona. Tämä sääntö ja ajattelumalli, jota nyt käytän, on varmasti oudon kuuloinen monelle, jotka eivät samaistu mun ongelmaani. Voi olla vaikeaa ymmärtää, miksei joku vain lopeta ja laihdu. Mut ei mennä nyt siihen sen enempää tässä postauksessa. :) Tämä tuntuu olevan mun pelastukseni. Toivotaan, että tämä ajattelumalli toimii pitkään ja ikuisesti.


Kyllä, oikealla mansikoiden alla on ohut viipale ihan oikeaa vaniljajäätelöä, tällä kertaa ei rahkaa eikä jogurttia! Se yhdistelmä vaan on ihan voittamaton kesäherkku. :)

Olo on nyt tosi hyvä ja aikaansaava. Edelleen tapaan kavereita, teen kotitöitä, lenkkeilen ja käyn salilla. Jopa zumbasin yhtenä päivänä. :D Sokerin vähentäminen on lisännyt energiaa huimasti. :) Vähän aikaa sitten en jaksanut töiden jälkeen muuta, kuin maata sohvalla koomassa. Myös aamuherääminen oli ekstravaikeaa.

Tuntuu, että aineenvaihdunta oikein hyrrää. Yksikin kevyt päivä lähtee viemään painoa alas. Olenkin keventynyt jo melkein kilon viime punnituksesta, vaikken silloinkaan ollut mitenkään turvoksissa.

Vitsit, nyt se paino lähtee taas alas, tiedän sen. Vihdoinkin! Nyt uuteen taistoon kohti normaalipainoa.

10 kommenttia:

  1. Jes! Tää kuulostaa lupaavalta :)

    VastaaPoista
  2. Vau, pitäisköhän munkin kokeilla... Mulla on ongelmana jatkuva himo limsaan (kokis <3) ja suklaaseen, ja jompaa kumpaa on pakko saada joka päivä. Yleensä ei pysy kontrolli että ottais vaan yhden lasillisen tai rivin suklaata, vaan pakko juoda se koko 1,5l tai syödä koko suklaalevy. Ei oo paino onneksi nyt hetkeen noussut, mutta olishan tässä 15kg normaalipainoon. Aina yrittänyt aloittaa laihduttamisen ja se on sitten kaatunut herkutteluun :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Samat jutut eivät tietenkään toimi kaikilla, mutta kokeilemalla ei menetä mitään. Sallit siis itsesi ostaa suklaata ja/tai kokista sen kolmen (tai aluksi edes kahden) päivän välein ja muina päivinä syöt hyvää ja ravitsevaa ruokaa? Tiedä vaikka kävisi samoin kuin mulla, eli kun saa vähän etäisyyttä siihen addiktioon ja opettelee täyttämään ne hetket muuten kuin herkkuja syömällä, niin kohta herkkupäivinäkin riittää pienempi suklaalevy/suklaapatukka ja puolen litran kokis, tai sitten herkut jää kokonaan väliin.

      Tiedän nimittäin tunteen, kun yhtäkkiä päättää aloittaa laihduttamisen, niin se herkuista luopuminen on todella tuskallista ja tuntuu, että jää jostain paitsi. Sitten sitä repeää niin kovin helposti... Toivottavasti sulla alkaa pian mennä paremmin! Muista, että tämä ei ole mikään kaikki tai ei mitään -juttu, vaan pienikin parannus on aina eteenpäin! :)

      Poista
    2. Kiitos ihanista sanoista, nuo tsemppasi ihan hirveästi :) aion varmasti kokeilla tätä. Tsemppiä sullekin!

      Poista
  3. Tsemppiä projektiin Karo! Täällä myös toinen sokerihiiri...!!!
    www.pullastaporkkanaan.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja tsemppiä myös itsellesi, sokerihiirikollega! :)

      Poista
  4. Mulla on hyvän alun jälkeen lähtenyt taas herkuttelu lapasesta..ajatellin ottaa tosta sun kaavasta mallia:) mä kun vielä hetki sitten pärjäsin pitkään ilman herkkuja /tosi minimi määrällä mutta nyt en tunnu pääsevän takaisin vauhtiin. Sun malli vaikuttaa hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on ollut noin, että ensin menee hyvin pidempäänkin, mut sit ote katoaa, eikä hommasta meinaa enää millään saada kiinni. Se voi olla kyllä tosi vaikeaa. :/ Mut kokeile tätä ihmeessä, ite oon edelleenkin ollut tosi tyytyväinen. Toivottavasti toimii sullakin, ja homma alkaa taas sujua! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)