perjantai 17. tammikuuta 2014

Tyhmänä salilla

Tänään on taas oikea läskipäivä. Suihkussa kauhistelin, että miten tossa keskivartalossa on vieläkin noin paljon ylimääräistä.. Tää on suorastaan huvittavaa, kuinka mieliala vaihtelee lähes päivittäin. En tiedä mistä johtuu. Odotan jo kovasti vaa'alle pääsyä, jos se edes vahvistaisi sen, että olen laihtunut. Voisin lakata välittämästä näistä fiiliksistä niin paljon. Ilman vaakaa tää vaan on vaikeampaa, koska mietin vaan että entä jos paino onkin nyt parin viikon aikana noussut ja siksi olo on ruma.

Jonakin toisena päivänä taas oon sitä mieltä, että painoa on lähtenyt reilustikin.

Mähän aloitin vuodenvaihteen aikaan treenaamaan uudella salilla, eikä tää ole lähtenyt ihan ruusuisesti liikkeelle. Oon jotenkin ihan kipsissä siellä. Jo 15-vuotiaasta olen käynyt salilla kausittain, tunnen laitteet ja tiedän mitä esimerkiksi käsipainoilla voi tehdä. Mulla on ollut treeniohjelma ja muuta. Tähän mennessä olen käynyt kahdella eri salilla, ja niissä on mennyt hyvin.

Mutta tää uusi. Siellä laitteet ovat erilaiset, joten muutaman kohdalla oon oikeasti seisoskellut ihmettelemässä, että mitäs ihmettä tälläkin tehdään ja miten tätä säädetään. Yhteen laitteeseen menin jopa väärin istumaan! :D Olisin ehkä voinut vajota maan alle siinä kohtaa, kun huomasin mokan.

Toinen ero tässä uudessa on kävijämäärät. Tähän asti olen käynyt hiljaisilla saleilla, joilla on saanut touhuta ihan rauhassa, välillä jopa yksin. Tuolla taas on paljonkin porukkaa jopa keskellä päivää - tänään en päässyt kertaakaan edes jalkaprässiin vaikka olisin halunnut. Äh. Toivottavasti ruuhka johtuu vain tästä tammikuun uudenvuoden laihdutusbuumista. Luulisi pian hellittävän edes vähän.

Ryhmäliikunnoista en edes aloita tässä sen enempää. Haluaisin kokeilla joitain niistä, mutta en ole vielä uskaltautunut.

No, enköhän mä pikkuhiljaa sopeudu tuonne. Kerta kerralta laitteet käy tutummiksi ja fiilis paremmaksi.


Salin jälkeen piti tietysti saada ruokaa, enkä jaksanut siinä kohtaa alkaa sellaista tekemään, joten turvauduin take away -salaattiin. Chilikastiketta söin vain 3 haarukallista (joo, haarukallista, eli ei paljon koska eihän tuo pysy haarukassa). En koskaan oikein kaipaile mitään salaatinkastikkeita.

Illalla kaveri tuli kylään ja toi tullessaan yllärinä perunamuusia ja lihapullia! Pieni ääni jossain sanoi, että älä syö, pian menet vaa'alle ja tollasesta annoksesta voi tullaa turhaa plussaa. Annoin kuitenkin olla ja söin, koska enhän ollut koko päivänä syönyt vielä muuta kuin puuron, salaatin ja pari proteiinipatukkaa (kaupungilla..).

8 kommenttia:

  1. Löysin sun blogin vasta äskettäin ja tää vaikuttaa todella kivalta! Vaikutat todella sympaattiselta ja kirjoituksiin on helppo samaistua. Ja kyllä siihen uuteen saliin varmaan pian tottuu ja kohta alkaa taas olla vähän väljempää. Ja tähän vielä yksi meemi piristykseksi! :D http://ifitnessstudio.net/wp-content/uploads/2013/11/Doing.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, mukavaa että löysit tänne! Kivaa palautetta. :) Niin mäkin uskon, ei vaan saa heittää hanskoja tiskiin vaan sitkeesti käydä vaan, enköhän mäkin sinne sopeudu kuten muutkin. Ja hahah mainio kuva, aika tuttu fiilis tältä päivältä! :D

      Poista
  2. Mä omaan blogiini juuri kirjoitin samaa tosta uudelle salille menemisestä. omalle äijäsalille meneminen ei ollu helppoo. Ens kerralla ehk paremmin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän salilla on kaksi salia, sekasali ja naistensali. Oon lymyillyt vasta siellä naistensalin puolella, mahdankohan koskaan sinne isojen miesten ja teräsnaisten valtakuntaan uskaltautuakaan... Tuskinpa. Kävin lukemassa sun postauksen, hauska kirjoitus, ei ollut varmasti helppo paikka! :D Mutta kyllä sä sinne vielä sopeudut! :)

      Poista
  3. Moi Karo! Löysin sattumalta netissä seikkaillessa blogisi ja liityin heti lukijaksi! Älyttömän mukavaa elämänmakuista luettavaa, pystyn niin hyvin samaistumaan elämääsi! Itselläni on laihdutusurakkana n. 10 kg, olen 165 cm ja nyt painoa on vajaa 70. Oma ongelmani on että liikun kyllä paljon ja tykkään erityisesti kovatehoisesta liikunnasta, mutta painoa en vaan tahdo saada hilattua alas. Nyt vuoden alusta olen saanut kuitenkin kiinni parempaan ruokarytmiin yms. ja toivon mukaan paino lähtee putoamaan säännöllisellä ruokavaliolla. Kun vain uskaltaisi syödä riittävästi.. Sokerille en uskalla enää antaa pikkusormeakaan, se vie koko käden ja samalla koko kropan mennessään! :D
    Mutta jään mielenkiinnolla seuraamaan postauksiasi, jatka samaan malliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, kiva kun eksyit tänne! :) Ihana kuulla että tykkäät, yritän tosiaan pitää tämän rehellisenä paikkana ja tunnustaa negatiivisetkin fiilikset, jos niitä on. Ei jaksa esittää että tää olis jotenkin helpompaa mitä onkaan. :D

      Sulla on kyllä hyvä tilanne painon ja liikuntatapojen osalta, tosta on kiva lähteä fiksailemaan syömisiä pikkuhiljaa. Säännöllinen ruokailu tekee kyllä ihmeitä, uskon että siitä on apua! :) Toi riittävästi syöminen on kyllä taitolaji jota en itsekään ihan osaa (vielä), mutta jos pikkuhiljaa oikeaan suuntaan. Ja sokerista oon samaa mieltä.. pelottava aine, jonka kanssa pitäisi jotenkin järkevästi oppia elämään. :D

      Poista
  4. Mun mielestä taas ryhmäliikuntoihin on mukava mennä, koska mulla ei oo aikaa seurata mitä muut musta ajattelee kun täytyy keskittyä täysillä siihen että pyörii ite oikeaan suuntaan :D Varmaan johtuu siitä että niillä on tottunu käymään jo paljon aiemmin. Mulla vaikeuksia tuottaa nimenomaan salilla käynti kun ajattelen että kaikki tuijottaa minipainojani jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hyvä pointti kyllä, totta! Kiva kun toit tuonkin näkökulman esiin :) mä en oo koskaan noita ryhmäliikuntoja oikein harrastanut enkä osaa yhtään kuvitella itseäni sinne sekoilemaan, mutta siellä tuskin on muilla aikaa tuijotella! Ehkäpä rohkaistun vielä. :) Sittenhän se selviää, että tykkäänkö vai en.

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)