tiistai 20. toukokuuta 2014

2 weeks to go!

Moikka! Edelliseen postaukseen viitaten, koululla olivat valmiita joustamaan ja kävi niin uskomattoman onnellisesti, että sain lisäaikaa hoitaa opparin loppuun. Uusi deadline opponoitavan version palauttamiseen on nyt kahden viikon päästä.

Tänään lähetin vielä hieman keskeneräisen työni ohjaajalle ensimmäiseen arviointiin ja nyt odottelen kommentteja. Jännittää ja stressaa (taas). Ohjaajani ei ole nähnyt työtäni vielä kertaakaan (!), ja nyt sitten lähetän sen lähes valmiina. Muutama kappale pitää vielä täydentää kunhan saan toimeksiantajalta loput materiaalit ja kirjoittaa yhteenveto, sitten se olis siinä. MUTTA entäs jos ohjaaja sanookin, että koko työ on päin persettä? Että voin saman tien klikata sen roskakoriin ja aloittaa ihan alusta? Sieltä voi periaatteessa tulla mitä vain kommenttia, ja itsekin tiedän, ettei lopputulos tule olemaan mikään ihan vitosen työ. Ei tässä pika-aikataulussa ja paniikissa mitään huippupriimaa saa aikaiseksi. Mut numeroista viis enää tässä kohtaa, kunhan vain saisin sen tutkinnon nyt saatettua loppuun ja paperit ulos.


Tota ruutua ja noita kirjoja on tullut katseltua niin paljon, että alkaa jo riittää.

Päiväohjelma tällä viikolla:
ma: 7-15 töitä, 15.30-20 koulussa opparia tekemässä
ti: 7-15 töitä, 15.30-20 koulussa opparia tekemässä
ke: 7-15 töitä, 15.30-20 koulussa opparia tekemässä
to: 6.30-14.30 töitä, 15-20 koulussa opparia tekemässä
pe: 6.30-14.30 töitä, 15-20 koulussa opparia tekemässä

Viime viikko oli ihan samanlainen, kuin myös mennyt viikonloppu. Paitsi että silloin kirjoitin kotona, koska koulu on viikonloppuisin kiinni. Lauantaina mulla alkaa muuten kahden viikon kesäloma. Mutta ikävä kyllä se taitaa vielä mennä tähän opparihässäkkään, eikä mitään kunnon lomaa ole tiedossa. :( No, kiva kuitenkin, ettei tartte töissä käydä samalla, niin voi pitää edes vähän vapaa-aikaakin.

Pää on ihan sekaisin ja ylikierroksilla, kun sitä omaa aikaa ei ole yhtään. Nytkin kirjoitan tätä postausta ensi yön unien kustannuksella.. Tuntuu oudolta vaan nukkua, syödä, käydä koululla ja töissä, eikä muuta. Mutta toisaalta nyt olen huomannut, kuinka paljon vuorokaudessa oikeastaan ehtiikään, jos on pakko.

Jos jotain vielä tuosta ruokapuolestakin, kun tämä kuitenkin on laihdutusblogi. ;)


Nyt vasta huomaan kunnolla, kuinka selvästi oon tunnesyöjä ja kuinka ahdistuksen taso määrää sen, kuinka metsään syöminen menee. Viikko sitten, kun sain tietää saaneeni lisäaikaa ja sain vielä vinkkejäkin opparin suhteen, olin hetken ihan onnessani ja todella helpottunut, sitten aivan yltiökierroksilla kun aloin hommiin kovalla kiireellä. Ei tehnyt mieli mässätä mitään. Alkuun myös hommat sujui ja tekstiä tuli kuin liukuhihnalta. Sitten tuli vähän solmuja loppusuoralla ja homma jämähti hiukan, siis tähän pisteeseen, jossa nyt olen. (En jaksa selittää tarkemmin, mutta tässä on nyt pari ongelmaa, jotka toivottavasti ratkeaa pian.) Työn jumahdettua se tuttu stressi ja ahdistus palasi kertaheitolla. Olen muutaman kerran tankannut ihan tasan vain ahdistusta lääkitäkseni. Sairasta, mutta en ole jaksanut kamppailla sitä vastaan. Jos syömällä saan ahdistustasoa alas niin sitten vissiin syön, kunhan hommat etenee samalla.. Ei kerta kaikkiaan ole voimia pistää hanttiin.

Ah olipa ihanaa kirjoittaa päätöntä, jäsentelemätöntä ja puhekielistä tekstiä vaihteeksi. :D

Mut joo, mä jään odottelemaan ohjaajan tuomiota ja jatkan tätä urakointia. Päivä kerrallaan, kunnes homma on ohi. :)

8 kommenttia:

  1. Tsemppiä Karo! :) En oikein usko, että sua kehotetaan roskikseen opparia heittämään. ;) Äläkä huoli blogista tai syömisistäkään - niille kyllä sulla riittää aikaa ja ajatusta sitten kun oot valmistunut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ja toivotaan niin. Yritän olla murehtumatta, kun mitään ei ole vielä menetetty. :) Kiva muuten kuulla sustakin taas pitkästä aikaa!

      Poista
  2. Jos se syöminen helpottaa ahdistusta ja stressiä niin sitten syöt! Ihan turha stressata monesta asiasta samaan aikaan. Nyt kuitenkin tärkein juttu on toi opparin teko. Sitten kun se on valmis niin voit taas keskittyä muuhun. :) Tsemppiä tosi paljon. Kaikki järjestyy kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottaahan se (valitettavasti), tosin vain hetkeksi. :/ Mut oot oikeessa, parempi nyt vaan olla stressaamatta siitä kun on niin paljon muutakin tehtävää ja murehdittavaa. Kiitos tsemppaavista sanoistasi, tavallaan tiedän kyllä että kaikki järjestyy tavalla tai toisella, mutta silti en tunnu tajuavan sitä kun miettii tätä mun stressikäyttäytymistä!

      Poista
  3. No vitsit, viimeksi keskiviikkona olin intoa täynnä kirjoittamassa blogipostausta, mutta kirjaston kone ei antanut lisätä kuvia kännykästä ja turhauduin ja koko postaus jäi tekemättä. :( Hengissä kuitenkin vielä ollaan, ja liikuttu on, syöty on - kaikenlaista kerrottavaa olis mutta kun se on hankaalaaaah ilman omaa konetta! Ikävä bloggausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikä. :( Miten edes pärjäät ilman konetta! Mut kiva kuulla et ihan hyvin menee! Toivotaan että pääset pian taas kirjoittelemaan :)

      Poista
  4. Oon myös vähän samassa tilanteessa! Töitä ei tosin ole mulla kuin 6h päivässä, mutta siihen päälle on koko kevään täytynyt lukea pääsykokeisiin. Ja nyt kun kokeet on ohi, täytyy tehdä avoimia opintoja, joiden kautta voin päästä yliopistoon... 10op tehtävänä, aikaa 11 päivää. Ja pitäisi muka laihduttaakin vielä.

    Mutta parempi nyt keskittyä opiskeluihin! Niitä kun on molemmilla niin vähän aikaa tehdä, mutta laihduttaa voi milloin vain. Turha rasittaa itseänsä stressaamalla liian monesta asiasta, eihän painokaan tipu jos on kauhea stressi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sentään, no ihan varmana on rankkaa kun on noin paljon meneillään Hurjalta kuulostaa toi 10 op ja 11 päivää. Ei ihmekään, jos on vaikeuksia saada painoa alas samalla, mut niin kuin sanoitkin niin tässä voi ihan hyvällä omalla tunnolla ottaa asian kerrallaan ja hoitaa opiskelujutut alta pois ensin. Niin vähän tosiaan jäljellä meillä. Tsemppiä! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)