torstai 2. lokakuuta 2014

Laihdutuskertomus -14 kg

Olen kommenteissa lupaillut tekeväni pientä yhteenvetoa tästä mun painonpudotuksesta. Viime vuoden (2013) ensimmäisellä puoliskolla painoin pahimmillani noin 74,5 kiloa, pituisellani (157,5 cm) painoindeksi on silloin noin 30 eli merkittävän ylipainon kynnyksellä. Tällä hetkellä olen normaalipainoinen, joskin ylärajan tuntumassa, ja painan noin 60 kiloa (tänään 60,2 kg).

Allaolevissa kuvissa olen lihavimmillani, kesä 2013.




Näiden kuvien näkeminen sai aikaan laihdutuspäätöksen. Järkytyin oikeasti sitä, miltä todellisuudessa näytänkään. Olin silloin vaihteeksi ihan sokerikoukussa. Otin sen asenteen, että nyt alkaa laihdutuskuuri, eli karkit pois ja kalorit alas. Alkuun homma sujuikin ihan hyvin niin. Söin tosi vähän ja kielsin herkut, en harrastanut säännöllisesti koiranulkoilutusta kummempaa liikuntaa. Pian aloin kuitenkin lipsua herkkukiellosta, mutta pysyin kuitenkin edelleen kohtuudessa, joten paino jatkoi putoamistaan.




Kieltäytyminen ja tiukka linja kuitenkin kostautui aika nopeastikin syksymmällä. Herkuttelu lähti taas käsistä muistaakseni pariinkin otteeseen muutaman viikon ajaksi. Painoa ehti tietysti tulla hieman takaisinpäin siinä sekoillessa. Sinnikkyys ja uusien elämäntapojen omaksuminen pitivät mut kuitenkin sillä onnistumisen tiellä. Välillä meni huonosti, mutta jaksoin aina nousta uudelleen jaloilleni ja jatkaa. Yleensä virheestä viisastuneena. Monipuolistin syömisiäni ja yritin ottaa hieman rennommin ja syödä tarpeeksi.




Tämän vuoden keväällä mulle tuli monta viikkoa kestänyt huono jakso kamalan opiskeluahdistuksen takia. Ahmin ja olin hurjassa sokerikoukussa. Keräsin taas kiloja takaisin. Sitten helpotti taas kerran ja sokeri alkoi jäädä pois. Aloin suhtautua yhä sallivammin kaikkeen ruokaan, myös hiilareihin (vaikken koskaan karpannutkaan) sekä herkkuihin.


Painon putoaminen on mulla korreloinut suoraan sen kanssa, kuinka terveesti ja sallivasti olen suhtautunut ruokaan. Aina kun kiristin liikaa, laskin kaloreita, välttelin herkkuja jne, homma repesi aina jossain kohtaa. Mitä rennommalla asenteella sitten jatkoin, sitä lyhyemmiksi ja helpommiksi polulta poikkeamiset kävivät. Lisäksi näiden "epäonnistumisten" luonne muuttui täysin. Aluksi huonot jaksot olivat hillitöntä ahmimista niin, että koko päivän ateriat olivat huonoja. Myöhemmin se oli vaan sitä perinteistä, että päivällä meni ihan hyvin ja (liian?) kevyesti, illalla niitä huonoja valintoja.

Eli mulla paino ei pudonnut mitenkään suoraviivaisesti, vaan välillä meni kausittain hyvin, välillä taas huonosti. Onneksi trendi oli kuitenkin laskeva, ja nyt olen täällä missä olen. :) Laihdutus on mulla ollut nyt jo yli vuoden projekti, joten 14 kiloa ei todellakaan ole mikään ihmesaavutus. Ihmeellisempää on se, miten paljon mun ajatteluni on muuttunut ja miten terveesti osaan nykyään suhtautua ruokaan entiseen verrattuna. Elämäntavat ovat muuttuneet paljon.

Mikä mulla siis toimi?
Ajattelun tasolla sallivuus ja rentous. Lisäksi mun elämäni ei missään nimessä saa pyöriä laihdutuksen ympärillä. Pitää elää nyt ja unohtaa sitten kun -ajattelu. Pätee tosin myös laihduttamiseen - pitää syödä ja elää fiksusti nyt ja tässä, muun elämän ohella, eikä sitten kun sitä ja tätä. Ei sellaista optimaalista laihdutuskautta välttämättä tule koskaan..

Miten söin, kun paino putosi?
Syömiset ovat hieman vaihdelleet, mutta avainjuttuja ovat olleet syömisen säännöllisyys (4-5 kertaa päivässä) sekä hiilarien vähentäminen. Tarkoittaa siis sitä, että en syö monta kertaa päivässä leipää vaan vaikka rahkaa tai munakasta (aamulla sit puuroa tai leipää). Aterialla syön lihan/kalan/kanan mieluiten kasvisten kanssa, pastan tai riisin jätän pois tai pienennän niiden määriä (klassinen lautasmallikin on yllättävän hyvä!). Yritän pitää huolta vaihtelevuudesta, eli en lähde pelkälle kanaa ja pakastevihanneksia -linjalle. Mietin, mitä ruokaa tekee mieli ja teen sitten sitä, mieluiten kevyempänä versiona tai sitten sellaisenaan, mutta syön pienempiä määriä. Jos tekee mieli vaikka lasagnea, voin sitäkin tietysti syödä, mutta otan sitä vähemmän ja lautaselle kasviksia enemmän.

Mitään kalorimääriä tai tämän tarkempaa ruokavaliota en osaa antaa. Yritän keskittyä kuuntelemaan kroppaa. Jos tuntuu, että on tosi kova nälkä eikä se lähde kevyellä aterialla, syön paremmin.

Miten liikun?
Kuten syömisessä, liikunnassakaan mulla ei ole ollut mitään tarkkaa ohjelmaa. Laihtumisen kannalta tärkeintä on tainnut olla arkiaktiivisuus. Kohdallani aktiivisuus on fyysistä työtä (lisää tosi hyvin kulutusta!) ja keskusta-asumisen ansiosta kävelen myös paljon paikasta toiseen, eli useimmiten käyn vaikkapa kaupassa kävellen.

Jos mietitään ihan varsinaista liikuntaa, niin mun kohdalla liikunnan harrastaminen ei perustu viikkoaikatauluihin vaan omaan fiilikseen. Mun ei ole "pakko" liikkua, mutta haluan tehdä sitä silti, koska siitä tulee hyvä olo. Liikuntaharrastukseen kyllästyy nopeasti, jos aloittaa kuuriluontoisesti 5 krt/vko salille ja 4 krt/viikko lenkille -liikkumisen. Vapaaehtoisuus ja hiljalleen lisääminen on saanut mut jatkamaan liikuntaa nyt ihan ennätyspitkään. Lisäksi suhtaudun nykyään kaikkeen liikuntaan suopeasti ja siltä kannalta, että se on hyväksi, jos se ylipäänsä on liikuntaa ja siitä vielä nauttiikin. :) Yhdessä vaiheessa ajattelin, että ainoastaan sali ja lenkkeily on tarpeeksi tehokasta ja tekemisen arvoista liikuntaa, mutta nykyään arvostan vaikkapa ryhmäliikuntojakin liikuntamuotona, vaikken niitä itse harrastakaan.

Jos mietin nyt, mitä mun liikkumiseni on ihan käytännössä ollut tämän ajattelutavan seurauksena, niin se on ollut sitä salia ja lenkkeilyä. Lenkkeily on normaalisti päivittäistä tuon koiran ansiosta. En suorita lenkkejä sykemittari ranteessa, vaan jätän yleensä jopa kellon kotiin ja lähden vain ulos. Fiiliksen mukaan lenkki voi olla rauhallinen tai ripeä, joskus jopa innostun hölkkäämään. Päivittäisten lenkkien pituus on yleensä 0,5-1,5 h/lenkki, ja näitä teen pari kappaletta päivässä. Yleensä toinen on hieman pidempi ja toinen sitten lyhyempi.

Salilla käyminen onkin sitten epäsäännöllisempää. Välillä voi olla kausia, eli muutamia viikkoja, kun salilla käyminen jää kokonaan muiden juttujen jalkoihin. Muutoin käyn yleensä 1-3 kertaa viikossa. En noudata treeniohjelmaa tällä hetkellä, mutta suunnittelen treeniä silti vähän. Jos salikertoja kertyy harvoin (1-2 krt/viikko tai vieläkin vähemmän), treenaan koko kropan läpi, Kun intoudun käymään useammin, jaottelen vähän treenattavia alueita, toisena päivänä jalat ja ehkä vatsaa/selkää, toisena päivänä käsiä ja muuta yläkroppaa. Suosin pääasiassa taljaan(ihanan monipuolinen vehje!) ja vapaita painoja. Treenaan yleensä ihan reiluilla painoilla 3x10-15 sarjoja, niin että lihaksissa tuntuu kunnolla.

Miten suhtaudun herkkuihin nykyään?
Aiemmin tätä jo hieman sivusinkin, eli en enää kiellä itseltäni herkkuja. Rajoitan kuitenkin siten, että niiden ostaminen on sallittua joka kolmas päivä. Käytännössä tämä toimii siten, että herkkuja tulee ostettua paljon harvemmin, mutta pieniä määriä tulee otettua muutaman kerran viikossa, jos jossain on jotain hyvää tarjolla ja mun tekee mieli.




Siinäpä mun stoori tiivistettynä! Jos jollekin vielä jäi jotain kysyttävää tai tarkennettavaa niin laittakaa ihmeessä kommenttia, vastailen mielelläni. :)

Ps. Kuten postauksen alussa mainitsinkin, niin paino oli tänään 60,2 kg, joten ollaan ihan siellä hilkulla, että laskee 50-luvun puolelle. Elämme jännittäviä aikoja siis. ;)

14 kommenttia:

  1. Tää sun teksti oli ihana ja niin totuudenmukainen. Tästä paistaa läpi se, että ei se laihdutus ja terveellisyys ole mitään rakettitiedetää, lisäravinteita, rasvanpolttajia, aamuaerobisia ja nälkää. Maalaisjärjellä ja perustietämyksellä pääsee jo pitkälle. Liian moni sortuu ottamaan laihdutuksen liian monimutkaisesti ja aloittamaan jonkun tiukan dieetin, joka sitten viekin ojasta allikkoon.

    Ihmiskeho on erittäin viisas ja jos tekee perusterveellisiä valintoja, voi sitä kuunnella (esim. koska on nälkä jne) todella hyvin. Jos esimerkiksi joku päivä huomaa, että on hirveä nälkä, ei kovin pitkälle tarvitse katsoa, kun sille jo löytyykin syy (aamun tai edellisen päivän syömiset). Liian moni ignooraa nämä kehon tärkeät viestit täysin. Sama herkuttelussa, jos herkut kielletään ja otetaan vaikka tasan yksi päivä kuussa milloin niitä saa syödä, tulee siitä sellainen henkinen koukku. Tuona päivänä sitten lastataan kärryt täyteen kamaa ja vedetään niin, että napa ruskaa, vaikka ei edes tekisi mieli.

    Noi sun oivallukset rentoudesta ja sallivuudesta on avainsanoja onnistumiselle. Laihdutus on ennen kaikkea henkinen haaste ja siitä puhutaan aivan liian vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti, allekirjoitan ajatuksesi!

      Kunpa useampi osaisi ottaa laihdutuksen rennommin, sillä moni ei niitä tiukkoja dieettejä kestä. Ja kyllä, myös minusta laihdutus on monelle nimenomaan henkinen haaste ja jos sitä ei ymmärretä, niin pian ollaan lähtöpistettä hankalammassa tilanteessa.

      Kiitos mukavasta kommentista! :)

      Poista
  2. Kiitos postauksestasi! Havahduin jokin aika sitten omaan huonoon olotilaani ja ylipainooni, joten olenkin aloittanut painonpudottamisen. Lähtökohtani on suurinpiirtein sama kuin mikä sinun tilanteesi oli. Yritän myös pudottaa painoa rennolla asenteella.

    Uskon että arkiaktiivisuudella on myös iso rooli painonpudotuksessa. Itse teen istumatyötä eikä minulla ole lemmikkiä, joka "pakottaisi" päivittäisille lenkeille. Onko sinulla vinkkejä miten arkiaktiivisuutta / hyötyliikuntaa voisi lisätä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa, että olet päässyt alkuun, tsemppiä! Muista nauttia matkasta! :)

      Itse tosiaan vannon arkiaktiivisuuden nimeen, ja olenkin nyt haasteen edessä kun vaihdoin fyysisemmän työni toimistotyöhön.

      Minulla ei ole mitään erityisiä vinkkejä antaa, mutta suosittelen hyödyntämään ne pienimmätkin mahdollisuudet lisätä liikkumista: portaat hissin sijaan, bussista jääminen pysäkkiä ennen/jälkeen oman pysäkin, työmatkojen käveleminen/pyöräileminen jos mahdollista edes parina päivänä viikossa, lähikaupassa käyminen jalan jne. Se portaiden kiipeäminen hissin sijaan voi tuntua turhalta ja olevan yhtä tyhjän kanssa, mutta pieni sykkeen nosto edes pari kertaa päivässä ei todellakaan mene hukkaan. Ainakin omassa olossani huomaan eron näiden pientenkin juttujen ansiosta!

      Poista
  3. Tätä postausta oli tosi kiva lukea näin lauantaiaamuna :) Kyllä se sellanen rentous ja helppous laihdutuksessa on ihan avainjuttu, ei se liian tiukka ohjelma pidemmän päälle enää kanna. Iteki oon nyt tässä huomannu että jonkinasteinen elämänmuutos on tapahtunut laihdutuksen myötä. Mulla ei oikeestaan ees oo ollu mitään painotavotetta, koska oon ihan normaalipainonen, mutta halusin vaan päästä eroon pienestä vatsarasvasta ja kiinteyttää reisiä. Reisissä vissiin on vähän jotain tapahtunu, mutta vatsasta ei kyllä varmaan ikinä lähe se pieni pömppis :D

    Mutta siis se pointti on nyt se että enää en oikeeastaan edes välitä lähteekö se rasva, vaan oon iha hurahtanu lenkkeilyyn ja nyt teen sitä ihan sen takia että se on kivaa ja siitä tulee niin hyvä fiiilis. En myöskään oo syöny herkkuja ihan sika pitkään aikaan, nyt oikeestaan vasta tajusin sen - eli en edes oo aatellu koko asiaa. Jotenki sellanen halu pitää huolta kropastaan on nyt suurempi ku se laihtumisen halu. Ja sehän on just se juttu minkä avulla terveellisiä elämäntapoja jaksaa ylläpitää senkin jälkeen ku on saavuttanu tavotteensa.

    No tulipas nyt pitkä kommentti, mutta piti nyt kertoa tää juttu ku jotenki tunnistin itteni siinä että elämäntapa on kyl muuttunu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, liika kuri ja kieltäytyminen ei vaan sovi useimmille. Kiva kuulla, että sullakin on elämäntavoissa tapahtunut muutosta parempaan, loistavaa! :)

      Toi on tosi ihanaa, kun liikuntaan motivoi joku muu kuin laihtuminen ja kropan muokkaaminen. Niin sitä vaan jaksaa paremmin ja se ei ala tuntua puulta. Ja huonommankin kauden jälkeen sitä jaksaa jatkaa, kun sitä tekee olon eikä ulkomuodon takia.

      Kiitos vaan pitkästä kommentista, oli tosi piristävää kuulla, että sulla menee noin hyvin! :)

      Poista
  4. Sun lautaset näyttää sisällöltään aika samanlaisilta kuin mullakin. Muutenkin aika samanlainen tyyli hallita painoa. ettei se hallitse meitä.

    Tsemppii!

    VastaaPoista
  5. Voi että, näytät tosi upeelta :) Mulla meni koko homma ihan päin sanonko mitä ja siitä syystä vaihdan koko blogin uusiin tuuliin ja uuteen yritykseen. Uusi blogini löytyy täältä mikäli vielä kiinnostaa seurata :)
    makemehappyaskelonneen.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Olenkin uudessa blogissasi jo käynyt vierailulla. Vielä kun saisi sen blogilistalle niin kiva!

      Onnea uuteen yritykseen, ehdottomasti seuraan jatkossakin. :)

      Poista
  6. Hei miten tällä hetkellä painon kanssa sujuu? Onko pysynyt ja onko ollut hankala pitääkö normaalia paino yllä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, ihan ok sujuu. Olisiko paino ollut 61,6 kiloa tänä aamuna, eli täällä normaalipainon ylärajoilla pyöritään edelleen, eikä 50-luvulle ole päästy vaikka lähellä on käytykin. Hieman huonommin ja epäsäännöllisemmin on tullut syötyä nyt lokakuussa, kun elämässä on taas suuria muutoksia meneillään, mutta onneksi paino ei ole sen kummemmin noussut. Kirjoitan pian kuulumispostauksen, kerron siinä sitten tarkemmin! :)

      Poista
  7. Pakko sanoa että kokeilin sitä kolmen päivän välein herkkua sääntöä, mut ei toiminu YHTÄÄN :D kuumottelin koko ajan että sillon ja sillon saa syödä... mutta nyt oon pitänyt limsattoman lokakuun ja tulossa on suklaaton marraskuu! Ne on mun pahimmat paheet joita oli aina kaapissa tarjolla, nyt oon jo päässyt limsanhimosta eroon ja kohta suklaastakin :) sen takia kiellän vaan yhden herkkulajin per kuukausi, ettei tuu sortumista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! :D No mutta eri ihmisille toimii eri jutut, tosi hyvä että oot saanut ton toimimaan sulla! Jos on useampia "paheita" niin vaikuttaa järkevältä kitkeä niitä pois ns. yksi kerrallaan eikä kertarysäyksellä. Tsemppiä, toivottavasti pian suklaakin jää taakse! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)