tiistai 13. elokuuta 2013

Vaaka, pirulainen!

Väärä suunta! Ei painossa, ei ruuan määrässä eikä muussakaan suorassa toiminnassa vaan omissa ajatuksissa.

Viime viikon loppua kohti tämä laihdutusprojekti alkoi saada liikaa valtaa mielessä kun syömiset jäivät tahattomasti niin vähäisiksi. Toinen asia, joka johdatteli mieltä väärään suuntaan oli vaaka. Mullahan ei ole kotonani vaakaa eikä tule, mutta muualla majaillessani sellainen löytyi. Ja alkoi se typerä vaa'alla hyppiminen, vaikken joka-aamuisista lukemista tänne raportoinutkaan. Painon tarkistus aamulla, päivällä, illalla... Spekuloinnit illalla, että mahtaako paino nyt tippua xxx grammaa aamuun mennessä, kun iltapaino on tämä. HUOH! Kun vielä ne syömiset olivat niin vähäiset, ei niitä syömisiä oikein edes halunnut lisätä nousevan lukeman pelossa.

Tiedän kuinka naurettavaa tämä on, mutta tulinpahan tunnustamaan. Tollanen musta tulee kun vaaka on lähistöllä! Mulle sopii paljon paremmin se, että käyn punnitsemassa painoni vain silloin tällöin.

Vaa'alla pomppiminen + vähäiset syömiset = aivojen lopullinen sumentuminen. ;) Iski meinaan se mä en laihdu ikinä -olo ja mä en pysty tähän -olo.

Kappas kummaa, homma helpottui kun sain lisättyä syömisiä ja vähennettyä vaa'alla ravaamista. Taisivat aivotkin taas alkaa toimia tai jotain. Muistin jälleen, mikä on homman nimi ja nyt olenkin taas projektin suhteen paljon paremmalla ja kärsivällisemmällä mielellä.

Olen käynyt salilla ja syönyt enemmän ja kappas vaan, nälkääkin tuntuu nyt, toisin kuin viime viikolla, kun syömiset vähän jäi ja painoin vain töitä. Kroppa siis toimii ilmeisesti suuremmilla tehoilla taas  ja aineenvaihduntakin taitaa pelata, nyt pitää vaan pyrkiä pitämään nälkä kurissa niin hyvä tulee.


Ai miten niin vaikeuksia pitää kaikki ohjakset käsissä? :D

2 kommenttia:

  1. Ihanan aito ja motivoiva blogi! Tsemppiä projektiin, mullakin on samanlaista taustaa kuin sulla, ahmimista ja muuta syömisvammailua ja on inhottavaa ku ne "mä en pysty tähän ikinä"- ajatukset valtaa. Pitää vaan yrittää taistella joka ikinen päivä eikä luovuttaa niin ehkä joskus vielä ne hyvät ja terveet tavat tulis selkärangasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Totta, kyllä me molemmat ne vielä opitaan ennemmin tai myöhemmin, kunhan tahtoa riittää. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)