Menossa väärään suuntaan

Hops, melkein vuosi mennyt taas edellisestä postauksesta. Miten ihmeessä?

Siinä missä vielä viime postauksen aikoihin meni ihan kivasti ja paino oli alimmillaan, niin nyt tilanne on lähtenyt toiseen suuntaan. Tuntuu, etten osaa syödä enää ollenkaan fiksusti, olen koukuttunut epäterveelliseempään ruokaan ja sokeriakin menee. Oon ollut vuosia sokeriaddikti ja nyt kun täytän pian 26 vuotta, en ole voinut olla miettimättä, mitä mun terveydelle vielä tapahtuu jos en saa tätä loppumaan. Pelkään että saan vielä syövän, diabeteksen ja vaikka mitä muuta. Viime aikoina olen ollut väsynyt ja huonovointinen (varmasti paljon ruokavalion syytä), lisäksi stressaantunut töistä niin, että olen saanut kunnon niska-hartiaongelmat ja lopulta tilanne eskaloitui vielä paniikkioireiluun. Olen nyt käynyt lääkärillä ja fyssarilla ja noiden kahden osalta asiat ovat menneet parempaan suuntaan.

Lisäksi kävin tänä keväänä ensimmäistä kertaa 8 vuoteen hammaslääkärillä. Pelkäsin niin kovin, että aloin itkeä heti ajanvarauspuhelun jälkeen. Menin yksityiselle ja sain ajan lääkärille, jota suositeltiin pelkopotilaille. Huoneeseen päästyäni aloin itkeä taas melkein saman tien ja lääkäri sai vaivoin minusta sen verran irti, että ymmärsi mistä pelko johtui: siitä, että pelkäsin mitä suusta löytyy noin pitkän ajan jälkeen. Olin jo vuosia katsonut peilistä, että mun alahampaat ovat jotenkin syöpyneet juurista. Hammaslääkärissä kuitenkin selvisi, että se oli vain hammaskiveä. HAMMASKIVEÄ! Olin murehtinut sitä niin ja googlaillut itselleni kaikki mahdolliset diagnoosit. Hammaskiven lisäksi yhden vanhan paikan viereen oli alkanut tulla uutta reikää, joka paikattiin. Siinä kaikki, suuni oli hyvässä kunnossa. Helpotus oli valtava kaiken sen murheen jälkeen ja hampaatkin näyttävät nyt hyvältä, kun hammaskivi poistettiin. Sokerinkulutuksen määrään nähden on kyllä uskomatonta, että hampaat olivat ihan kunnossa. Enää en anna tarkistusvälin venyä noin pitkäksi ja hoidan muutenkin hampaita jatkossa tunnollisesti, kuten toki olen muutenkin tehnyt tässä sokerinsyönnin ohella.

Jep, mutta siis painan nykyään jotain 62-63 kiloa, eli kymmenessä kuukaudessa paino on noussut 5-6 kg ja siis juuri ja juuri lievän ylipainon puolelle ollaan taas siirrytty. Alle 62 kiloa on pituiselleni normaalipainon rajoissa.

Kierre on kauhea. Kun syö rasvaista ruokaa ja sokerisia herkkuja, niin niihinhän ollaan jääty koukkuun ja lujaa. Väsyttää, nukuttaa ja lihominen surettaa, joten ei ole voimia kunnolla tehdä asialle mitään. En jaksa harrastaa liikuntaa ja kun en liiku, niin terveellisemmin syöminen tuntuu vaikealta.

Enkä mä edes tiedä, mitä söisin. Syöminen ja ruokavaliot ovat niin pinnalla taas, ja kaikki kyseenalaistetaan. Mitä sitä oikeasti pitäisi syödä? Virallisterveellinen kyseenalaistetaan, lihansyönti kyseenalaistetaan, fitness-ruokavalio kyseenalaistetaan, hiilarit kyseenalaistetaan, karppaus kyseenalaistetaan..

Itse olen (edelleen) kaikkia ääripäitä vastaan, eli en halua lähteä ihan kokonaan vegaaniksi vaikka kasvispainotteisia ja jopa vegaanisia aterioita joskus teenkin, tai jättää kaikkia hiilareita saati lähteä fitness-juttuihin. Haluaisin kyllä syödä kasvispainotteisesti ja välillä liha-/maitotuotteita käyttäessä suosia luomua. Vältellä lisäaineita ja turhaa sokeria. Yrittää olla käyttämättä liikaa viljoja ja perustamatta ruokavaliota leipään ja pastaan. Olla lähtemättä mihinkään superfood-maailmaan vaan suosia kotimaisia "superfoodeja". Mut en mä tiedä onko mun ajatukset syömisestä oikein, enkä mä edes osaa noudattaa noita mun omia linjauksiani.

Välillä tuntuu, että pitäisi saada jotain apua ammattilaiselta, mutta kenen sanaan voi luottaa? Entä jos en ole samalla linjalla ravitsemusterapeutin tai vaikka jonkin pt:n kanssa, kun koulukuntia löytyy joka lähtöön?

Oma hyvinvointi ja jaksaminen olisi tietysti yksi hyvä mittari sopivaa ruokavaliota hakiessa, mutta kun en ole koukultani päässyt edes kokeilemaan. Eikä edes tee mieli mitään ruokia tällä hetkellä. Ruokaa tulee kyllä tehtyä, mutta jotenkin aina on niin vaikea keksiä, mitä sitä söisi. Yksi iso ongelma on myös aamu- ja välipalat. Leipää? Ei.. Maitojogurttia, ei, munakasta, ei.. Puurokaan ei maistu, varsinkaan nyt kesällä. Mitä ihmettä sitten söisin?

Että tällaisessa suossa ryvetään. Toivottavasti tämä kirjoittaminen olisi taas tällä erää ensimmäinen askel parempaan, ja ihan tosissani lähtisin nyt muuttamaan asioita. Viiden kilon painonnousu ei vielä ole maailmanloppu (tässäkin on kuitenkin ihan turvotuspöhöt mukana), enkä ole lähelläkään sitä mitä pahimmillani painoin. Ihan hyvillä mielin voisin taas lähteä parantamaan omaa hyvinvointia ja pudottamaan painoa.

Nyt vaan jostain voimia siihen. Auttaisikohan oman blogin lukeminen? Tai muiden blogien? Linkatkaa ihmeessä, jos tiedätte aktiivisia tämän aihealueen blogeja! :)

Hampaat sokerin vähentämisen motivaattorina?

Kiitos kovasti edelliseen postaukseen kokemuksensa jakaneille. Osa tarinoista antoi mulle toivoa, osa lietsoi kauhua mielessäni (:D). Kaikki ne olivat tärkeitä ja auttoivat kohtaamaan tosiasiat!

Jatkan vielä vähän hammasasiaa. Kuten kerroin, en ole viiteen vuoteen käynyt hammaslääkärissä. Viime vuosien ajan olen kamppaillut pahassa alakynnessä sokeririippuvuuteni kanssa, eli sitä kirottua ainetta on tullut kulutettua aika tavalla. Nyt hampaissa on näkyviä vaurioita, en tiedä vielä tarkemmin, että mitä...

Tämä hammas- ja hammaslääkäriasia on pyörinyt jossain alitajunnassa jo hyvin pitkään. Huomasin alahampaiden vauriot jo hyvän aikaa sitten. Olen huolehtinut hampaista ihan keskiverrosti eli pessyt hampaat 1-2 kertaa päivässä ja käyttänyt purkkaa ruuan jälkeen, langannut joskus hyvin harvoin.. Mutta siis en ole laiminlyönyt asiaa mitenkään ihan kokonaan.

Taustat huomioonottaen tuntuukin käsittämättömältä, että miten tuollaisen asian voi (tiedostamatta?) painaa johonkin niin perusteellisen taka-alalle omassa mielessä. Huomaan ongelman, tiedän mikä sen aiheuttaa, mutta kerta kaikkiaan kieltäydyn sisäistämästä sitä! Miten voi olla mahdollista? Nyt vaan yks kaks havahduin asiaan ja ymmärsin, että tässä on kohta hampaat tuhon omat, elleivät ole jo.

Musta on aina tuntunut pahalta juoda limsoja tai muita hapollisia juomia. Ne tuntuvat ikävältä hampaissa ja hyvän mielikuvitukseni ansiosta kuvittelen suunnilleen tuntevani, kuinka hampaat kärsivät. Siksi en olekaan ollut mikään kova limsanjuoja, koskaan. En tiedä, miksen ole soveltanut samaa ajatusmallia sokerisiin herkkuihin aikaisemmin, mutta nyt tämän totuuden kohtaamisen myötä huomaan inhoavani ajatusta sokerimössöistä hampaitani vasten. Sokeri vaan on tosi ongelmallista mulle, joten en usko että pelkästään hampaiden varjelu lopettaa sen käyttöä kokonaan. Toivon silti, ja jopa uskon, että se osaltaan tulee myötävaikuttamaan sokerinkäytön huomattavaan vähenemiseen.

Korjausliike on nyt aloitettu välittömästi. Toivotaan, että sanonta "parempi myöhään kuin ei milloinkaan" pätee tähänkin asiaan jollain tasolla.. Hampaiden harjaus (valkaisemattomalla=hammasystävällisemmällä) fluorihammastahnalla 2 kertaa päivässä AINA, aamun harjaus ei saa jäädä enää kiireessäkään väliin. Lankaus kolmesti-neljästi viikossa, purkkaa aterioiden jälkeen aina kun saatavilla, ja lisäks vielä suuveden käyttö kaupan päälle. :D

Kokeilin tollasta hammaslankainta tänään ekan kerran ja vau! Homma helpottui juuri moninkertaisesti! Tavallinen lankaaminen sormet verillä on hirveän epämiellyttävää ja aikaavievää, mutta lankaimella homma kävi huomattavasti kätevämmin. Hammaslanka pysyi paikoillaan lankaimessa tiukempienkin hammasvälien kohdalla.

Kyllä hampaat on mulle tärkeät, paljon tärkeämmät kuin muutamaa kiloa hoikempi kroppa. Nyt toivotaan, että tämä huoli hampaista yhdessä stressin poisto-operaation kanssa saa sokerinkulutuksen minimiin.

Ps. Jos joku vielä kaipaa lisämotivaatiota hampaiden hoitamiseen, niin suosittelen googlaamaan esim. "karies". Sivu täynnä kauhukuvia, yök. :D (nimim. omien vaurioiden aiheuttajaa etsimässä...)

Jep mutta eiköhän hampaat ole nyt hetkeksi loppuunkäsitelty. Täten julkisesti lupaan varata ajan hammaslääkäriin ensi viikon aikana. Saa nähdä kuinka pitkä jonotusaika on.. Jännittää ja pelottaa, mutta nyt tämä asia hoidetaan kuntoon vaikka mitä olisi edessä.

Hampaat pilalla

kuva

Mulla on aina ollut hyvät, suorat ja kauniit hampaat - ei koskaan reikiä sinne 18 ikävuoteen mennessä. Mutta entä nyt 18-23-vuotiaana? EN TIEDÄ! Tässä on siis vierähtänyt jo viisi vuotta viime käynnistä, ja tämän viiden vuoden aikana sokeria on tullut kulutettua tosi paljon.

Tästä on nyt tullut aikamoinen peikko. Mä en uskalla millään mennä hammaslääkäriin enää. Pelkään mahdollisesta poraamisesta ja muusta aiheutuvaa kipua, mutta ihan kaikkein eniten pelkään kuulla lääkärin sanomana, että mitä mun hampaille on tapahtunut. En halua istua siihen piinapenkkiin ja kuulla,  että mun hampaat ovat syöpyneet pilalle ja ovat täynnä reikiä ja kaikkiin pitää tehdä juurihoito tai mieluiten poistaa kokonaan ja hankkia tekarit. Ja koko hoitohan sitten maksaa omaisuuden.

kuva

Mulla ei ole ollut mitään kunnon hammassärkyjä, mutta epäilen, että reikiä on silti, ja paljon saattaakin olla. Joskus tunnen hampaissa ohimenevää jomotusta. Kylmä ilmavirta tuntuu ikävältä hampaissa. Lisäksi näen peilistä, että hampaat ovat jotenkin oikeasti syöpyneet ienrajasta. :( En usko, että kulumat näkyvät kauas, mutta peilistä suuhun katsoessa hampaiden alarajassa on ihan kunnon koloja. Luojan kiitos hampaat ovat edes suht valkoiset, joten viitsin sentään hymyillä normaalisti.

Edes sokerin syönnin myötä kertyneet kilot eivät harmita mua yhtä paljon kuin sokerin syönnin aiheuttamat hammasvauriot. Voi kunpa voisin mennä ajassa taaksepäin.. Kilot saa pois, mutta mikään ei enää tuo ehjiä hampaita takaisin.

Tiedän kyllä, että järkevintä olisi mennä sinne hammaslääkäriin mitä pikimmiten. Asian pitkittäminen vain pahentaa asioita entisestään. Kai sen tuomion sitten jotenkin kestää pyörtymättä, kerta siinä tuolissa makaa jo valmiiksi. Olen päättänyt, että viimeistään heti siinä kohtaa, kun saan tuon opiskeluasian lopullisesti pois päiväjärjestyksestä (PIAN!), menen hammaslääkäriin. Kävi miten kävi. Askel kerrallaan poistan näitä ahdistuksen aiheita - ensin opinnot, sitten hammaslääkäri.. siinä kaksi suurinta stressinaiheuttajaa tällä hetkellä.

Jakakaa ihmeessä omia kokemuksianne aiheesta, jos jotain tulee mieleen! Nyt olisi (taas) kaikki vertaistuki tarpeen.