Laihduttamisella on aikansa ja paikkansa

Näin olen kuullut sanottavan ja tavallaan voin sen allekirjoittaakin.

Tunnesyöjän on todella vaikeaa muuttaa tapojaan, jos elämässä rankempi vaihe meneillään. Mulla on taipumus syödä ahdistukseen ja siihen sorrun aika helpostikin. Kun pitkittyneet opinnot stressaa, rahat on loppu, työ on vääränlaista eikä sitä ole tarpeeksi ja sydänkin on aika palasina, niin onhan tässä aika rankkaa ja aika paha olla. Sitten kun tässä kaiken muun kaaoksen keskellä pitää syödä oikein, liikkua ja muutenkin hallita iloisesti kaikki niin, että paino vielä putoaisikin, niin huhhuh. Tää on koko ajan ollut vähän joko tai. Kun syömiset menee paremmin, oon laiminlyönyt kaiken muun. Sitten taas havahdun panikoimaan kaikkea muuta laiminlyömääni, ja on syömisten vuoro mennä pieleen. Miten ihmeessä voisin pitää kaikki langat käsissä samaan aikaan?

Niin, tässä mielessä laihduttamisella on aikansa ja paikkansa. Jos mulla ei olisi arjessa muita velvollisuuksia kuin työ ja mieluiten vielä vierellä oma kulta niin oishan tämä sata kertaa helpompaa. Kokemuksesta tiedän, että olisi.

Asiat ei kuitenkaan muutu sormia napsauttamalla. En voi jäädä odottamaan parempaa hetkeä, koska en tiedä milloin sellainen tulisi. Siihen saattaisi mennä niin kauan, että ehtisin lihoa järjettömästi, ja sitten saisinkin masistella niitä kiloja seuraavaksi..

Musta tää kuva sopii tähän kohtaan...kuin minä. Kuva

Valitettavaa on myös se, että ei ne murheet tähän lopu. Elämässä on tulossa vielä yllin kyllin kovia paikkoja eteen. Se on vaan pakko oppia hallitsemaan sitä tunnesyömistä. Nyt stressaan ja suren koulua, töitä, rahaa ja ihmissuhteita, joissa on toki todella paljon kestettävää samanaikaisesti, mutta ei se tule helppoa olemaan silloinkaan kun läheiset kuolee tai jos joku joutuu onnettomuuten, sairastun itse vakavasti tai menetän joskus vaikka lapseni. Kaikkea paskaa on vielä tulossa, joten yritetäänpäs nyt handlata tämä homma jo tässä vaiheessa kun sentään läheiset ja minä itse olemme vielä hengissä.

Olipas ihanan kannustava tuo viimeinen kappale, mut valitettavasti se on totuus. On vaan jaksettava, ei kohta vaan nyt. Taistoon vaan. Ensimmäinen vaihe: ruokapreppaus. Palataan siihen huomenna. :)

Omatekemä saliohjelma

Etsiskelin netistä jotain sopivaa kaksijakoista saliohjelmaa itselleni. Tarkoitus olisi käydä salilla 3-4 kertaa viikossa, mutta en ota siitä stressiä jos joskus jää vähemmälle. :) Pääasia, että se tuntuu mukavalta.

En löytänyt täysin miellyttävää ohjelmaa, joten päätin kehitellä sellaisen ihan itse, vaikken mikään ammattilainen olekaan. Vähän hävettää julkaista mitään omia juttuja, mut menköön.. Perustelen tätä vähän lopuksi, mutta tässä nyt itse ohjelma ensin! Joidenkin liikkeiden nimet saattavat olla väärin, en ole varma muistinko kaikki oikein..

TREENI 1
Selänojennus penkissä
Kulmasoutu (käsipainoilla, tangolla tai taljassa)
Vatsat (taljassa tai matolla)
Jalkojen nosto matolla tai roikkuen
Hoover
Vipunostot selinmakuulla
Penkkipunnerrus käsipainoilla
Vipunosto etukautta ylös+pystypunnerrus (yhdistelmäliike)
Vipunostot sivulle

Sarjat 3x10-15 liikkeestä riippuen, hoover 3x max

TREENI 2
Kyykky tangolla tai smithissä
Suorin jaloin maastaveto
Läpiveto taljassa
Jalkaprässi kapea jalka-asento
Reiden ojennus laitteessa
Hauiskääntö käsipainoilla
Hauiskääntö taljassa
Alaspainallus taljassa (ei köydellä vaan tangolla)
Pään yli ranskalainen taljassa

Sarjat taas 3x10-15 liikkeestä riippuen.

kuva

Siellä kaikki pro-salihirmut varmaan pudistelee päätään, mutta hei. Mä en tähtää kisalavoille, joten pikkuseikoilla ei ole niin väliä. Jaoksi muodostui vartalo & raajat. Tätä jakoa ei kauheasti tullut netissä vastaan, mut mua se miellytti. :) Ei haittaa vaikkei olisikaan ihan ideaali (esim sjmv meni jalkatreeniksi vaikka ottaa alaselkäänkin jne). Jalkatreeni on raskas, joten sen jälkeen on kiva nyprätä käsivarsien lihasten kanssa. Samoin ykköstreenissä on sekä suurempia että pienempiä lihaksia treenattavana. Jokaista lihasryhmää varten otin 2 liikettä, parissa taitaa olla kolmekin.

Valitsin ne liikkeet, joiden suoritustekniikasta olen varma ja joista pidän. Salilla on usein paljon porukkaa, joten valitsin liikkeet myös sen mukaan, miten uskon pääseväni niitä siellä suorittamaan ilman sen suurempia jonotteluita. Kuten näkyy, listasin osaan liikkeistä myös vaihtoehtoja, jotta voin niitä vaihdella aina sen mukaan, miten mahtuu.

Ennen kaikkea molempien treenien on tarkoitus tuntua mukavilta ja haluan tuntea oloni itsevarmaksi salilla, enkä miettiä että meneekö tää nyt ihan väärin. Huono tai epävarma fiilis treenistä tappaisi mun salimotivaation heti alkuunsa.

Saa ihan vapaasti arvostella, jos jotain olennaista tulee mieleen.. Näillä nyt kuitenkin meinaan lähteä liikkeelle, eilöhän ne siitä sitten matkan varrella muutu. Ainakin selkää varten pitänee pian ottaa joku muukin liike, kuten ylätalja. No mutta, kakkostreeni testattu eilen ja ihan mukavasti sillä sai jalat ja kädet muussiksi! :)

Tätä olotilaa ja mahaa odotellessa!

kuva

Mitäs muuta. Tänään ollut paskin päivä todella pitkään aikaan ja kaikki on pielessä, mut täältä noustaan.. Onneks sentään treeni maistuu.

Sokerinarkkari

Kuin kerran kuiville päässyt alkoholisti, joka ratkettuaan ei saa juomista loppumaan!

No okei tilanne ei ehkä oo ihan noin vakava, mut huomaan kyllä itsessäni sitä samaa vanhaa käytösmallia, siis sitä, minkä takia oon alunperinkin lihonut.

Kuvio oli siis tämä:
--> Paino ei pudonnut toivotulla tavalla
--> "Turhasta työstä" aiheutunut ärsytys hyvitetään herkutteluluvalla
--> Pari päivää herkkuja luvan kanssa
--> Ällö olo ja pieni morkkiskin, vaikkei saisikaan..
--> Syöminen jatkuu kolmantena päivänä aiemman huonon syömisen takia sekä muun stressin tukahduttajana, taas ällö olo
--> Kierre aika lailla valmis

Tosiaan tämä kuvio on ennestään mulle erittäin tuttu, ja pahimmillaan tuo kierre on kestänyt kuukausia. Nyt uskon kuitenkin jotain matkan varrella oppineeni, joten pääsen kyllä pian takaisin jaloilleni. En vaan vieläkään selviä täysin kompuroimatta näköjään. :) Mulla on jo huomiselle suunnitelma, jolla pääsen taas arkeen kiinni.

Mä yritin syödä tänään fiksusti kyllä. Kaalikeitto tuntui houkuttelevalta ruualta, joten kaivoin vanhan kaalin esiin vihanneslokeron perältä. Ostopäivä 9.1. eli kaali on lojunut kaapin perällä melkein 7 viikkoa.. Kanta oli homeessa, mutta muuten kaali näytti ihan normaalilta, joten päätinpä tehdä sen keiton. Siitäkin huolimatta, että osa aineksista puuttui..

Ei olisi kannattanut. Söin keittoa lautasellisen, ja se oli hirveää. Mulla on jääkaappi täynnä purkitettua soppaa, mutta kyllä se taitaa päätyä roskiin. :( Harmin paikka. Olen tehnyt samaa keittoa ennenkin, ja silloin siitä tuli hyvää..

Syömiset on siis mennyt hiukan metsään, mutta liikunta pysyy. Tänään oon heittänyt jo pari lenkkiä ja nyt lähden illan viimeiselle. Sen jälkeen vielä iltamyöhällä salille kokeilemaan uutta treeniä. Suunnittelin sen ihan itse, ja ehkä rohkaistun jakamaan sen täälläkin vaikka huomenissa!

Lidlin heräteostokset ja allitaistelun startti

Kävin tänään tekemässä ruokaostokset vaihteeksi Lidlissä halvempien hintojen toivossa. Yllättävää kyllä, monet ostamistani tuotteista eivät olleet sen halvempia siellä kuin Prismassa. Tarkoitan siis lähinnä raejuustoa, rahkaa ja jopa lihoja. Heviosastolla kilohinnat olivat keskimäärin hieman alhaisemmat.

Ostoskoriin päätyi pari heräteostosta. Ensinnäkin Skyrin uutuus, ananaksen makuinen rahka. Tykkään ananaksen mausta suunnilleen kaikessa, joten ei yllättäne, että pidin ihan tuosta Skyristäkin. Ananasta siinä oli 5 % ja varmasti iso kasa makeutusaineita. Ei mitään terveysruokaa siis, mut just eväänä joskus ihan jees. Kotiin en kyllä edelleenkään osta jatkossa, vaan pitäydyn ihan vaan maitorahkassa. Se nyt vaan on ykkönen ja terveellisin vaihtoehto.

Toinen heräteostos oli 125 g levy tummaa suklaata. En ole koskaan ostanut tummaa suklaata, vaikka suklaata noin muuten oonkin syönyt kilokaupalla. Kaikki aina sanoo, että tumman suklaan kohdalla riittää 1-2 palaa kerrallaan. Mä en todellakaan usko, että mulle riittää, kun ei edes levy maitosuklaata ole riittänyt (ennen). Levyssä on 10 isoa palaa, katsotaan kuinka kauan se riittää mulla! Yhden palan söin tänään. Aika tujulta vaikutti, mutta vielä en osaa sanoa, riittääkö se yksi kerrallaan...koska muita herkkuja oli jo alla, se herkkuviikonloppu meneillään nähkääs.

Olen tänään peilaillut mun käsivarsiani ja otinpahan jopa ensimmäisen hauisposeerauskuvan. No okei, ihan vitsikuvahan toi on. Ei nimittäin ole mitään hauista. :D Siis toki mulla on lihas tuolla fläsän alla ja sen tuntee hyvin (kenelläpä ei olis? ;), mutta löllökerros on vielä aikamoinen. Siihen auttaa lähinnä laihtuminen. Sitä odotellessa suosittelen itselleni käsitreeniä. Olis kiva, jos voisi käsivarsiaan häpeilemättä käyttää minkälaista toppia tahansa sitten ensi kesänä.

Tein tänään tämän Youtubesta löytämäni kahvakuulatreenin kotona. Treeni oli aloittelijoille suunnattu. Mun kahvakuulani on 7,5-kiloinen, ja eka kerta pitkän tauon jälkeen oli aika rankka. Treeni olisi kuulunut suorittaa kolmeen kertaan, mutta mulla riitti voimia vain kahteen kierrokseen. Höh. Ens kerralla menee sitten kaikki kolme kierrosta, eiks niin. Jo kahdenkin kerran jälkeen etenkin kädet olivat ihan hyytelöä ja tutisivat vaan.

Eilen intouduin kokeilemaan punnerruksia ja hooveria Suomen olympiapronssipelin aikana. Haluaisin kehittyä niissä, joten tämä oli pieni kuntotesti. Mähän sain syksyllä tehtyä hooveria 3,5 minuuttia, mutta lopetin harjoittelun ja nyt en todellakaan jaksanut enää noin kauaa. Punnerruksia en ole tehnyt oikein koskaan muutamia kokeiluja lukuunottamatta.

Lähtötilanne punnerrus-hoover-haasteeseen oli siis tämä:
Miesten punnerrukset: 15
Hoover 1 min 5 s

Tästä sitten lähdetään parantamaan tuloksia huomattavasti.

Mut nyt mä alan etsiskellä netistä kaksijakoista ohjelmaa, jonka voin startata huomenna salilla. Toivottavasti löytyisi joku kiva ja hyvä!

Karkkipäivän herkuttelumietteitä

Tänä viikonloppuna sallin itselleni herkkuja. Aika monenmoista ehdinkin maistaa jo lauantain aikana. Parasta oli annos italialaista jäätelöä. Makuina mulla oli valkosuklaa-chili ja vihreä omena. :)

Surkeinta oli karkit. Olympialätkää katsellessa tuli syötyä Fazerin uutuuskarkkeja Remix 2 -pussista.

En ole oikein koskaan pysähtynyt miettimään noita karkkeja ihan tosissaan. Toki oon tiedostanut, että sontaahan ne on, mutta ei se ole mitenkään vaivannut mua. Niitä on tullut vedeltyä viimeisten vuosien aikana enemmän kuin mitään järkeä. Nyt mä ensimmäistä kertaa jäin oikein tuijottelemaan noita. Liilaa, oranssia, turkoosia, keltaista, punaista, kahta eri vihreää, valkoista ja mustaa. Pelkkää väriainetta.. Ja koostumus on aikas luonnoton myös. Ihan tosi. Kun vertaa vihanneksiin tai vaikka kaurahiutaleihin! Eihän noissa muovinpaloissa oo mitään luonnollista, mitään ravitsevaa, ei mitään syytä että tuollaisia tarvis laittaa suusta alas.

Karkkipussin kääntöpuolelle kurkkaaminen vaan vahvistaa tunnetta, että hyi, ei oo järkeä. Aineita, aromeja ja värejä, komeat 15 e-koodia yhdessä tuotteessa. Huh.

Ei tämä nyt ole mikään sellainen juttu, että karkinsyönti loppuisi tähän. Ei se niin vaan kokonaan lopu, kun sitä on koko elämänsä harrastanut. Mut yritän muuttaa asennettani pikkuhiljaa ja miettiä tätä. Että tätäkö mä haluan kehooni tankata. Olenhan mä joskus syönyt huomattavasti enemmän eineksiäkin, ja nykyään ne ei meinaa enää mennä alas millään, ihan oikeasti! Miksei sama voisi tapahtua karkkienkin kohdalla? Vähitellen?

En suhtaudu herkkuihin mitenkään supernegatiivisesti, ja tuun varmaan aina syömään niitä. Mut vähän voisi kyllä miettiä, että mitä herkkuja... Karkit on mun mielestä ihan turhimmasta päästä.

Haave olisi, että tulevaisuudessa söisin herkkuja tietyissä tilanteissa ja kohtuudella. Eli ei megapussia yksin kotona, vaan kesällä jäätelö torilla, laskiaisena pulla kahvilassa ystävän kanssa tai muutama pala hyvää suklaata ulkomailla matkustellessa. Ravintolassa pala kakkua jälkiruuaksi, ja niin edelleen. Eikä aina oo pakko ottaa, mutta jos tekee mieli. :)

Sellainen herkuttelija mä haluan olla, ja sellainen musta vielä tulee. En tiedä, kuinka kauan siinä menee, mutta asian työstäminen on laitettu alulle. Itse asiassa ensimmäinen askel on jo otettu: mä en enää pidä karkkien mausta yhtä paljon kuin ennen. Oon ollut tätä mieltä jo useamman kuukauden ajan. Kai oon syönyt niitä niin paljon, että koko elämän karkkikiintiö on tullut täyteen...

Paino tänään

No just joo!

Lyhyiden yöunien jälkeen nousin vaa'alle, ja se sano että 65,1 kg. No menin uudestaan, sanoi että 64,0 kg. Kokeilin toista vaakaa, 63 kg (tää näyttää aina 0,5-1 kg vähemmän kuin tuo toinen).

En mä tiedä mitä mä sitten painan. Varmaan toi 64 kg vois olla aika lähellä totuutta. Mut miks se paino nyt on noussut? Omatunto on puhdas syömisten suhteen, oon pysynyt miinuskaloreilla, oon liikkunut, nukkunut ihan hyvin sekä juonut paljon vettä. Ollut kuten ennenkin, ja silti näyttää 0,8 kg plussaa. No, en tiedä mitä on, mutta en mä ainakaan lihonut ole. Joko oon nyt turvonnut (vaikken syytä keksikään) tai sitten olin viime viikkona ihan kuiva. ;)

Just eilen ihmettelin tätä mun kroppaa tällä hetkellä. Kuten kirjoitinkin, maha tuntuu erilaiselta kuin ennen. Rinnat on kutistuneet (ihanku siihen olis mulla varaa ees, nyyh!), laardikerros jenkkiksissä vaikuttaa ohentuneen ja reidet tuntuu kapeammilta. Silti on sellainen kumma löysä olo, eikä housutkaan tunnu niin ylisuurilta päällä, mitä vielä vähän aikaan sitten.

Vatvon tätä nyt sen takia, että iski epäilys, teenkö jotain väärin. Mut en mä usko. Jos tämä on toiminut tähän asti, niin eiköhän se toimi vielä tästä eteenpäinkin.

Plussatulos ei kuitenkaan saanut mun mieltä mitenkään matalaksi, ihme kyllä. :) Aion jatkaa samaan malliin ja nauttia olostani. Katsotaan tätä numeropuolta sitten viikon-parin päästä uudestaan.

Mut tän viikonlopun otan nyt plussan kunniaksi rennommin ja pidän karkkipäivää. Taas.. Ei mitään överiä, mut jotain hyvää vois syödä.

Sitten painetaan taas uudella energialla sinne normaalipainoon asti. Ei huvita olla enää lievästi lihava.

Laihtuuko? (vertailukuva)

Eiliseen kahvipöytädilemmaan viitaten täytyy kertoa, että tänään meni hyvin. En ottanut pöydästä mitään. En tiedä miksen, mutta hyvä näin.. Tulkoon näitä päiviä paljon lisää!

Edellisestä punnituksesta on vasta viitisen päivää, mutta taidan silti sortua punnitsemaan itseni seuraavan kerran jo huomenna. Kroppa vaikuttaa jotenkin muuttuneen, mutta mä en osaa sanoa, että miten! Maha tuntuu erilaiselta, mutten tiedä johtuuko se painon putoamisesta, noususta tai ehkä turvotuksesta. Kroppa on siis ylipäänsä muuttunut jonkin verran painon putoamisen myötä tässä hiljattain, eikä mun oma fiilis kerro tällä hetkellä yhtään, että missä mennään.

Oon kyllä syönyt ihan nätisti ja alle kulutuksen. Tiistaina ja keskiviikkona söin muutaman konvehdin ja salmiakkia, eilen töissä ne muutamat marmeladit, mutta niitä lukuunottamatta olen pysynyt suunnitelmassa.

No, huomenna se sitten selvinnee. Joko paino pyörii edelleenkin siellä 63,x-lukemissa (oma arvaukseni) tai sitten sieltä tulee joku ylläri.

Loppuun pientä vertailua. Vasen kuva on otettu tammikuun puolen välin paikkeilla. Paino on siinä jotain 65,5 kg. Oikeanpuolimmaisen kuvan otin äsken. No sitä painoa en valitettavasti tiedä (kerron sitten huomenna!), mutta kuvien välissä pitäisi olla noin 2-3 kg.

Jotain kummaa siellä on tapahtunut kyllä, mutta en kyllä tiedä näytänkö hoikemmalta kuitenkaan.. Mystistä! Näistä huomaa kyllä sen, että kuntosalilla vois käydä vähän useamminkin. ;)

Se työpaikan kahvipöytä

Nyyh, inhoan meidän työpaikan kahvipöytää. Miksi siellä pitää aina olla jotain tarjolla?

Jos pöydällä on 5 isoa laatikollista hedelmämarmeladia kuten tänään oli, ja mä vietän töissä 8 h päivässä, niin kyllä siinä tulee napsittua ihan liikaa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Tänään vähän enemmän, eli varmaan ainakin kolme kourallista tuli syötyä niitä aina tauoilla.

Joo, kulutan töissä kyllä paljon energiaa, ja vaikka noista napsimisista tuleekin turhia kaloreita, niin ei ne mua lihota. Hidastaa laihtumista kyllä. Tää ei kuitenkaan ole se ydinongelma. Miks niitä pitää ottaa? Tai vaikka haluaakin maistaa, niin miksi niin monta?! Tai no, en ota niin monta kuin voisin, enkä kaikkea tarjolla olevaa. Silti olisi varaa vähentää.

En aio pistää mitään karkkilakkoa pystyyn ja taistella pahoja mielitekoja vastaan kunnes koko homma repeää käsiin, vaan haluaisin jotenkin muuten motivoitua vähentämään. Lenkkeilyyn motivoi koirasta huolehtiminen (toki itsekin nautin kävelystä kunhan pääsen ovesta ulos), salille taas se hyvä fiilis. Tulokset tai muu ns. pinnallisempi ei motivoi salille tällä hetkellä, koska en tässä elämäntilanteessa nyt pysty syömään ja treenaamaan niin tavoitteellisesti kuin varmaan pitäisi. Ruokakaupassa mua motivoi oikeisiin valintoihin hyvästä syömisestä seuraava hyvä ja kevyt olo, toki laihtuminen sekä hyvänmakuiset ruuat.

Eli miten mä järkeilisin itselleni sen, että noi napsimiset jäisi vähemmälle. Mulle ei tule niin pienistä määristä huonoa oloa, liikaa turvotusta, painonnousua eikä muutakaan kurjaa. Päinvastoin, pienemmissä määrin ne maistuu vaan hyvältä. Mut kun se on vaan niin turhaa. Taidan jäädä miettimään tätä, olenhan mä kuitenkin vähentänyt kahvipöytäsyömistä siitä, mitä se joskus oli. Haluan että se vähenee luonnostaan.

Kokeilin muuten yksi päivä ruusukaalia. Siitä tuli tosi hyvää ja kypsensin sen hyvin, mutta valitettavasti mun maha tuli siitä kipeäksi, toisin sanoen kaali teki pahat ilmavaivat, jotka sitten väänsivät vatsaa. Höh!

Viime päiviä

Maanantai-iltana mulle iski joku hillitön herkkuhimo. Olin itseasiassa jo lähtenyt ovesta ulos hakemaan jotain, mutta kesken matkaa muutin mieltäni. Heitin samalla pienen lenkin sitten ja palasin kotiin tekemään kunnon ruokaa: broilerin rintafilettä, kasviksia ja vähän pastaa. Ja voin sanoa, että olo oli tosi hyvä, kun en hakenutkaan mitään turhuuksia vaan söin terveellisesti. Suihkun jälkeen oli kiva löhöillä sohvannurkassa leffaa katsomassa, kun olo ei ollut ähky vaan juuri sopiva.

Tiistaina iskikin sitten nää naistenpäivät. Olen kuullut, että monilla tulee hirveät herkkuhimot just ennen kuukautisia, mutta en ole koskaan oikein uskonut siihen. Nyt pisti väkisinkin miettimään, että liittyikö tuo mun edellisiltainen asiaan jotenkin, vai oliko vain sattumaa. En tosiaan tiedä!

Siinä sitten päivän mittaan tuli suoritettua kunnon tyhjennys pahojen kipujen kourissa. Vietin päiväni vessan lattialla oksentamassa, nukkumassa ja itkemässä mahakipuani. :D Särkylääke ei auttanut, koska oksensin sen pois. Ei se muutenkaan olisi auttanut.

Kun pahin alkoi vihdoin illansuussa hellittää, olin ihan poikki, nälkäinen ja nestehukassa. Eikä mulla ollut mitään lämmintä, täyttävää ruokaa jota olisin niin kaivannut siinä hetkessä. Menin kauppaan, ja katselin jotain nopeaa einestä, jonka saisi mikroon ja jolla saisi mahan täyteen, koska en tosiaankaan alkaisi kokkailla mitään. Oli jo niin nälkä, että maha sattuisi sen takia kohta lisää.

Eipä sieltä eineshyllyltä oikein meinannut löytää yhtään mitään. Oksetti ajatuskin niistä! Päädyin lopulta ottamaan makaronilaatikon, omenatuoremehua ja sellaisen kerroskiisselin. Mehu maistui hyvältä kaiken sen kaurahiutaleiden, raejuuston ja mahanesteiden oksentamisen jälkeen, mutta noi kaksi muuta..yök. Tykkään kotitekoisesta makaronilaatikosta enkä muutenkaan ole yhtään nirso, mutta tuo valmislaatikko oli kyllä aika hirveää. Söin purkista ehkä kolmanneksen jos sitäkään. Myöskin kiisseli maistui oudolta, vaikka tykkäsin siitä lapsena. Joko tuote on muuttunut tai sitten mun makuni!

Illalla menin yökylään, ja siellä tuli syötyä vielä muutama joulukonvehti sekä salmiakkia.

Sitä seuraavana päivänä eli eilen aloitin aamuni sämpylällä. Söin vielä kolme konvehtia ja lisää salmiakkia. Sitten palasinkin kotiini ja päivä jatkui taas normaalisti, normaaleilla ruuilla.

Iltalenkin jälkeen lähdin vielä myöhään salille. Olipa kiva treenailla siinä puoli kymmenestä puoli yhteentoista! Salilla oli mukavan väljää ja treeni kulki hyvin. Tänään tuntee, että varsinkin kyykyt tangolla taisivat tehota...

Olen muuten menossa lumilautailemaan päiväksi ensi kuussa. Vihdoin! En olekaan tänä vuonna vielä ollut kertaakaan. En malta odottaa. Yritin viimeksi lautailla joskus viime talvena vai sitä edellisenä, kun painoin sen reilut 10 kg enemmän. Ja silloin se ei ollut hauskaa, tuntui vaan todella rankalta silleen huonolla tavalla. Hyvä kun sain monot siteisiin tai pääsin istualtani ylös jalat kiinni laudassa sen mahani kanssa. :( Nyt uskon, että fiilis on ihan eri, sen verran painoa on ropissut pois! Ja ensi kuuhun mennessä sitä ehtii lähteä vielä lisääkin.

Kuvassa minä neljä vuotta sitten. Eipä taida tuo lasketteluasu ihan vielä mahtua päälle, ei varmaan ensi kuussakaan vaikka laihtuisinkin vähän lisää ennen sitä. Mutta uskon, että viiden kilon päästä aletaan olla jo aika lähellä. Ensi talvena sitten, kyllä mä jaksan odottaa!

Testissä Arlan uusi proteiinirahka

Taisin hurrata vähän liian aikaisin kun päivitin painoni tänne eilen. Eilisen pikkuherkuista huolimatta (vai ansiosta ;) paino meinaan humahti alas vielä lisää. Tänään vaaka näytti aikas ilahduttavat 63,2 kg, eli vielä 700 g vähemmän kuin eilen. Aika epäuskoiset fiilikset, normaalipainoon olis matkaa enää 1,3 kg. Vastahan sinne oli matkaa sellaiset yli 12-13 kiloa. Sinne 50-luvullekaan ei olis enää kuin 3,3 kg.

Paino on kyllä laskenut ihan reilusti tässä viime aikoina, vaikka oon syönyt ihan kunnolla. Enemmänkin, kuin vielä joku aika sitten. Ihan fiksua näköjään. Nyt tuntuu olevan ihan hyvä draivi päällä, joten pitääkin pitää tästä nyt kiinni. Huh, jos ensi viikko menee hyvin, niin ensi viikolla taulussa olis jo luku 62,x. Ja siinä alkaakin sitten olla jo normaalipaino pikkuhiljaa käsillä.

Rakastan miettiä näitä "ens viikolla painan sitten" -juttujani, kuten ehkä huomaatte. :D Mut ne motivoi mua. Jos mietin pelkästään että joo plaah oon laihtunut yli 11 kiloa, mutta lopputavoitteeseen on silti matkaa vielä melkein toinen samanmoinen, niin masentuisin heti urakan suuruuteen. Kilo kerrallaan, jokaisesta poistuneesta iloiten. :) Auttaa myöskin elämään hetkessä ja hillitsemään sitä "sitten kun" -ajattelua.

Viime aikoina on hiukan laiskottanut ruuanlaiton suhteen, joten oon ollut aika hyvä Eden-salaattibaarin kanta-asiakas..

Mutta jospa nyt viimein menisin tuohon otsikon aiheeseen, eli Arlan uuteen proteiinirahkaan.

Mulle nämä proteiinirahkat (okei no pelkkä Skyr) on sellaisia, joita yleensä syön töissä omien eväiden puuttuessa tai sitten muuten jossain reissun päällä. Etenkin Skyr on hyvä siihen, koska mukana tulee aina lusikka. Kotona syön ihan maustamatonta maitorahkaa tai jogurttia, ettei tuli syötyä niin kauheasti niitä lisäaineita.

Päädyin kokeilemaan tätä, koska Prismasta oli Skyrit loppu. Makuna oli puolukka, koska mansikka-sitruunamelissakin oli loppunut hyllystä. Jos ravintoarvoja katsotaan, niin tässä on enemmän hiilaria kuin Skyrissä, mutta kuitenkin tietysti vähemmän kuin jossain perusjogurtissa.

Ravintoarvot /100g
70 kcal
0,2 g rasvaa
6,5 g hiilihydraattia (lähinnä sokeria)
10 g proteiinia

Makeutettu sokerilla ja stevioliglykosideillä. Yksi purkki on 200 g.

Näin Skyreihin tottuneena maku oli mielestäni ihan hyvä. Pelkkiin luonnollisempiin elintarvikkeisiin tottuneet eivät välttämättä tykkää (no proteiinirahkoista ylipäätään), jos on kovin tarkka maku. ;)

Omat fiilikset näiden suhteen ovat edelleen sellaiset, että syön mieluummin puhdasta maitorahkaa luonnollisilla lisukkeilla, mutta just eväänä voin joskus syödä proteiinirahkankin. Luulen, että valitsen jatkossa yhä mieluummin Skyrin, mut hyvä tietää että tässäkin on ihan kelpo vaihtoehto. :)

Ja ei ole mainos, jos tämä nyt siltä kuulosti. :D

Paino tänään!

Terve!

Mieli on iloinen, koska:

63,9 kg.

Paino laski 6 päivässä 1,3 kg. Viime sunnuntainahan painoin 65,2 kg. Turvotus poissa nyt ja tässä tulos! Eipä oo lukua 63 näkynytkään vaa'assa sitten vuoden 2011. Tää on ihan huippua nyt, kun jokainen punnitus tuo tullessaan uuden painoenkan.. numeroita, joita tosiaan ei ole aikoihin nähty.

Tänään oli fyysinen työpäivä, ja tässä päivän syömiset:

Aamupala 1 klo 5.45:
banaani

Aamupala 2 klo 9:
Skyr

Lounas klo 12:
Tonnikalasalaatti, pieni pala omenapiirakkaa (alle 100 kcal), karkki ja keksi

Kahvilla:
Yksi keksi

Välipala:
Proteiinipatukka

Päivällinen:
Savukalasalaatti ja pala ystävänpäiväleivosta

Iltapala:
Valio Profeel proteiinirahka

Aikas mielenkiintoinen ruokalista ja täynnä pieniä herkkuja siellä täällä, mut tätä se on, kun ei ole kotona viikonloppua viettämässä ja töissäkin on pöydät täynnä vaikka mitä. Omassa kodissa on niin paljon helpompi jättää turhat mussuttelut väliin. Mut ei noi herkut viikonloppuisin haittaa niin kauan kuin homma pysyy kohtuudessa. :)

Hyvää rasvaa ruokavalioon

Oon yrittänyt nyt pikkuhiljaa tsempata hyvien rasvojen saannissa.

Lisään taas soijalesitiiniä aamiaispuuroon. Jos iltapalaksi on rahkaa, niin lisään siihenkin. Jogurttiin en lesitiiniä laita. Tänään ostin myös vihdoin pähkinöitä! Päädyin cashew-pähkinöihin. Fyysisesti passiivisen päivän välipalani olikin sitten pähkinöitä kourallisen verran, eli 15 grammaa/10 kappaletta. Aika pieni määrä.

Myös avocado on tarkoitus lisätä ruokavalioon pian. :)

Lounassalaatiksi valikoitui takeaway-ratkaisu. Mozzarellaa ja aurinkokuivattua tomaattia.

Pidin tänään aikamoiset postauksenpoistotalkoot. Iso kasa vanhoja ja muutama ihan tuorekin postaus lensi roskakoriin. Kaikki sellaiset, joissa oli liian henkilökohtaisia tekstejä tai kuvia. Valitettavasti sieltä lähti muutama mielestäni aika hyväkin postaus, mutta ei voi mitään. Iski joku paniikki, että kaikki tunnistaa mut (ihan kuin tunnistaisi, vaikka bloggaisin omilla kasvoillanikin, haha...). Joten osa mun taustoista on nyt piilotettu tämän blogin kertomasta tarinasta. Aion toki jatkossakin olla kirjoituksissani täysin rehellinen, mutta en tuo enää menneitä asioita niin paljon esille.

No, onneksi kukaan tuskin muutenkaan lukisi mitään vanhoja postauksia sen enempää! Käytännössä ei tunnu missään siis. :)

Ps. Lauantaina tai sunnuntaina vaa'alle.

Mahan muutoskuvaa

Taas on vähän kiloja ropissut, joten aika tehdä pieni väliaikatsekkaus keskivartalon suhteen!

Ja HUH, onpahan tavaraa lähtenyt! Kuvien välillä 6,5 kg. Miltähän kroppa näyttää seuraavan 6,5 kilon päästä, kun olen 5-alkuisissa painolukemissa? ;) Jännää!

Kuvat eivät ole täysin samasta kohtaa (mahdoton tehtävä), mutta eiköhän tästä pointti tule selväksi.

71,5 kg vs. 65 kg

Alla vielä pienempi, viimeisin 2,5 kilon muutos. Maha pienentynyt ja selänkin rasvakerros ohentunut.

Näitä samoja vertailukuvia löytyy pari lisää TÄSTÄ vanhasta postauksesta.

Sitten vielä toinen kuva... tässä siis vaivaiset -5 kg.

70 kg vs. 65 kg

Siis toi keskivartalo on ihan järkyttävän iso ja leveä tuossa ekassa, mun kädetkin näyttävät niin pieniltä tossa jenkkiksillä! Niin paljon mieluummin otan tuon 5 kiloa kevyemmän kropan ja alan tavoitella sitä normaalipainoa lähiviikkojen sisään.

Kroppa takaa: kolme kiloa normaalipainoon

Ääh, peppu, se pahin työmaa mulla.

Joskus kommentoitte, että näytän kevyemmältä kuin mitä olen, ja ihmettelette missä ne kilot on. No nyt kun vihdoin rohkaistuin laittamaan kuvaa myös takaapäin, niin sekin mysteeri ratkesi: takamuksessahan ne. :D

Paino kuvassa n. 65 kg, BMI siinä 26 paikkeilla (lievä ylipaino). Normaalipainoon matkaa kolmisen kiloa.

Mähän olen laihtunut jo melkein kymmenen kiloa, eikä mulla valitettavasti (vai onneksi..) ole antaa takaa otettua kuvaa lähtötilanteesta. Aikamoinen muutos on nimittäin tapahtunut. Olkoon tämä kuva kuitenkin nyt väliaikakuvana! Voin verrata kehitystä myöhemmin tähän. Ihan sairaan mielenkiintoista miettiä, että miltä näytän takaa sitten 10 kilon jälkeen.. Ties vaikka sekin päivä nähtäisiin vielä tänä vuonna!

Eilen kokeilin iltapalaksi jotain muuta perusrahkan sijaan. Oli nälkäkin, kun olin tuhmasti skipannut vähän ruokia, olosuhteiden pakosta muka. Lautasella on pieni kiivi, 50 g banaanibonnea, reilut 100 g turkkilaista jogurttia sekä 30 g Finaxin mansikka-melonimysliä. Annoksessa on noin 300 kcal.

Siitä tuli sattumoisin ihan hullun hyvää. Ei tästä mikään jokapäiväinen iltapala tule, proteiiniakin siinä on vain vähän ja turhan paljon hiilaria ja kaloreita. Maistui ihan jälkkäriltä, ja aika terveelliseltä sellaiselta kuitenkin: pelkkää hedelmää, turkkijugua ja mysliä!

Sitä ainaista taistelua

Voi luoja tätä puuhaa taas!

Sunnuntaiaamuna vaaka näyttää n. 65 kiloa, mikä on suunnilleen sama kuin paino ennen lomallelähtöä. Olen tyytyväinen, koska en syönyt reissussa kokonaisuutena kovinkaan hyvin. Silti mietin vain, kuinka paljon olisinkaan laihtunut, jos olisin onnistunut syömään tyyliin pelkkää salaattia ja morkkistelen sitten tätä. Yritän puhua itselleni järkeä. No, sunnuntaina syön sitten surutta vähän sitä ja tätä, en oikein tiedä miksi. Aamulla pari siivua vaaleaa leipää, töissä fetasalaatin ja pari kourallista irtokarkkia, illalla kylässä ison lautasellisen spagettia jauhelihakastikkeella sekä tyyliin puoli rasiaa suklaakonvehteja.

No, mussuttamisista huolimatta menin vaa'alle myös maanantaina, ja vaaka näytti taas käsittämättömät 65,0 kg, vaikka olin vetänyt edellisenä päivänä vaikka mitä. Ja TAAS mietin, mitä painaisin, jos olisin syönyt sunnuntaina fiksusti! Samalla olin toki tyytyväinen, ettei paino noussut. Olen aika varma, että paino pääsi putoamaan reissussa jonkin verran, jos kerran vaaka näyttää tällaisia lukemia syöminkien jälkeenkin.

Ja jokin sai eilen mut ostamaan herkkuja kotiin. Yksin syötäväksi. Kuten ennen vanhaan! Vedin varmaan puoli kiloa sokeriherkkuja, eikä ihme kyllä tehnyt edes tiukkaa. Vähän pisti miettimään, että mitäs täällä nyt tapahtuukaan. Ja arvatkaa, jossittelinko, että jos taaskin olisin syönyt hyvin, niin paino olisi tippunut reilusti täksi päiväksi.

Eilen illalla satsit vedettyäni mieli teki vieläkin lisää, ja ehdin jo miettiä, että ostaiskos tänäänkin vielä jotain. Mutta sitten tulin vaan järkiini ja tajusin, etten halua eikä mieleni edes tee mitään. Siis nyt mieleni ei ihan oikeasti tee mitään, ei henkisesti eikä fyysisesti. En todellakaan halua lihoa, koska paino olisi jo mukavan alhainen, jos vaan saisin nyt syötyä nätisti ja poistettua nesteet kropasta.

Tunnistin itseasiassa syyn, miksi olisin mässäillyt lisää. Yksi asia ahdisti vaihteeksi ihan tajuttomasti. Siksi. Sattumoisin sitten tutkailin kalenteriani ja totesin, ettei päivämäärien puolesta olekaan hätää. Sinne meni mussutushimot samantien. Uskomatonta. Tavallaan tietysti hyvä, että tunnistan nykyään syitä, mutta valitettavasti sitä omaa käytöstä ei ole helppo hallita. Tosin pärjään nykyään jo paljon paremmin kuin aiemmin! Mä opin tän vielä! :)

Nukuin tänään vapaapäivän kunniaksi todella pitkään, ja herättyäni keitin kupillisen mustaa kahvia nesteenpoistoa avustamaan. Söin puuron, ja laitoin sekaan raejuuston ja soijalesitiinin lisäksi banaani-Bonnea, nam! Nousi suosikiksi omenabonnen rinnalle.

Pitäisi hakea marketista pari voidetta sekä kylmävahaliuskoja. Ajattelin ottaa koiran mukaan ja mennä kävellen, saadaan siitä samalla kiva 5 kilometrin iltalenkki.

Nyt on taas hyvät ja luottavaiset fiilikset jatkon suhteen. Kriisi ohi taas tällä erää. ;)

Paino tänään: lomakilosaldo

Tänään oli aika jännät paikat, kun nousin vaa'alle kahden viikon lomailujen jälkeen. Ensin vaaka sanoi, että 64,9 kg, mutta en uskonut sitä, joten kokeilin muutaman kerran uudelleen.

65,2 kg se sitten oli kai.

Että painoko on vaivaiset 600 g koholla? Tätäkö lukemaa mä lomalla stressasin? :D

En näköjään onnistu lihomaan muuten kuin ahmimalla tai pahalla sokerikoukulla, ja hyvä niin. Ruokavalio ei todellakaan ollut loman ajan mikään puhtoinen, mutta kulutus oli näköjään niin suurta, että tässä oli lopputulos. Ihan kiva! Eipähän laihdutuksen jatkamisen motivaatio kärsi, kun ei pahemmin tarvitse pudotella samoja kiloja uudelleen.

Oon ihan täpinöissäni, koska saatan päästä todella lähelle normaalipainoa jo helmikuun aikana, jos oikein tsemppaan nyt.. jee!

Mitäs vielä. Osallistuin eilen Snowrunfestiin. Hietsussa oli siis 5 km juoksurata, jonka varrella oli erilaisia kiipeily- ja ryömimisesteitä. Pohja oli lumen sijaan loskaa ja välillä tihutti vettäkin, mutta ei haitannut! Värivalojen ja menevän musiikin tsemppaamana oli ihana hölkkäillä ja suorittaa esteitä pimeässä illassa 2600 ihmisen tapahtumassa. Kaikkein uskomattominta oli se, että jaksoin juosta! Emme juosseet koko matkaa putkeen, mutta olisin jaksanut enemmänkin. En ole nyt useampaan kuukauteen juossut, mutta kuntoa näytti löytyvän silti. Eivät ne reippaat kävelylenkit ja hyötyliikunta ole hukkaan menneet! :)

Olo oli tosi hyvä sekä radalla että sen jälkeen endorfiinien vallassa. Tää muistutti mua siitä, miten rakastankaan liikkua ulkona talvella. Mitä hikisemmin, sitä parempi. Kovin moni asia ei mene lumilautailupäivän tai hiihtolenkin edelle, ja tarkoitan tätä todella.