Hui mikä päivä. Iski joku hirveä maanantaiahdistus.
Mullahan on tässä nyt kaikkea meneillään: laihdutusprojekti, opinnäytetyö (aloittamatta, valmistuminen vuoden lopussa jo!), kaksi isoa raporttia erästä kurssia varten, työharjoittelu, työt ja erittäin mittava koirankoulutusprojekti. Nämä kaikki samanaikaisesti meneillään olevat hommat olisivat jo itsessään ihan kokopäivätyötä! Ihan oikeasti. Ja mulla ne on kaikki päällä nyt. Lisäksi on kaikki arjen hommat kuten siivous, mun kämpässä on kauhea sotku, ja jotain sosiaalista elämääkin olisi silloin tällöin mukava harjoittaa... Rahatkin on ihan loppu.
Tosiaan tänään sitten iski ajatus, että
mä en selviä tästä kaikesta. Aamulla väsytti tuhottomasti ja nukuin kymmeneen. Heräsin hirveään nälkään, joten aamulenkki jäi tekemättä. Huono alku. Söin aamupuuron ja koomasin vaan sohvalla tekemättä mitään järkevää. Jääkaappi oli tyhjä, söin sieltä viimeisen rahkan, mutta edelleen oli nälkä ja melkein heikotti. Pitäisi mennä kauppaan... Teki niin mieli hakea jotkut kunnon mässyt ja jäädä koko päiväksi kotiin piiloon syömään niitä ja turruttamaan ahdistus kaikesta tekemättömästä. Fyysisesti mieleni ei tehnyt mitään sokerista, mutta se tuntui ihanalta houkuttelevalta pakomahdollisuudelta. Turvalta.
"Huvittavaahan" tässä on se, että juuri näin stressaamalla ja stressiin reagoimalla aiheutin itselleni tilanteen, että nyt on nämä miljoona asiaa rästissä ja deadlinet nurkan takana. Aiemmin pakenin kaikkea syömällä vaan päivästä toiseen tekemättä MITÄÄN. Halusin niin turvautua samaan "hyväksi havaittuun" lohtuun.
Mutta se ei enää kertakaikkiaan käy päinsä! Mulle iski sellainen "voi perkele nyt oikeesti" -olo ja laitoin samantien kunnon vaatteet päälle. Ajoin Prismaan ja tein normaalit ruokaostokset. Mietin sitä, kuinka pitkä aika vielä menisi, ennen kuin saisin syödä. Pitää selvitä pois kaupasta, mennä kotiin ja vielä tehdäkin se ruoka. Ei tule mitään... Päässäni pyöri kaikkea ihan sekavaa. Onneksi en kuitenkaan tehnyt mitään sen typerämpää kuin että ostin 2 proteiinipatukkaa ja söin ne pahimpaan nälkään autossa.
 |
| Ai että, mua nolotti kaupassa! :D Tällä kertaa kuitenkaan ostosten takia. Otin tämän kuvan kassajonossa aikani kuluksi ajatuksena käyttää sitä näin postauksen kuvituksena. Yleensä mulla on aina salama pois päältä puhelimen kamerassa. Vaan tänään ei ollutkaan, hirveä räpsähdys kun otin tuon kuvan. :D Olisin voinut lähinnä vajota maan alle kun ihmiset kääntyilivät... |
 |
| Epämääräistä ensiapua autossa. Katselin, että herranjumala, mun reidet alkaa pikkuhiljaa muistuttaa reisiä. Ei oo enää niin pulleat. |
Kotiin palattuani nälkä oli poissa, ja ryhdyin tuumasta toimeen. Tein kouluhommia, tein työharjoitteluhommia, tein ruokaa pariksi päiväksi eteenpäin. Maksoin eräpäivästään myöhässä olevan laskun, tein muutaman muunkin asian, joita olin vetkutellut.
Mä olen saanut tänään aika paljon aikaan! Mutta vielä mun on pakko siivota tämä kämppä kunnolla. Radio täysille ja siivoamaan. Sitten (lyhyt) lenkki, suihku, ja iltapalarahkan kanssa rentoutumaan sohvalle telkkarin ja läppärin kanssa vielä hetkeksi ennen nukkumaanmenoa.
Ja huomenna homma jatkuu. Mulla on varmasti parempi olo kunnolla syöneenä ja siistiin kämppään heräävänä. Jaksan lähteä aamulenkille, josta taas saan voimaa ryhtyä hommiin heti aamusta. Aion kirjoittaa kaksi rästissä olevaa raporttia ja palauttaa ne. Illalla C25K-lenkki. Sen jälkeen mun mieli on jo paljon keventynyt. Keskiviikkona kirjastoon hakemaan sylikaupalla kirjoja ja sitten opparin kimppuun, välillä työharjoitteluhommia tehden.
Mä en enää voi paeta tekemättömiä asioita. Mä en voi hukuttaa niiden tuomaa ahdistusta syömällä. Koska se ei auta mitään, pahentaa vaan ihan kaikkea! Kirjoitan paperille yksityiskohtaisen listan, ja vedän siitä yli asioita sitä mukaa kun ne on tehty. Mitä enemmän yliviivaan siitä kohtia, sitä enemmän mun mieli kevenee. Joka päivä mun tavoitteena on lyhentää sitä listaa ja saada mielihyvää aikaansaavasta tunteesta.
Jep. Nyt pyykit, sitten tavaroiden järjestely, imurointi ja lattianpesu. Tässä järjestyksessä. Än, yy, tee, NYT!
