perjantai 27. kesäkuuta 2014

Mitä kuuluu nyt?


Kuten edellisestä kirjoituksesta ehkä jo arvasikin, niin onnellisestihan opiskeluahdistustarina päättyi ja nyt on korkeakoulututkinto suoritettu! :) Siinä se samettikantinen todistuspaperipino nyt on ja ensimmäistä kertaa 17 vuoteen en ole kirjoilla missään koulussa. Mielenkiintoista! On olo, että maailma on auki. Suunnittelen jo paljon tulevaa, mitä teen nyt heti lähitulevaisuudessa ja mitä alan opiskella vuoden päästä ja missä. Tästä ei siis todellakaan jäänyt mitään kammoa opiskelua kohtaan. Päinvastoin, sain vain itseluottamusta: pystyn kyllä! Oman tuntuinen alakin on vihdoin selvinnyt, joten nyt vuoden verran töitä, reissuja ja muuta kivaa ja sitten katsotaan sitä opiskelua taas.

Muutama viikko sitten mietin, että miltä sitten tuntuu, kun valmistun ja miten olo vaikuttaa syömisiin. No rehellisyyden nimissä todistuksen käteen saaminen tai koko projektin loppusuora ei tuntunutkaan enää oikein miltään, toisin kuin etukäteen kuvittelin. Suurinta iloa ja helpostusta tunsin silloin, kun sain ohjaajalta tiedon, että työ näyttää hyvältä ja tulen valmistumaan, kunhan teen sovitut asiat sovitussa aikataulussa. Sen jälkeen vain tein, ja vaikka todistuksen pitely käsissä ensimmäistä kertaa vähän hymyilyttikin, niin mitään suurempia tunnekuohuja tai helpotuksen tunnetta ei enää tullut. Olin jo suunnannut katseen tulevaan..


Syömiset sitten... No, oon ihan kauheassa sokerikoukussa. Päätä alkaa heti särkeä, jos olen vuorokaudenkin ilman sokeria. Eli sokerin syöminen jäi päälle. Ahdistuksen keskellä söin sokeria pakonomaisesti turruttamistarkoitukseen, nyt olen vaan ihan totaalisen sokerikoukussa. Plaah! Olen ihan henkisesti ja fyysisesti addiktoitunut, taas. Sokerikoukusta huolimatta myös terveellinen ruoka maistuu, ja se sokerin määräkin on aiempaa hillitympi.

Tässä tilanteessa mä oon ollut ennenkin, sokerikierre pitää vaan katkaista. Kestää vieroitusoireet ja sitten se alkaa hiljalleen helpottaa. Tiedän, että kun PÄÄTÄN lopettaa kierteen, sekä kroppa että pää laittavat hanttiin kuin viimeistä päivää, eikä se tule olemaan helppoa. Viikonloppu mulla menee niin sekalaisissa merkeissä, että palaan asiaan seuraavaksi maanantaina. Se kuuluisa maanantai. Silloin on ensimmäinen päivä, kun sokeri on kiellettyä.

Tulen tänne sitten raportoimaan päivittäin, että miten vieroittuminen sujuu! :D Myös vaaka alkaa pian olla ajankohtainen, pakkohan se on ottaa selvää, että kuinka paljon tuhoa olen kevään aikana saanut aikaiseksi.

Ps. Olin salilla tänään. Ei siksi että laihduttajan pitäisi käydä salilla, ei siksi että kalenterissa lukisi niin, ei siksi että se polttaisi kaloreita.. vaan siksi että tykkään siitä ja halusin mennä. Kiva treeni kaverin kanssa ja hyvä olo on taattu! :)

10 kommenttia:

  1. Jee onnea valmistumisesta! :) Kuulin muuten luotettavalta taholta (mun isältä :D) että raejuusto auttaa makeanhimoon, kannattaa kokeilla jos paniikki alkaa iskeä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ja ei herranjestas, tuollaista en olekaan ennen kuullut! :D Luultavasti sokerinhimo tulee olemaan niin hurjaa, että olen valmis kokeilemaan mitä vaan...

      Poista
  2. Onneksi olkoon! :) Hieno homma, että valmistuit ja yksi chillimpi vuosi väliin ennen opiskelujen jatkamista tekee varmana hyvää. Myös liikunta ihan omasta fiiliksestä ilman suurempia tavoitteita tai taka-ajatuksia on tosi pop, pitäisi itsekin harrastaa enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kyllä, nyt vaan pitäisi päättää, että mitä ideoita lähden ensimmäisenä toteuttamaan. :) Ja joo, suosittelen! Jätin sykemittarit ja saliohjelmat kotiin, mutta niin vaan tuli silti tehtyä kiva treeni ja saatua lihakset kipeiksi. :)

      Poista
  3. Paljon onnea valmistumisesta ja tsemppiä tulevaan! :) Hymy nousi huulille tätä lukiessa ja jotenkin tekstistä huokui voimakas ja positiivinen asenne. Ja kyllä se sokerikoukkukin hellittää, kun vain ensimmäiset päivät/viikot jaksaa taistella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! :) Ihana kuulla, että fiilis välittyi. :) Toivotaan että hellittää, tällä kertaa en anna periksi.

      Poista
  4. Onnea valmistumisesta!! Kyllä se vaan niin on että ihminen pystyy ihmeellisyyksiin kun vaan oikeesti päättää haluta jotain oikein kovasti :) Oo ylpee itestäsi!

    Ja hei, mä oon sun kanssa messissä sokerikoukun katkaisemisessa! Mulla alkaa työviikko jo huomenna niin aloitan myös huomenna, mutta hirveesti tsemppiä sulle ja mulle ja kaikille jotka nyt aloittaa kierteen katkasemisen :) Jumalattoman vaikeitahan ne ekat päivät (ja viikotkin, ainakin mulla) on, mutta täytyy vaan miettiä et siitä se sitten helpottaa. Ja miten mahtava olo sitten onkaan kun on taas ylittäny ittensä ja himonsa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Totta, jälkikäteen kun mietin, niin olihan loppurutistus, mutta ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen! :)

      Ja loistavaa, sulla onkin nyt ensimmäinen päivä takana, toivottavasti meni hyvin. :) Ei todellakaan ole helppoa aluksi, mutta sitten kun koukku hellittää, olo on hyvä eikä turhia himoja ole. Pitää vaan kestää se vaikea alku! Ääk, kuulostaa niin helpolta ja yksinkertaiselta, mutta käytännön toteutus onkin sitten toinen juttu..

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)