Aika tyypillistä, että heti kun sain edellisessä postauksessa ilmoitettua, miten aion tsempata ja pitää ruokapäiväkirjaa, suunnitelmat menevät mönkään heti kättelyssä - lähdin nimittäin extempore-reissuun. Nyt olen Suomessa taas, eikä mikään ole vielä muuttunut.
Tai no on oikeastaan. Se, että olen alkanut syödä vähän enemmän kunnon ruokaa. Se vain, että koska sokeri ei siltikään ole vähentynyt/jäänyt pois kuten toivoin, paino on hieman jopa noussut, sen mitä tässä ajassa nyt voi. Lähinnä turvottaa ja ällöttää niin vietävästi.
Se, miksi koko alkuvuoden mulla on mennyt niin heikosti tämän asian kanssa, johtuu ihan siitä että meinaa ahdistaa taas. Työ stressaa välillä, mutta suurin energiasyöppö on raastava ikävä. Tapasin kivan tyypin syksyllä, ja vietimmekin muutaman ihanan kuukauden yhdessä, kunnes tämä lähti toiselle puolelle maapalloa. Nyt sitten ollaan edelleen pidetty yhteyttä, ja mä vain odotan ja lasken päiviä, että tämä kolme kuukautta olisi ohi ja tyyppi palaisi Suomeen. Ikävän tunteita olen lääkinnyt tietysti sillä sokerilla. Eikä talven harmaus ja pimeyskään varsinaisesti ole piristäneet mieltä..
Nyt olisi tämän asian kanssa vielä kolme viikkoa lusittavaa, ja sitten viimein helpottaa kun toinen tulee kotiin. Silloin viimeistään pääsen sokerista, mutta kun kyllä siitä pitäisi päästä eroon jo nyt. En halua nähdä toista pitkästä aikaa järkyttävän turvonneena ja pöhöttyneenä, en tosiaan.
Onneksi kevät tuntuu viime päivinä todenteolla alkaneen. Lunta ei ole näkynyt enää aikoihin, mutta nyt saadaan auringonpaistettakin! Aamut ja illatkin ovat jo paljon valoisampia.
Kevät tuo ihan varmasti hyviä asioita tullessaan. Nyt lenkille koiran kanssa ja sitten sänkyyn nauttimaan kunnon unet.
Uusi yritys sen ruokapäiväkirjan aloittamisen kanssa heti huomenna. Yritän edes parin päivän välein tulla raportoimaan niitä syömisiä tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)