"Sitten kun olen hoikka..."

Kaikkein pahinta sekä laihduttaessa että omia kilojaan murehtiessa on elää "sitten kun" -elämää. Lihavana sitä ihan liian helposti jäisi vaan kotiin joko syömään epätoivoisesti pelkkää rahkaa tai vaihtoehtoisesti mässäilemään ja inhoamaan itseään.

Oon itse syyllistynyt tähän ennen niin monet kerrat. Väliin on jäänyt illanviettoja ja ravintolakäyntejä, juhlia, elämyksiä, matkoja, shoppailua... kaikkea. Tuliko musta sitten kaunis ja laiha, kun istuin kotona laihduttamassa? No ei tullut. :D Ja silti missasin kaiken hauskanpidon. Eipä ole hyviä muistoja niiltä ajoilta.

Tämä tuli mulle tänään mieleen, kun tajusin etten pääasiassa enää elä tuota "sitten kun" -elämää. Käyn reissuissa, tapaan kavereita enkä karta juhlia! Viitsin myös tehdä vaateostoksia, vaikken uskokaan olevani näin iso lopun elämääni. Oon todennut, että mä voin saada molemmat, voin elää elämää ja samalla laihtua, pikkuhiljaa. Itse asiassa uskon, että tämä muutos on auttanut mua jaksamaan painonpudotuksen kanssa. On tosi tärkeetä, että elämässä on muutakin sisältöä.

En ole kuitenkaan täydellinen tässäkään. On kaksi asiaa, joita olen vajaan kolmen läskivuoteni aikana inhonnut ja vältellyt: sukujuhlia ja rantalomia. Sukujuhlat on vaan kova pala. Se ei todellakaan jää huomaamatta jos aina normaalipainoinen sukulaistyttö onkin paisunut viimenäkemältä 20 kiloa, ja jotenkin koen nimenomaan suvun pahempana kuin vaikka kaverit. (Tosin siinäkin kesti, ennen kuin uskaltauduin pullukkana tapaamaan tiettyjä vanhempia kavereita, niin kamalaa kuin se onkin.) Rantalomalla olen ollut kahdesti tai kolmesti ja lisäksi asunut lämpimässä maassa, ja se on ollut niin kamalaa, etten enää mene. En ennen kuin normaalipainoisena. Mut onneksi on olemassa myös kaupunkilomia. Niitä reissuja oon tehnyt ja hyvillä mielin olenkin! :)

Oikeastaan on vielä kolmaskin asia, jota välttelen: kamera. Myönnän, että ajattelen poseeraavani iloisesti kuvissa kavereiden kanssa "sitten kun olen hoikka". Mutta tämä onkin jo kokonaan toinen tarina...


Laitetaas loppuun pientä katsausta päivän syömisiin.

Aamupala:
Kaurapuuroa raejuustolla ja bonnella

Välipala:
Turkkilaista jogurttia ja päärynä, pari haukkua piparkakkua

Lounas:
Hernekeittoa jauhelihalla

Päivällinen:
Jauhelihaa, raejuustoa ja kasviksia

Iltapala:
Turkkilaista jogurttia, kiivi ja bonnea

Yhteensä n. 1300-1400 kcal

Kuvissa: Aamupuuro tunnin lenkin jälkeen kello 5.45, lounashernekeitto töissä, kahvipöydän houkutukset sekä värikäs päivällinen kotona.

Jotain tuttua hissin peilissä - minäkö se olen?

Tänään koin mielenkiintoisen hetken hississä, kun olin tulossa koiran kanssa lenkiltä takaisin kotiin. Itse lenkki ei ollut hääppöinen, koska mua heikotti ihan vietävästi. Vaikka yritin eilen loppiaismaanantaina syödä vähän enemmän. Eikö sekään sitten riittänyt, en tiedä. No, toivottavasti huomisen aamulenkki olisi vähän parempi taas.

Mut se, mitä hississä tapahtui. Astuin sisään ja vilkaisin vaistomaisesti peiliin, ihan nopeasti. Sitten siirsinkin katseen peiliin vielä uudestaan, koska olin ensimmäisellä vilkaisullani nähnyt siellä jotain odottamatonta. Siellä oli mun omat kasvot, siis ne, joita en ole yli kahteen vuoteen nähnyt. Hissin liikkuessa liikuttelin päätäni ihmeissäni ylös ja alas, ja sitten sivuille nähdäkseni sivuprofiilin. Kyllä.. hello, leukalinja!

Tää tuntuu paremmalta kuin eilinen vaakalukema. Plösönaama alkaa jäädä taakse, ja saan selkeät kasvonpiirteet takaisin! Kilo kilolta mä pääsen lähemmäs sitä, joka oon aina ollut.

Laitetaanpas tähän vielä eilisen ja tämän päivän ruokapäiväkirjat. Eilinen meni kaupungilla ja kylässä, kuten syömisistä ehkä näkyykin. :) Tänään olen ollut ihan kotosalla. Yritin nostaa niitä kaloreita tuon heikottavan lenkin vuoksi ja onnistuinkin. Oikeastaan puolet ruuista on vielä syömättä tältä päivältä, mutta julkaisen tämän silti jo nyt, koska aion pysytellä tänään kotona ja ruuat ovat jo valmiina. Ei ole muutoksia siis tulossa niihin. :)

Maanantai:

Aamupala:
Mansikkajogurtti sekä puolikas reissumies becelillä, juustolla ja paistetulla kananmunalla

Välipala:
Pienen pieni siivu pizzaa (ehkä 6 haukkua)

Lounas:
Uuniperuna pippurihärkätäytteellä, salaattia etikkakastikkeella

Päivällinen:
Salaattibaarin salaatti eli kasviksia, hedelmäpaloja, mozzarellaa, fetaa, tonnikalaa ja katkarapuja

Iltapala:
2 palaa kaurapaahtoleipää becelillä, juustolla ja pippurisella naudanpaistilla
4 Annas-piparkakkua (21 kcal/kpl)

Kaloreita noista on liian vaikeaa laskea näin jälkikäteen, mutta veikkaan, että kalorit eivät ylittyneet. :)


Tiistai:

Aamupala:
Kaurapuuro raejuustolla ja omenabonnella

Lounas:
Jalostajan hernekeitto jauhelihalla

Välipala:
Turkkilaista jogurttia ja omenabonnea

Päivällinen:
Jalostajan hernekeitto jauhelihalla

Iltapala:
Turkkilaista jogurttia ja omenabonnea

Yhteensä noin 1600 kcal. :)

Vähän yksitoikkoisen näköiseksihän tuo jäi, mutta tällaista tämä yksinasuvana on. Kun jotain ruokaa tekee, se pitää syödä parissa päivässä pois. Samaten jos avaa jogurtti- tai rahkapurkin, sekin pitäisi aika nopeasti saada syödyksi. No, en valita, hyvältä nuo maistuu vaikka sitten kahdesti päivässä!

Paino tänään

Oho, vaaka pääsi oikeastaan vähän yllättämään nyt.

66,4 kg.

Tää on mun koko viime vuoden alin painoni, ja nyt saan aloittaa tällä tämän vuoden! Jee! :)

En voi olla menemättä vähän asioiden edelle ja miettimättä jo seuraavaa punnitusta... seuraavaksi hyppään vaa'alle vasta parin viikon kuluttua, mut hei silloin paino alkaneekin jo luvulla 65. Tai (uskaltaako tätä edes sanoa) luvulla 64. Iik.

Oli miten oli, niin tänään mulla on matkaa normaalipainoon 4,5 kg. Niin lähellä, mutta niin kaukana..

Ennustuksia uudelle vuodelle

Hiljattain voivottelin kurjaa vuottani. Kävin blogissa tapahtumia läpi kuukausi kuukaudelta toistellen vaan sitä, kuinka metsään syömiset ja kaikki muukin menivät. Nyt ajattelin tehdä samanlaisen kuukausikoosteen, mutta tästä vuodesta. Muutaman kuukauden päästä voin sitten palata tähän postaukseen ja vertailla, kuinka hyvin pärjäsin odotuksiini nähden.

Tässäpä siis viiden kuukauden ennuste!

Tammikuussa syömiset sujuvat hyvin. Mielitekoja ei ole, ja paino putoaa 65-alkuisiin lukemiin. Käyn salilla ainakin neljästi viikossa punttiksella ja ryhmäliikunnoissa. Allekirjoitan työsopimuksen mielenkiintoiseen yritykseen ja teen sinne töitä osa-aikaisesti. Saan itseäni vihdoin niskasta kiinni myös opinnäytetyön suhteen, ja kuun loppuun mennessä tekstiä on koossa ainakin 20 sivua. Kuun vaihteessa lähden ansaitulle reissulle Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.

Helmikuussa palaan reissusta. Syön reissussa normaalisti, eikä paino nouse. Reissun jälkeen sama tsemppi opinnäytetyön ja salin kanssa jatkuu, ja paino putoaa 63- tai 64-alkuisiin lukemiin. Irtisanoudun vihdoin vanhasta kurjasta osa-aikaisesta työstäni, ja mieliala kohenee huimasti! Opinnäytetyön 30-40 sivua on kasassa, ja lähetän sen ohjaajan luettavaksi.

Maaliskuussa fiksailen opparia ja otan aika rennosti. Käyn seminaarissa ja viimeistelen. Salilla jaksamisen kanssa on vähän kriittiset vaiheet, mutta käyn ainakin kahdesti viikossa. Painokin saattaa vähän jumittaa mutta ei nouse.. Normaalipainoon ei olisi enää pitkä matka.

Huhtikuussa on taas reissua tiedossa. Matka on ihan huippu, syön normaaleja määriä, mutta teen pakosta vähän huonoja valintoja. Elän lähinnä leivällä ja pastalla. Kiitos aktiivisuuden, paino ei kuitenkaan nouse vaan pikemminkin laskee, kun reissuturvotukset on saatu pois.

Toukokuussa saan kovasti tsemppiä lähestyvästä kesästä. Saavutan normaalipainon! Lisään töitä osa-aikaisessa työssäni tai menen kesätöihin tienatakseni. Aika tehdä jatkosuunnitelmia - miten laihtuminen jatkuu tästä eteenpäin? Juhlin valmistumistani ammattiin.

Tulipas tästä hyvä ja optimistinen mieli!! :) Kunnon elämä on ihanaa -fiilikset. Mut tosiaan palataan tähän postaukseen sitten toukokuun lopussa.. jännää!

Ps. Hyvät kanssabloggaajat, jos innostuitte, tehkää ihmeessä vastaava postaus! Tämä on haaste. ;) Olisi tosi mielenkiintoista seurailla kevään mittaan, että miten teidän muiden odotukset ja todellisuus kohtaavat.

Bonne-soseet

Mulla on hoikka olo! :) Ei se olo varsinaisesti painosta mitään kerro, mutta mieluummin ns. hoikkaolo kuin läskiolo. Tänään ja eilen olen lisännyt veden määrää, ja se selvästi on saanut nesteet liikkeelle. Kiva fiilis. Muutenkin olen hyvällä mielellä syömisen suhteen.

Vatsassa on vähän löysää nahkaa. Tuntuu hassulta. Kun ihoa puristaa, se näyttää ryppyiseltä. Äkkiä se siitä onneksi taas kiristyy, kokemuksesta tiedän.

Maanantaina olis taas punnitus. Kiva nähdä, onko paino laskenut uudenvuodenaaton 67,7 kilosta. Uskoisin niin, mutta eihän sitä etukäteen koskaan tiedä.

Tänään mulla on ollut vapaapäivä, joten en ole ollut kovin aktiivinen fyysisesti. Aamulla heitettiin koiran kanssa joku 40 minuutin lenkki, ja kohta mennään iltalenkille.

Tässä päivän syömiset:

Aamupala

Reilu annos kaurapuuroa raejuustolla, rasvattomalla maidolla ja Bonnen omenasoseella.

Lounas

Broilerin rintafilee ja kasviksia

Lasi rasvatonta maitoa

"Jälkiruuaksi" croissant ja kahvi

Iltapala 1

Maitorahkaa omenabonnella

Iltapala 2

Pieni appelsiini

Ei ihan ihanteellista taaskaan, mutta näin löysään päivään ihan hyvä. En ole tuntenut nälkää. Kaloreita noista tuli noin 1300, ehkä hieman allekin. Kulutus lienee vähän päälle 2000 kcal, joten aika reipas vaje taas.

Piti kehua tota Bonnen omenasosetta. Ihan sairaan hyvää, voittaa esim. omenahillon 6-0. Rahkan makuakin tasoitti kivasti, ihanaa vaihtelua ainaisille mehukeitoille. Bonnen soseissa ei ole lisättyä sokeria eikä mitään muitakaan lisä- tai säilöntäaineita. Ainekset-lista on lyhyt: "Omena." :)

Kaapissa odottaa myös persikkasose, innolla odotan että pääsen maistamaan sitäkin. Muitakin makuja tulee varmasti testailtua myöhemmin. Tällä pienellä kokemuksella suosittelen!

Syömiset

Aamu alkoi noin 50 minuutin koiranulkoilutuksella (lenkki tyhjään mahaan). Siitä lähdin 8 tunniksi töihin.

Söin fiiliksen mukaan, mutta kirjasin syömiseni nyt illalla kalorilaskuriin.

Aamupala: 2 koulunäkkiä oivariinilla ja yhdellä siivulla Rainbown kevyttä sulatejuustoa
Välipala: Skyr (meloni-passiohedelmä) + reilu puolikas Nutrilett brownie -välipalapatukasta (yök)
Lounas: Savukalasalaatti (namm)
Päivällinen: Reilun kokoinen broilerin rintafilee ja kasviksia
Iltapala: 2 koulunäkkiä oivariinilla ja yhdellä siivulla Rainbown kevyttä sulatejuustoa, päärynä, purkki Rainbow päärynä-vaniljajogurttia

Yhteensä noin 1335 kcal. Kulutus taisi olla jotain 2300 kcal, ainakin, joten aika reippaasti jäin miinukselle.

Mähän en siis periaatteessa halua laskea kaloreita tai punnita annoksia tällä hetkellä. Yritin syödä sopivasti nälkääni. Nyt illalla on sopivan kylläinen olo. :) Uteliaisuudesta selvittelin kalorimäärät nyt jälkikäteen, ja aika hassua, etten tavinnut tuon enempää ruokaa.

Aion nyt alkuun jatkaa tähän malliin, eli kaikkea saa syödä, pikkuhiljaa parempia valintoja. Ei liikaa nipottamista. Katsellaan, miten paino lähtee putoamaan!

Tarkempia ajatuksia tämän vuoden tavoitteista tulee jossain kohtaa sitten ihan omassa postauksessaan. :)

Varaslähtö: Suklaaongelma

Moi pitkästä aikaa! :)

Aika hyvin maltoin pysytellä poissa tammikuuhun asti, kun fuskaan vaan yhden päivän verran.

Ehkä mietitte, miten mun vuoden kaks viimeistä kuukautta menivät, siis toisin sanoen mitä painan nyt. Mun painohan voi olla mitä vaan, keväällä 2011 lihoin 10 kg samaisessa kahden kuukauden ajassa ja myöhemmin samana vuonna laihduin 10 kg kymmenessä viikossa. Tällä kertaa.. no, jätän vielä kertomatta, palataan painoasiaan pian!

Jätän vielä muutkin kuulumiset myöhemmäksi, nyt halusin kirjoittaa muutaman sanan joulun suklaaongelmasta. Nää on näitä, joita muut eivät varmaan ongelmana näekään.. :D

Eli siis suklaatahan yleensä tunkee joulun aikaan ovista ja ikkunoista. Tavallaan se ei mua haittaa: mitä enemmän herkkuja nenän edessä, sitä vähemmän niitä tekee mieli. Töissä en ottanut kahvipöydästä yhtään joulun alla. Ei myöskään tule itse vahingossakaan ostettua vaikka karkkia, koska tietää, että kotona on suklaata. Kotona taas ei tee yhtään mieli niitä konvehteja.

Eli mikä ongelma tässä sitten on? No se, että pakko ne suklaat on kuitenkin syödä!

Jos joku antaa mulle suklaata lahjaksi, mulla ei vaan ole sydäntä heittää rasiaa pois. En vaan voi. Vaikka eihän se rasian antaja voi tietää, söinkö suklaat itse, annoinko eteenpäin vai heitinkö roskiin.

Tänä jouluna söin joulunalusajan normaalisti, kuin myös jouluaaton ja päivän. Tapaninpäivän aamuna sitten totesin, että noista suklaista on päästävä eroon, viikko aikaa urakoida ennen vuodenvaihdetta. Tammikuussa en halua enää joulusuklaita syödä, joten sainpas kaikki kolme rasiaa tuhottua alta pois! Taktiikkana oli toki tarjota niitä muillekin mahdollisimman paljon. Huvittavaahan tässä on se, että vaikka ahmiessa noi määrät olisivat ihan ok, niin nyt kun niitä oli luvan kanssa koti täynnä, niin eipä maistunutkaan samalla tavalla. Huoh. :D


Mutta palataan tosiaan pian painon ja muiden juttujen kanssa! Taidan huomenna lukea oman blogini alusta loppuun päästäkseni oikeaan moodiin. ;)

Hyvää uutta vuotta!