Laihduttamisella on aikansa ja paikkansa

Näin olen kuullut sanottavan ja tavallaan voin sen allekirjoittaakin.

Tunnesyöjän on todella vaikeaa muuttaa tapojaan, jos elämässä rankempi vaihe meneillään. Mulla on taipumus syödä ahdistukseen ja siihen sorrun aika helpostikin. Kun pitkittyneet opinnot stressaa, rahat on loppu, työ on vääränlaista eikä sitä ole tarpeeksi ja sydänkin on aika palasina, niin onhan tässä aika rankkaa ja aika paha olla. Sitten kun tässä kaiken muun kaaoksen keskellä pitää syödä oikein, liikkua ja muutenkin hallita iloisesti kaikki niin, että paino vielä putoaisikin, niin huhhuh. Tää on koko ajan ollut vähän joko tai. Kun syömiset menee paremmin, oon laiminlyönyt kaiken muun. Sitten taas havahdun panikoimaan kaikkea muuta laiminlyömääni, ja on syömisten vuoro mennä pieleen. Miten ihmeessä voisin pitää kaikki langat käsissä samaan aikaan?

Niin, tässä mielessä laihduttamisella on aikansa ja paikkansa. Jos mulla ei olisi arjessa muita velvollisuuksia kuin työ ja mieluiten vielä vierellä oma kulta niin oishan tämä sata kertaa helpompaa. Kokemuksesta tiedän, että olisi.

Asiat ei kuitenkaan muutu sormia napsauttamalla. En voi jäädä odottamaan parempaa hetkeä, koska en tiedä milloin sellainen tulisi. Siihen saattaisi mennä niin kauan, että ehtisin lihoa järjettömästi, ja sitten saisinkin masistella niitä kiloja seuraavaksi..

Musta tää kuva sopii tähän kohtaan...kuin minä. Kuva

Valitettavaa on myös se, että ei ne murheet tähän lopu. Elämässä on tulossa vielä yllin kyllin kovia paikkoja eteen. Se on vaan pakko oppia hallitsemaan sitä tunnesyömistä. Nyt stressaan ja suren koulua, töitä, rahaa ja ihmissuhteita, joissa on toki todella paljon kestettävää samanaikaisesti, mutta ei se tule helppoa olemaan silloinkaan kun läheiset kuolee tai jos joku joutuu onnettomuuten, sairastun itse vakavasti tai menetän joskus vaikka lapseni. Kaikkea paskaa on vielä tulossa, joten yritetäänpäs nyt handlata tämä homma jo tässä vaiheessa kun sentään läheiset ja minä itse olemme vielä hengissä.

Olipas ihanan kannustava tuo viimeinen kappale, mut valitettavasti se on totuus. On vaan jaksettava, ei kohta vaan nyt. Taistoon vaan. Ensimmäinen vaihe: ruokapreppaus. Palataan siihen huomenna. :)