Oon itse syyllistynyt tähän ennen niin monet kerrat. Väliin on jäänyt illanviettoja ja ravintolakäyntejä, juhlia, elämyksiä, matkoja, shoppailua... kaikkea. Tuliko musta sitten kaunis ja laiha, kun istuin kotona laihduttamassa? No ei tullut. :D Ja silti missasin kaiken hauskanpidon. Eipä ole hyviä muistoja niiltä ajoilta.
Tämä tuli mulle tänään mieleen, kun tajusin etten pääasiassa enää elä tuota "sitten kun" -elämää. Käyn reissuissa, tapaan kavereita enkä karta juhlia! Viitsin myös tehdä vaateostoksia, vaikken uskokaan olevani näin iso lopun elämääni. Oon todennut, että mä voin saada molemmat, voin elää elämää ja samalla laihtua, pikkuhiljaa. Itse asiassa uskon, että tämä muutos on auttanut mua jaksamaan painonpudotuksen kanssa. On tosi tärkeetä, että elämässä on muutakin sisältöä.
En ole kuitenkaan täydellinen tässäkään. On kaksi asiaa, joita olen vajaan kolmen läskivuoteni aikana inhonnut ja vältellyt: sukujuhlia ja rantalomia. Sukujuhlat on vaan kova pala. Se ei todellakaan jää huomaamatta jos aina normaalipainoinen sukulaistyttö onkin paisunut viimenäkemältä 20 kiloa, ja jotenkin koen nimenomaan suvun pahempana kuin vaikka kaverit. (Tosin siinäkin kesti, ennen kuin uskaltauduin pullukkana tapaamaan tiettyjä vanhempia kavereita, niin kamalaa kuin se onkin.) Rantalomalla olen ollut kahdesti tai kolmesti ja lisäksi asunut lämpimässä maassa, ja se on ollut niin kamalaa, etten enää mene. En ennen kuin normaalipainoisena. Mut onneksi on olemassa myös kaupunkilomia. Niitä reissuja oon tehnyt ja hyvillä mielin olenkin! :)
Oikeastaan on vielä kolmaskin asia, jota välttelen: kamera. Myönnän, että ajattelen poseeraavani iloisesti kuvissa kavereiden kanssa "sitten kun olen hoikka". Mutta tämä onkin jo kokonaan toinen tarina...
Laitetaas loppuun pientä katsausta päivän syömisiin.
Aamupala:
Kaurapuuroa raejuustolla ja bonnella
Välipala:
Turkkilaista jogurttia ja päärynä, pari haukkua piparkakkua
Lounas:
Hernekeittoa jauhelihalla
Päivällinen:
Jauhelihaa, raejuustoa ja kasviksia
Iltapala:
Turkkilaista jogurttia, kiivi ja bonnea
Yhteensä n. 1300-1400 kcal
Kuvissa: Aamupuuro tunnin lenkin jälkeen kello 5.45, lounashernekeitto töissä, kahvipöydän houkutukset sekä värikäs päivällinen kotona.
Mietin eilen ihan samaa asiaa! Joskus aikoinaan ton 'sitten kun'-kortin veti ties miten usein ja stressasi ihan hulluna siitä, jos viikonlopun riennot levähtääkin ihan läskiksi. Ja sit tyyliin oli ihan jäämässä kotiin sen takia, ettei sitä riskiä vaan ole. Joskus harvat kerrat jopa jäinkin, koska se mukamas oli 'parempi', vaikka todellakin olisin mielummin ollut rellestämässä ties missä. Jälkeenpäin toi tuntuu niin surulliselta :D Oliko se jonkun parin gramman arvoista.. Onneks mäkin oon päässyt tosta irti, parempi ja onnellisempi on vähän löysemmällä mielellä :)
VastaaPoistaMut hyvän aiheen otit esille! Moni varmaan tunnistaa ittensä tosta.
Joo, just jälkeenpäin sitä miettii että haloo, muutamat menot sinne tänne ei oikeasti vaikuta kokonaisuuteen mitenkään. Surullista tosiaan ja kyse oli just jostain mitättömistä grammoista. Huoh! Mut onneks se ajattelu tosiaan on jo takanapäin (ainakin useimmiten ;)!
PoistaNiin tuttua! Tosin nyt tän alkuvuoden aion oikeestikkin ennemmin jäädä kotio kun lähteä viikonloppusin viihteelle kavereitten kanssa, koska tiedän muuten sortuvani drinkkeihin tai vähintäänkin naposteluihin muiden seurassa :) Kyllä sitten tosin aion taas "elää" kunhan olen saanut tämän tammikuun pois alta enkä enää vedä tätä erittäin niukkaenergistä dieettiä :p
VastaaPoistaKuulostat ihan multa joskus! :D Toivotaan että järjestely toimii sulla, muista sit myöhemmin höllätä jos vähänkään tekee mieli viihteelle, pysyy mieliala korkealla! :)
Poistahaastoin sut! mun blogista löydät haasteen otsikolla 'koska mut haastettiin':)
VastaaPoistaKiitti! :) Oon tuon vaan jo tehnyt niin skippaan, mut noihin sun kysymyksiin voisin silti vastata vaikka seuraavan postauksen yhteydessä. :)
PoistaTänään alotin just kirjottamaan uutta postausta vähän tähän aiheeseen liittyen, julkasen sen ehkä huomenna ;) samoja asioita käsitellään eli en voi kun kompata sua ja kuullostaa niin tutulta mm. nuo rantaloma kammot :D sukujuhlissa päässä jyskyttää tieto siitä, kuinka nuo kaikki huomaavat minun paisuneeni..
VastaaPoistaMuistetaan, että elämä on tässä ja nyt, parempi huominen on tämän päivän tuotosta :)
Aijaa, aika sattuma! Sitä odotellessa siis. :)
PoistaToi pitäis kyllä pitää koko ajan mielessä. Harjoittelen sitä tässä elintapojen ohella.. :D
Ei hitsi! Miksi tutustuin kunnolla blogiisi vasta nyt? Tykkään ihan älyttömästi tyylistäsi kirjoittaa ja oonkin tän aamupäivän selaillut blogiasi läpi. Ylä- ja alamäkiä, mutta kaikenkaikkiaan edistymistä! Vaikutat sellaselta tyypiltä, jota todellakin haluan jäädä jatkossa tsemppaamaan :) Ennen kaikkea toivon sulle sitä, että pääset siihen pisteeseen, ettet annan menneiden ikävien tapahtumien määrittää omaa arvoasi. Että sinä ja kroppasi olette sellaiset, jotka ansaitsevat vain parasta kohtelua ja ravintoa. Ainakin blogia taaksepäin selaamalla ja uusimpia postauksia lukemalla tulee sellainen mielikuva, että oot edistynyt tuossa aivan hirmuisesti!
VastaaPoistaMitä tuohon sitten kun -elämiseen tulee, niin todellakin on tuttua juttua. Oon ehkä omassa blogissani antanut sellaisen kuvan, ettei ulkonäköasiat tai mahdolliset muiden ajatukset minusta motivoi terveellisempään elämään, mutta tottakai ne vaikuttaa. Mullakin on tarkoituksena ottaa tuo aihe esiin blogissa jossain vaiheessa.
Ps. Kiitos, kun toit elämääni kukkakaalimuussin! :D Iso kasa tsemppiä sulle jatkoon! :)
Kiitos kovasti pitkästä ja hymyilyttävästä kommentista! :)
PoistaMulla on itsellänikin samat fiilikset edistymisen suhteen. Luin hiljattain vanhimpia postauksiani heinäkuulta ja onhan tässä paljon tapahtunut niin ajattelussa kuin ihan tekemisessäkin. Huippujuttu tällainen blogi, kun pystyy elävästi palaamaan ajassa taaksepäin, oppii uutta itsestään koko ajan!
Totta, tuontapaisen kuvan sain susta kirjoitustesi perusteella, joten jäänpä mielenkiinnolla odottelemaan ajatuksiasi tästäkin aiheesta! :)
Ps. Hyviä hetkiä kukkakaalimuusin kanssa! :D