Jatkuu tammikuussa!

Noniin, päätös paussista tehty. Turhaan pidän blogin päivitystä riippana mielessäni nyt kun en pysty panostamaan tähän 100 %.

Loppuvuosi tulee menemään huimaa vauhtia, varmasti meillä kaikilla. :)

Tosiaan tällä viikolla alkaa jo marraskuu. Mulle marraskuu tarkoittaa seminaareja, töitä, työprojektia toiseen paikkaan, muuttamista ja asettumista uuteen kotiin, muutamia pikkujouluja, kaksia tupareita ja ulkomaanmatkaa.

Joulukuussa pikkujoulumeininki luultavasti jatkuu ja opiskelun suhteen tahti kiristyy, kun vuosi lähenee loppuaan. Pian odottellaankin jo joulua. Sen ruokajuhlan jälkeen on vuorossa välipäivät, joiden aikana teen toisen ulkomaanreissun. Vuoden loppuhuipennuksena vietetään uudenvuodenjuhla, jonka jälkeen palaan tänne blogiin. Toivon, että saan hommia hoidettua ja kiireitä karsittua siiheksi, jotta saan jatkettua sekä laihduttamista että bloggaamista taas uudella tarmolla, samoin kuin loppukesästä. :)

Odotan sitä jo kovasti, motivaatiota on! Ja into tulee vaan kasvamaan salinvaihdon myötä, unohtamatta sitä tammikuun perinteistä maanlaajuista laihdutusbuumia, haha.

Tarkennan nyt vielä mun tavoitteita tämän tauon ajaksi. Kyseessä ei ole mikään mässäilyloma. Yritän tehdä parhaani ja syödä nätisti ja harrastaa muutakin kuin koiran ulkoiluttamista, vaikka toki siitäkin tulee kivasti liikuntaa. Mä vaan jätän tämän kirjoittamisen nyt muutamaksi viikoksi pois, jotta pystyn täysillä keskittymään muuhun.

Pahoin pelkään myös, etten saa painoa pahemmin alas, vaikka söisinkin mahdollisimman hyvin suurimman osan ajasta. Pikkujoulut, joulu, reissut ja muut jutut vaan tulee luultavasti sabotoimaan kaiken. En kuitenkaan mitään övereitä aio vetää edes jouluna, ei oo koskaan ollut mun juttu eikä tule tapahtumaan tänäkään vuonna.

Tärkein tavoite on se, että paino ei nouse vaan pysyy reilusti alle 70 kilon! Siitä on sitten kiva jatkaa. :) Ja eihän sitä vielä tiedä, vaikka paino kaikesta huolimatta putoaisi. En tiedä, jännä nähdä sitten tammikuussa että mikä on tilanne... Silloin mulla varmasti riittää paljon kuulumisia ja uusia juttuja jaettavaksi.

Tässä kohtaa iso kiitos kaikille blogia tähän asti seuranneille ja kommentoineille! Olen todella otettu, että joku on jaksanut lukea mun juttujani. Oikeasti. Oon myös saanut teiltä ihan häkellyttävän määrän tukea ja tsemppausta. Kiitos!!

Jos joku jää tauon aikana kelkasta, niin toivotan hyvää jatkoa! :) Muuten jatketaan sitten samaan malliin 9 viikon kuluttua! :D

Enköhän mä tauonkin aikana teidän muiden blogeja kuitenkin lue, enkä tätäkään blogia mihinkään piilota.

Tsemppiä kaikille omiin projekteihinne, nähdään!! :)

Ps. Vaikka varsinaisesti seuraankin blogeja Blogilistan kautta, päätin silti liittyä myös seuraamieni blogien lukijoiksi, jotta saan mun lukemiset julkiseksi listaksi profiiliin. Huudelkaa ihmeessä, jos unohdan jonkun tai jos teillä on blogi, josta en tiedä - seuraan muita samanaiheisia blogeja mielelläni. :)

Muuttotalkooeväät

Terveisiä täältä banaanilaatikoiden ja jätesäkkien keskeltä! Oon tässä nyt muutaman päivän elänyt muuttopuuhien keskellä, eli käynyt töissä ja yrittänyt opiskella ja vielä niiden välissä jossain olen pakkaillut.

Tässä on nyt tullut ajankohtaiseksi muuttoajan ruokailu. Mikä ihme siinä on, että muuton keskellä tulee syötyä epäterveellisemmin? Mun vanhemmat tuli auttamaan mua tänne viikonloppuna, ja toivat mukanaan pizzaa. Siis mun porukat, jotka ei todellakaan normaalisti syö pizzaa vaan lämpiminä aterioina lähinnä kasviksia ja lihaa, joskus muitakin kotiruokia kuten vaikka makaronilaatikkoa.

Muutenkin mun kokkailut on olleet jo muutaman päivän ajan olemattomissa. Nojoo, olen itseasiassa jo pakannut kaikki kattilat ja suurimman osan muista astioista... saattaa vaikuttaa asiaan. Mun kämppä alkaa muutenkin olla jo niin hyvin pakattu että täällä ihan kaikuu. Myin vanhan sänkyni ja toisen sohvani sekä mattoni, joten täällä on ihan kolkkoa ja tyhjää. Nukun olkkarissa sohvalla tällä hetkellä. Ei tässä sekamelskassa vaan oikein jaksa ajatella normaalia ruokailua, vaan mieluummin hakee ulkoa jotain.

Oikeastaan kaikki on ihan niitä omia tekosyitä vaan. Jotain on kuitenkin syötävä, joten miksi sen vähemmän terveellisen syöminen on muka jotenkin helpompaa kuin terveellisen ruuan? No, se nyt vaan on. :D Tässä on nyt niin paljon muuta meneillään, ettei oikein jaksa kiinnostaa se mitä syö, kunhan nälkä lähtee.

Mulla on ihan hirmuinen hinku jatkaa tätä laihduttamista. Odotan sitä että saan taas elämäntilanteen rauhoittumaan ja pääsen palaamaan siihen samaan fiilikseen, joka mulla oli tämän projektin alussakin. Sen aika on viimeistään parin kuukauden päästä, mutta ehkä jo aiemminkin. Katotaan miten saan hommani hoidettua. :)

Jotain hyvääkin tullut syötyä eli kalaa ja salaattia. :)



Illan herkkuna mandariineja. Samalla vähän surffailua pediksi muuntautuneella sohvallani. Tässä on ihan kotoisaa ja mukavaa, kun ulkona on ihan pimeää ja sade ropisee ikkunaan.

Ainut miinus on vain se, että iltalenkki on vielä tekemättä. Ei yhtään kiinnostaisi, mutta onneksi on tuo armoton nelijalkainen PT, joka piiskaa ulos vaikka väkisin!

Haukkuja ja koulutusta

Tää kirjoitus ei millään lailla liity koiriin.

Paitsi sen verran, että olin koiran kanssa lenkillä seitsemältä aamulla. Ulkona oli pimeää ja sateista eikä jalankulkijoita paljoa näkynyt. Oikaisin puiston poikki sellaista hiekkapolkua pitkin. Koira haisteli pusikossa, kun vastaan käveli joku mies, samaa puolta, kuin missä minä seisoin odottamassa koiraa. Mies sitten lähti ohittamaan mua, ja kohdalla huusi mulle, että "saatanan huora, kierrät oikealta, saatana" +vaikka mitä muuta, josta en onneksi saanut selvää. Siis mitä helvettiä just tapahtui? Siis huora? Häh?!

Ensinnäkin, kyllä Suomessa saa jalankulkija kulkea missä vaan. Enkä mä siinä koiran kanssa seistessä vienyt polun reunasta tilaa kuin hartianmitan verran. Mulla on normaalisti tapana kulkea kävelytien tai kuntopolun oikeaa reunaa sujuvuuden vuoksi, jos ulkoilijoita on paljon liikenteessä. Mutta yksin pimeässä aamussa puiston polulla ei mua paljon kiinnostanut, kummassa reunassa polkua seisoin sen koiran kanssa. Miten kukaan voi huutaa tuntemattomalle tollasesta? Ja miten kukaan ihan oikeasti haukkuu koiranulkoiluttajaa saatanan huoraksi? Tällä ihmisellä on varmasti rankkaa, kävelytiet ovat sitten täynnä niitä huoria.. ottaa varmasti hermon päälle.

Ei varsinaisesti mikään kovin piristävä aamunavaus. Kyllähän se tuntuu kurjalta kuulla tollasta, vaikkei tota tietenkään pidä ottaa henkilökohtaisesti. Uskomatonta.. Mutta toisaalta olen iloinen että mä olin kuitenkin se, joka tuon joutui kuulemaan, enkä sellainen hirveä ihminen, joka itse tuollaista huutelee toisille!

No, eipä se kuitenkaan mun päivääni pilannut. :) Osallistuin kivaan ajankäytön hallinnan koulutukseen. Se osui niin ytimeen! Sain hurjasti inspiraatiota opinnäytetyön ja laihduttamisen kanssa jaksamiseen. Nyt vaan toivon, että tää into pysyisi mulla kauemmin kuin yhden päivän ajan. :D Päivästä jäi kyllä fiilis, että olisi heti pitänyt päästä fiksailemaan kalenteria ja to do-listaa ja kokeilemaan tehokasta työskentelyä ja onnistumisen tunteita.

No, syömäpuoli ei tänään mennyt ihan ihanteellisesti laadun suhteen, mutta kalorit on kurissa kuitenkin. Koulutuksen aikana söin kaksi sämpylää, kupin kahvia ja lasillisen appelsiinimehua, kolmanneksen banaanista ja mandariinin. Iltapäivällä pienen vanukkaan ja kohta syödään siskon kanssa vähän lasagnettea. :)

Maitorahkapatukoita... wtf?

Oli niin pirteä sää aamupäivän lenkillä..

Tuoretta ananasta välipalaksi!

Tänään kaupassa maitotuotehyllyä ihmetellessä silmiin osui aika omituinen tuote: Maisku välipalapatukka, jossa on 51 % maitorahkaa. Ja ei, tämä ei todellakaan ole mikään terveystuote, kuten kääreestä voi päätellä! Joku lasten makea välipala. Mut mun oli silti ihan pakko kokeilla millasia ne on, ihan huvin vuoksi. Maitorahkapatukka vaan kuulosti niin kummalliselta!

Yksi patukka oli 38 g ja energiasisältö siinä on suunnilleen seuraavanlainen: 

130 kcal

3,4 g proteiinia

8 g hiilihydraattia

9 g rasvaa

Sisälsi tottakai sokeria.

Koostumus oli todella outo, koska täyte oli niin löysää ja pehmeää! Ohut kaakaokuorrute hädin tuskin piti patukan koossa. Maku noissa oli ihan todella makea, en pysty se enempää sitä kuvailemaan millään...  En oikein tykännyt, enkä voi suositella. :D

Kaikkea sitä keksitään...

Varmaan huomaattekin, että postausta tulee hieman harvemmin nyt kuin ennen, eikä sisältöönkään ole panostettu ihan entiseen tapaan. Tässä nyt vaan on niin kiire, en ole hetkeen ehtinyt lukemaan muidenkaan blogeja, hädin tuskin saan omaani kirjoitettua silloin tällöin. Oonkin itseasiassa miettinyt pitäväni kirjoittelusta taukoa ja jatkavani taas tammikuussa, kun puolet käynnissä olevista asioista on tehty ja aikaa vuorokaudessa on hieman enemmän. Ei vaan yksi ihminen pysty repeämään niin moneen. Laihdutus itsessään vaatii aikaa ja energiaa, ja sitten kun siitä pitää vielä raportoida blogiin niin se vie tuplasti aikaa ja vaivaa.

Katsotaan, vuotta ei ole enää paljon jäljellä, joten hyvin voisi pitää paussia. Ja siis paussilla en tarkoita mitään mässäilylomaa, vaan pelkästään taukoa kirjoittelusta. Ilmoittelen!

Arjen hyviä valintoja

Yritän arjessa tehdä hyviä valintoja, vaikka sitten ihan pieniäkin. Sellaisia, jotka tukee tätä parempaa elämäntapaa. Sitä helposti vähättelee hyötyliikunnan merkitystä, tuntuu, että on ihan sama käveleekö rappuset vai meneekö hissillä. Mut kyllä niilläkin jutuilla on väliä.

Kirjaimellisesti! ;)

Mä itse valitsen aina rappuset. Myös silloin, kun se ei olisi niin fiksua. Esimerkiksi kuudennen kerroksen labrasta tullessa voisi ottaa hissinkin, jotta veri ei vuotaisi verikokeen pistokohdasta. :D Toinen hyvä hetki hissille on jännittävään tilanteeseen mennessä. Kerran menin työhaastatteluun ja hengästyin pahasti rappusissa, puoliksi silkasta jännityksestä. En meinannut saada hengitystä tasaantumaan millään, kun oikeaan kerrokseen saapuessani törmäsin heti haastattelijaan. Erittäin noloa. :D

Toinen mitä teen, on pyöräily kouluun tai keskustaan. Pyörä on itseasiassa aika luonnollinen vaihtoehto, koska auton pysäköinti noissa paikoissa on hankalaa tai maksullista. Ja en mielelläni kävele puolta tuntia joka paikkaan, kun kävelen muutenkin aina koiran kanssa. Parhaat muistot koulumatkapolkemisesta on viime maaliskuulta, kun poljin aivan järjettömässä loskassa jäistä pyörätietä pitkin kouluun. Meinasin kaatua koko ajan ja matka eteni muutenkin niin hitaasti, että olis ollut nopeampaa ja fiksumpaa ihan vaan kävellä sinne.

Fyysistä työvuoroa tehdessä pyrin tekemään reippaaseen tahtiin hommia, jotta syke pysyisi vähän koholla - samalla tulee oltua tehokas työntekijä. ;)

Tänään käytiin kahvilla. Sain kahvini kaupanpäälliseksi konvehdin, jota en minä eikä kahvittelukaverini halunnut syödä. Kun teimme lähtöä, keksin tarjota konvehtia jollekin tuntemattomalle. Menin erään pöydän luo ja annoin konvehtini pöydässäolijoille. He ilahtuivat eleestäni ja itsellekin tuli hyvä mieli! Ja jäipähän konvehtikin syömättä. ;)

Hävikkiä ja häpeää

Pakko tunnustaa, että hävikin minimointi ei ole ihan mun vahvinta alaani, ei todellakaan. Miten se onkin niin vaikeaa syödä kaikki se ruoka, jonka ostaa? Miksi sitä ruokaa aina pilaantuu jääkaappiin?

Viimeksi äsken jouduin heittämään 750 g naudan jauhelihaa suoraan roskikseen. Viimeinen käyttöpäivä oli eilen, mutta olin unohtanut paistaa lihan. Tänään sitten se olikin jo ihan harmaata ja pilalla. Samoin salaattia ja muita kasviksia menee usein roskiin, koska en ehdi koskaan syödä kaikkea ennen kuin ne alkavat nahistua. Mulla on sentään pieni pakastin, johon yritän laittaa vanhaksi menevää ruokaa ennen pilaantumista. Auttaa edes vähän.

Ehkä suurin ongelma mulla on se, etten osaa arvioida realistisesti sitä, paljonko syön tietyssä ajassa. Tai siis osaan, hyvinkin tarkkaan, mutta en sitä, että paljonko syön kotona tietyssä ajassa. Liian usein syön ulkona, tai kavereiden tai vanhempien luona, ja silloin niille päiville lasketut ruuat saavat homehtua jääkaappiin.

Tässä olisi ehdottomasti tsempin paikka, koska ei mulla sitä rahaa loputtomasti ole käyttää ruokaan! Eikä muutenkaan ole ympäristöystävällistä heittää ruokaa roskiin.

Projekti pakastin tyhjäksi ennen muuttoa. :) Viimeisiä ruisleipiä viedään! Päällä mun suosikkileikkelettä eli pippurista naudanpaistia.

Mitäs muuta. Tänään on taas aamulenkki tehty ja ahkeroitu vauhdikas työpäivä, energiaa oon siis kuluttanut ihan kiitettävästi. Nyt vähän läppäriaikaa Avatarin pyöriessä taustalla. Veikkaanpa, että menen aika pian sänkyyn. Ollut taas niin hektinen viikonloppu että onneksi huomenna on maanantai ja saa vähän levätä! :D

Katsoin muuten viime viikolla sen Docventuresin esittämän pätkän Whores' glory. Kertoi siis prostituutiosta Thaimaassa, Bangladeshissa ja Meksikossa. Se laittoi kyllä miettimään ihan tosissaan. Tai siis useinkin yritän laittaa asioitani järkeviin mittasuhteisiin, mutta näitä muistutuksia ei voi koskaan tulla liian usein. Bangladeshissa nainen elää kamalissa likaisissa oloissa ja myy itseään 50 sentin hintaan tullakseen toimeen edes jotenkin. Sanomattakin selvää että vapautta ei ole, mistään meidän ylellisyyksistä puhumattakaan. Tälläkin hetkellä ne viruu siellä vailla tulevaisuutta, sillä välin kun minä istun mukavasti sohvallani omassa kodissani, iltapala mahassa hyvää elokuvaa katsellen. Ei tarvitse edes mainita niitä upeita elämyksiä ja kokemuksia, joita olen elämäni aikana saanut kokea ja joita riittää tulevaisuudessakin.

Ja mä vielä kehtaan jauhaa mun painostani kokonaisen blogin verran ja valittaa siitä, kuinka "onneton" olen viiden liikakiloni kanssa. Hävettää ja mietityttää.

Kuulumiset

Mä kävin vaa'alla kuten lupasin, mutta kävin jo eilen illalla. Vaatteet päällä. Ruuan jälkeen. Ja menkatkin on alkamaisillaan. Vaaka näytti reilut 69 kg. Ei voi muuta sanoa kuin että olipa turhaa. :D Ei toi kerro mitään mun painosta, muuta kuin että sen täytyy olla 66-67 jotain. Blaah. Aamullahan se pitäis punnita, mutta en jäänytkään vaa'an luo yöksi, joten eipä onnistunut. Toivottavasti pian saan kunnolla punnittua itseni. Tai sitten vaan repäisen ja käyn ostamassa sen oman vaa'an...

Mitäs muuta, oon ihan poikki kaikkien härdellipäivien jälkeen. Huomennakin on vielä töitä, alkuviikosta sovittuja menoja, tiistai-iltana saatan lähteä pk-seudulle muutamaksi päiväksi ja loppuviikosta painan taas töissä JA teen muuttoa. Reilun viikon päästä oon jo uudessa kämpässä. :)

Eli vapaa-aikaa ei tässä hirveästi kyllä ole, mikä on iso harmi, sillä sain ihan hirmuisen motivaatiopuuskan tänään. Syynä ulkomaanmatka, joka me varattiin kuukauden päähän! Viisi viikkoa lähtöön, ja ihan kaupunkilomalle olisi tarkoitus mennä. Ko. maassa on suht edullinen hintataso, joten shoppailu tietysti houkuttelisi. Harmi vaan, että taidan olla aivan liian pulska vielä silloin. :( Ei viitsi ostella vaatteita sen kokoisena. Toisaalta vois panostaa vaikka nahkalaukkuihin tai -kenkiin, ne ei katso kantajansa kokoa.

Nyt mä nukahdan pystyyn ihan just. Kirjoittelen taas huomenna. :)