Hops, melkein vuosi mennyt taas edellisestä postauksesta. Miten ihmeessä?
Siinä missä vielä viime postauksen aikoihin meni ihan kivasti ja paino oli alimmillaan, niin nyt tilanne on lähtenyt toiseen suuntaan. Tuntuu, etten osaa syödä enää ollenkaan fiksusti, olen koukuttunut epäterveelliseempään ruokaan ja sokeriakin menee. Oon ollut vuosia sokeriaddikti ja nyt kun täytän pian 26 vuotta, en ole voinut olla miettimättä, mitä mun terveydelle vielä tapahtuu jos en saa tätä loppumaan. Pelkään että saan vielä syövän, diabeteksen ja vaikka mitä muuta. Viime aikoina olen ollut väsynyt ja huonovointinen (varmasti paljon ruokavalion syytä), lisäksi stressaantunut töistä niin, että olen saanut kunnon niska-hartiaongelmat ja lopulta tilanne eskaloitui vielä paniikkioireiluun. Olen nyt käynyt lääkärillä ja fyssarilla ja noiden kahden osalta asiat ovat menneet parempaan suuntaan.
Lisäksi kävin tänä keväänä ensimmäistä kertaa 8 vuoteen hammaslääkärillä. Pelkäsin niin kovin, että aloin itkeä heti ajanvarauspuhelun jälkeen. Menin yksityiselle ja sain ajan lääkärille, jota suositeltiin pelkopotilaille. Huoneeseen päästyäni aloin itkeä taas melkein saman tien ja lääkäri sai vaivoin minusta sen verran irti, että ymmärsi mistä pelko johtui: siitä, että pelkäsin mitä suusta löytyy noin pitkän ajan jälkeen. Olin jo vuosia katsonut peilistä, että mun alahampaat ovat jotenkin syöpyneet juurista. Hammaslääkärissä kuitenkin selvisi, että se oli vain hammaskiveä. HAMMASKIVEÄ! Olin murehtinut sitä niin ja googlaillut itselleni kaikki mahdolliset diagnoosit. Hammaskiven lisäksi yhden vanhan paikan viereen oli alkanut tulla uutta reikää, joka paikattiin. Siinä kaikki, suuni oli hyvässä kunnossa. Helpotus oli valtava kaiken sen murheen jälkeen ja hampaatkin näyttävät nyt hyvältä, kun hammaskivi poistettiin. Sokerinkulutuksen määrään nähden on kyllä uskomatonta, että hampaat olivat ihan kunnossa. Enää en anna tarkistusvälin venyä noin pitkäksi ja hoidan muutenkin hampaita jatkossa tunnollisesti, kuten toki olen muutenkin tehnyt tässä sokerinsyönnin ohella.
Jep, mutta siis painan nykyään jotain 62-63 kiloa, eli kymmenessä kuukaudessa paino on noussut 5-6 kg ja siis juuri ja juuri lievän ylipainon puolelle ollaan taas siirrytty. Alle 62 kiloa on pituiselleni normaalipainon rajoissa.
Kierre on kauhea. Kun syö rasvaista ruokaa ja sokerisia herkkuja, niin niihinhän ollaan jääty koukkuun ja lujaa. Väsyttää, nukuttaa ja lihominen surettaa, joten ei ole voimia kunnolla tehdä asialle mitään. En jaksa harrastaa liikuntaa ja kun en liiku, niin terveellisemmin syöminen tuntuu vaikealta.
Enkä mä edes tiedä, mitä söisin. Syöminen ja ruokavaliot ovat niin pinnalla taas, ja kaikki kyseenalaistetaan. Mitä sitä oikeasti pitäisi syödä? Virallisterveellinen kyseenalaistetaan, lihansyönti kyseenalaistetaan, fitness-ruokavalio kyseenalaistetaan, hiilarit kyseenalaistetaan, karppaus kyseenalaistetaan..
Itse olen (edelleen) kaikkia ääripäitä vastaan, eli en halua lähteä ihan kokonaan vegaaniksi vaikka kasvispainotteisia ja jopa vegaanisia aterioita joskus teenkin, tai jättää kaikkia hiilareita saati lähteä fitness-juttuihin. Haluaisin kyllä syödä kasvispainotteisesti ja välillä liha-/maitotuotteita käyttäessä suosia luomua. Vältellä lisäaineita ja turhaa sokeria. Yrittää olla käyttämättä liikaa viljoja ja perustamatta ruokavaliota leipään ja pastaan. Olla lähtemättä mihinkään superfood-maailmaan vaan suosia kotimaisia "superfoodeja". Mut en mä tiedä onko mun ajatukset syömisestä oikein, enkä mä edes osaa noudattaa noita mun omia linjauksiani.
Välillä tuntuu, että pitäisi saada jotain apua ammattilaiselta, mutta kenen sanaan voi luottaa? Entä jos en ole samalla linjalla ravitsemusterapeutin tai vaikka jonkin pt:n kanssa, kun koulukuntia löytyy joka lähtöön?
Oma hyvinvointi ja jaksaminen olisi tietysti yksi hyvä mittari sopivaa ruokavaliota hakiessa, mutta kun en ole koukultani päässyt edes kokeilemaan. Eikä edes tee mieli mitään ruokia tällä hetkellä. Ruokaa tulee kyllä tehtyä, mutta jotenkin aina on niin vaikea keksiä, mitä sitä söisi. Yksi iso ongelma on myös aamu- ja välipalat. Leipää? Ei.. Maitojogurttia, ei, munakasta, ei.. Puurokaan ei maistu, varsinkaan nyt kesällä. Mitä ihmettä sitten söisin?
Että tällaisessa suossa ryvetään. Toivottavasti tämä kirjoittaminen olisi taas tällä erää ensimmäinen askel parempaan, ja ihan tosissani lähtisin nyt muuttamaan asioita. Viiden kilon painonnousu ei vielä ole maailmanloppu (tässäkin on kuitenkin ihan turvotuspöhöt mukana), enkä ole lähelläkään sitä mitä pahimmillani painoin. Ihan hyvillä mielin voisin taas lähteä parantamaan omaa hyvinvointia ja pudottamaan painoa.
Nyt vaan jostain voimia siihen. Auttaisikohan oman blogin lukeminen? Tai muiden blogien? Linkatkaa ihmeessä, jos tiedätte aktiivisia tämän aihealueen blogeja! :)
