Tuntuu, että kaikki maailman asiat on mun projektiani vastaan just nyt, mutta en anna niiden enää häiritä. Muuttoon on enää kaksi viikkoa, ja sitä ennen on paljon, paaaljon tehtävää. Lisäksi erään kymmensivuisen raportin deadline on ylihuomenna, ja kuulin siitä äsken. Tässä kohtaa piti muistuttaa itseään hengittämään syvään... Eipä tarvitse miettiä huomisen ohjelmaa. Oon kyllä niin sekasin noiden opintojen kanssa, en malta odottaa sitä päivää kun, huom. KUN, tutkintotodistus on kädessä.
Tää päivä oli kaikkea muuta kuin tehokas. Viime yönä koira herätti aika tarkkaan kahden tunnin välein. On erittäin epämiellyttävää nousta sängystä keskellä yötä, pukea päälle ja mennä pihalle ripuloivan koiraparan kanssa. Lisäksi se oksenteli lisää ja heräsin siihenkin, mutten vaan jaksanut nousta yöllä siivoamaan vaan jatkoin unia onnellisesti vienossa yrjön tuoksussa. Aamulla oli tiedossa sitten lattioiden pesua, kun taas mun loppupäivän tärkein tehtävä oli juottaa koiraa ja lopulta mahan hieman rauhoituttua keittää sille riisiä raejuuston kanssa. Pieniä annoksia useaan kertaan, ja nyt sen vatsa luojan kiitos pitää taas. Huh! Ensi yön katkeamattomia unia odotellessa. Tämän päivän ulkoilutkin oli erittäin kevyitä ja lyhyitä, kun ei kipeää koiraa voi rasittaa.
Tää syksyn pimeys on kyllä niin mun juttu. Musta on ihanaa ulkoilla illallakin. Ei häiritse tai masenna yhtään, päinvastoin. :) Tulee jotenkin turvallinen olo ja sellainen, kuin olisin tavallaan piilossa. Ne kilot ei haittaa nyt niin paljoa kuin kesällä, kun piti hyppiä vähissä vaatteissa suorassa auringonpaahteessa ihmisten katseiden alla.
jes, ihan mahtavaa että oot päässy taas vauhtiin!:) sun blogia on todella kiva lukea, koska kerrot myös vastoinkäymisistä rehellisesti ja suoraan. tulee hyvä mieli kun huomaa että muutkin laihduttajat on vaan ihmisiä, enkä mä oo ainoo jolle tulee joskus takapakkia. enkä todellakaan tarkota tällä että nauttisin siitä jos joku toinen 'mokaa' vaan päinvastoin, parasta on nähdä kun toinen hyväksyy tapahtuneen vahingon ja jatkaa siitä mihin jäi. tollasesta saa niin paljon tsemppiä omaan tekemiseenkin!:)
VastaaPoistaKyllä, tätä on odotettu! Piti näköjään vähän koota itseään ja laittaa asiat edes jonkinlaiseen hallintaan, jotta pystyi taas jatkamaan.
PoistaOnpa kiva, että ajattelet ton noin! :) Mä jo mietin tässä ns. tauon aikana, että kiinnostaako ketään milläänlailla nämä epäonnistumiset, ja että pitäiskö vaan häipyä blogista siihen asti että jatkaminen taas onnistuu. Mut sit taas mä en halunnut kadota täältä tai kaunistella tilannetta, vaikka lukijoilla varmaan onkin tylsää seurata kaikenmaailman jaaritteluja ilman mitään edistystä. Mut ymmärrän mitä ajoit takaa, tosi kiva kuulla! Tsemppiä sulle!:)
Mäki tykkään siitä et on pimeetä. Siitä tulee jotenki just sellanen olo ku ois piilossa, ikään ku ois jotenki ulkopuolinen ja vois tarkkailla ihmisiä ilman että ne huomaa mitään. Ehkä se on osittain se unelias tunnelmakin esim. aamudösässä kun kaikki on nii väsyneitä ettei niitä oikeen jaksa kiinnostaa mikään :) Nyt ei kyl oo tullu koettua aikasia herätyksiä, mut kohta seki aika koittaa et alkaa pimenemään jo kolmen jälkeen iltapäivällä... Tavallaan haikeeta mutta samalla tunnelmallista, kaikki näyttää sitte nii erilaiselta, varsinki sitte ku lumiki tulee :) Ja jouluahan mä rakastan yli kaiken, nyt jo täällä ollaan ihan joulumielellä :D
VastaaPoistaJoo, just noin, tuttuja fiiliksiä! :) Onhan se tavallaan hurjaa miten pimeässä oikeesti täällä talviaikaan eletään, mutta pitää vaan ottaa se just tunnelmoinnin kannalta. Mitäs sitä turhaan masistelemaan kun ei sille kuitenkaan mitään voi. Mä kans tykkään joulusta, ja sit talven kylmyydestä ja pimeydestä ja lumesta. Etenkin joulua odotellessa. ;) No ok, kaikissa vuodenajoissa on kyllä puolensa ja musta on ihanaa, että meillä täällä Suomessa niitä on neljä. Ei ehdi kyllästymään. :)
Poista