Nolot ruokaostokset

Silloin ennenhän mua nolotti kaupassa ostaa ahmimisruokia. Oli ihan hirveää laittaa hihnalle joku valmisruoka-ateria, jättikarkkipussi, suklaalevy, puolentoista litran pullo limsaa, jäätelöpuikko ja muutama lakupatukka. Kun yhdistää noihin ostoksiin mun ryytyneen, ylipainoisen ja turvonneen olemukseni, niin ei siinä kyllä kukaan erehtynyt luulemaan, että olin järjestämässä lasten synttärikutsuja, ei... Kyllä se paistoi kilometrin päähän että aioin syödä sen kaiken, ihan itse ja samantien kun pääsin kotiin. Kassalla vietetty aika tuntui ikuisuudelta. Toivoin ettei edelläni oleva asiakas kääntyisi katsomaan ostoksiani vaan pitäisi sen päänsä menosuuntaan. En myöskään halunnut kääntyä katsomaan takanaolevan ilmettä. Kassahenkilön oudosta ilmeestä näki, että ostokset olivat tavallisesta poikkeavat. Lappasin osan tavaroista kassiin jo sitä mukaa kun kassahenkilö luki viivakoodeja. Luojan kiitos kaikki kassahenkilöt ovat olleet sen verran huomaavaisia, etteivät ole alkaneet tehdä ääneen huomioita ostoksistani!

Yritin tietysti vähän taktikoida, eli asetella tavarat hihnalle niin, että ne näyttäisi jotenkin paremmalta. Aika mahdottomuus.. Siksipä ostin välillä jotain, mitä en olisi tarvinnut peitelläkseni mässyjä. Tiedätte, koirahan voisi tarvita puruluita tai voisi ostaa talouspaperia nyt jo vaikka sitä vielä kotona onkin, jotain kurkkua voisi myös ostaa vaikken sitä tulekaan syömään... Käsirasvaa vois tarvita? Ja silti ne sokeriherkut paistoivat siitä läpi, vaikka yritinkin heittää muovikassin huolettomasti siihen ostosten päälle odotellessani vuoroa.

Kaupan ja kassan valinta oli tietysti myös olennaista. En mennyt peräkkäin samaan kauppaan vaan vaihtelin kauppoja, vuorotellen jokaiseen vaan! Lisäksi pyrin aina menemään eri henkilön kassalle, jos oli valinnanvaraa. Katselin kassahenkilöiden olemuksia ja valitsin "harmittomimman" näköisen tyypin (... :D). Mieluiten valitsin myös sen kassan, jossa oli lyhin jono, jotta pääsisin tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois.

weheartit.com

Sitten siihen varsinaiseen asiaan, eli nykyisiin ostoksiin. Mua nolottaa nekin! :D

Jos ostan noin viikon ruuat kerralla, mun ostoksiahan on mm. 14 purkkia rahkaa, joku 5 isoa purkkia raejuustoa, 4,2 kiloa rehuja, 1,4 kiloa lihaa ja pari-kolme tölkkiä sokeritonta mehukeittoa... Ja nämä ostokset kun taas yhdistää mun pullukkaan ulkomuotooni, niin paistaa taas kilometrin päähän että tässä on kuulkaa laihduttaja, vai olisko suorastaan dieettaaja.

Mä en enää osta koko viikon ruokia kerrallaan, koska sitä on niin älytön määrä! Kipuraja menee n. 6 purkissa rahkaa, 2 purkissa raejuustoa. Sopivasti rehuja ja pari rasiaa lihoja.

Osa näistä mun ajatuksista taitaa olla hiukan kuviteltuja, tuskin kaikki niin kovasti kiinnittää huomiota toisten ostoksiin, vaikka itse niin tekisinkin. Olen meinaan itsekin ollut kassalla töissä (vuosia) ja kyllä mä ainakin analysoin ihmisten ostoksia tosi usein, siis etenkin niitä tavallisesta poikkeavia. Ostoksista on yleensä aika helppo lukea, että onko ostajalla tulossa juhlat, onko sillä ongelma kuten minulla, onko sillä muuten vaan epäterveellinen ruokavalio, onko se fitness-harrastaja tai kenties laihduttaja. En koskaan kuitenkaan ole tuominnut ihmisiä edes mielessäni, kunhan on tullut pohdittua aikani kuluksi. :) Mun kassalle ei muuten ole koskaan tuotu tuollaisia ostoksia kuin mitä itse olen muiden kassoille kantanut, koskee kumpaakin ääripäätä.

Usein musta tuntuu, että mä taidan olla ainut ihminen tämän asian kanssa. Ainakaan en ole koskaan lukenut vastaavista kokemuksista esimerkiksi muista blogeista. Oli miten oli, niin munhan pitää aina täällä tunnustaa kaikki typerimmimmätkin mielenliikkeeni, joten... :D