Uutta yritystä

Aika tyypillistä, että heti kun sain edellisessä postauksessa ilmoitettua, miten aion tsempata ja pitää ruokapäiväkirjaa, suunnitelmat menevät mönkään heti kättelyssä - lähdin nimittäin extempore-reissuun. Nyt olen Suomessa taas, eikä mikään ole vielä muuttunut.

Tai no on oikeastaan. Se, että olen alkanut syödä vähän enemmän kunnon ruokaa. Se vain, että koska sokeri ei siltikään ole vähentynyt/jäänyt pois kuten toivoin, paino on hieman jopa noussut, sen mitä tässä ajassa nyt voi. Lähinnä turvottaa ja ällöttää niin vietävästi.

Se, miksi koko alkuvuoden mulla on mennyt niin heikosti tämän asian kanssa, johtuu ihan siitä että meinaa ahdistaa taas. Työ stressaa välillä, mutta suurin energiasyöppö on raastava ikävä. Tapasin kivan tyypin syksyllä, ja vietimmekin muutaman ihanan kuukauden yhdessä, kunnes tämä lähti toiselle puolelle maapalloa. Nyt sitten ollaan edelleen pidetty yhteyttä, ja mä vain odotan ja lasken päiviä, että tämä kolme kuukautta olisi ohi ja tyyppi palaisi Suomeen. Ikävän tunteita olen lääkinnyt tietysti sillä sokerilla. Eikä talven harmaus ja pimeyskään varsinaisesti ole piristäneet mieltä..

Nyt olisi tämän asian kanssa vielä kolme viikkoa lusittavaa, ja sitten viimein helpottaa kun toinen tulee kotiin. Silloin viimeistään pääsen sokerista, mutta kun kyllä siitä pitäisi päästä eroon jo nyt. En halua nähdä toista pitkästä aikaa järkyttävän turvonneena ja pöhöttyneenä, en tosiaan.

Onneksi kevät tuntuu viime päivinä todenteolla alkaneen. Lunta ei ole näkynyt enää aikoihin, mutta nyt saadaan auringonpaistettakin! Aamut ja illatkin ovat jo paljon valoisampia.

Kevät tuo ihan varmasti hyviä asioita tullessaan. Nyt lenkille koiran kanssa ja sitten sänkyyn nauttimaan kunnon unet.

Uusi yritys sen ruokapäiväkirjan aloittamisen kanssa heti huomenna. Yritän edes parin päivän välein tulla raportoimaan niitä syömisiä tänne.

Koukussa!

Enkä valitettavasti terveellisen elämän koukussa. Enkä liikunnan.

Vaan sokerin! Taas! Tätä tämä on aina välillä ollut. Taas tuntuu, että olen ihan lähtöruudussa kaiken suhteen enkä osaa mitään. Blogi alkoi siitä, kun yli 70-kiloisena tappelin sokerista irti sen verran, että sain painoa alas. Ja nyt taas tapellaan sokerin kanssa.

Yksi hyvä puoli tässä kuitenkin on. Paino ei ole noussut. Olen nähnyt vaa'alla 59-alkuisia lukemia vielä sekä viimeisen viikon että kolmen viikon sisään. Paino tuntuu heittelevän 59,7-61 kilossa, eli reilun kilon sinne tänne riippuen siitä, mitä on tullut naamaan vedettyä.

Ruokarytmi on nyt ikävä kyllä ollut sitä, että aamulla en syö mitään, töissä aamukahvilla ehkä maidottoman kauravälipalan, lounaalla jotain ihan perusterveellistä ja useimmiten itsetehtyä (salaattia, wokkia, nakkikeittoa, kanaa ja riisiä ym. - tänään kaalipataa). Sitten töiden jälkeen joko pelkkää karkkia tai ensin jotain pientä suolaista ja sitten karkkia. Eli sokeria menee taas, se on korvannut pitkälti oikean ruuan.. mutta koska en syö oikein muuta ja sokeriherkutkin kaikki kerrallaan eikä päivän/illan mittaan, paino ei ole noussut.

Mitä hittoa mä teen?

On kyllä tällä ruokavaliolla taas ihme, ettei se paino nouse. Ihan kuin saisin koko ajan vaan armoa, että en ole vieläkään menettänyt saavutettuja tuloksia vaan voisin vain jatkaa tästä. Miksen osaa? Sokerikoukku tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä.

Pitäisköhän mun taas aloittaa tämä niin, kuin miten tämä koko blogi alkoi. Yrittää kieltää herkut ja pitää ruokapäiväkirjaa tänne.

Eli esim. tämän viikon voisin syödä ihan mitä vaan huvittaa, mutta ei herkkuja. Suklaasta on meinaan ihan sairaan vaikeaa siirtyä suoraan rahkaan ja raejuustoon. Jospa viikon verran söisin ihan peruskotiruokaa, ja sitten kun siltä tuntuu, kevennän vähän. Se tapahtunee luonnostaan, kunhan pääsen alkuun.

Mulla on nyt kyllä aika voimaton olo sekä henkisesti että fyysisesti, enkä tiedä pystynkö jatkamaan vieläkään.

Askel kerrallaan nyt. Kuten sanoin, jos vaikka aloittaisin ihan vaan siitä, että raportoin tänne blogiin nyt muutaman päivän syömiset. Oli ne ihan mitä vaan. Pyrin tietysti tuohon, etten syö mitään turhuuksia vaan oikeaa ruokaa.

Maaliskuun tavoite voisi olla ihan vain sellainen vitosella alkava painolukema ja olon puolesta se, ettei turvota.

Ei pitäisi olla liian vaikeaa, tuohon pääsen kunhan herkut jää minimiin. Kunpa tämä tästä taas lähtisi ja lähestyvä kevät nostaisi mielialaa ja auttaisi jaksamaan.

Joulun saldo

Paino tänään

60,3 kg

Reilu kuukausi sitten sain painon pudotettua 59,7 kiloon ja nyt, kuukautta myöhemmin, heti joulun jälkeen vaaka näyttää vain 600 grammaa enemmän. Pakko olla tosi tyytyväinen, sillä tuo painonnousu selittyy jo joulun syömisillä.

Eipä ole painonpudotus ollut viime aikoina taaskaan päällimmäisenä mielessä. Tai sanotaanko, että kyllä se on lähes joka päivä mielessä, mutta ei sillä tavalla, että saisin tehtyä asian eteen mitään. Harmittaa, mutta kai se on hyväksyttävä, että välillä ei vaan jaksa. Tämäkin blogi on ollut pystyssä jo puolitoista vuotta, ei ihme, että nyt tulee kausia kun paino ei kiinnosta (etenkin, kun tässä loppuvuodesta mulla on tapahtunut paljon elämän muilla osa-alueilla). Onneksi arkiruokailussa on kuitenkin tapahtunut selkeä muutos blogin alkuaikoihin verrattuna, joten kyllä ne elämäntavat ovat muuttuneet parempaan. Ja mikä kivointa, en ole paisunut takaisin 75-kiloiseksi, vaan olen 15 kiloa kevyempi. Siitä pitäisi muistaa olla iloinen joka päivä, vaikken vieläkään ole saavuttanut lopullista tavoitepainoani. :)

Turvallisesti siis ollaan edelleen normaalipainon puolella ja vieläpä sellaisissa lukemissa, että jo viikon tsemppaamisella saisi uuden painoennätyksen vaakaan.

Salilla en ole muistaakseni nyt kyllä käynyt muutamaan viikkoon, ja se näkyy heti peilikuvassa. Mielestäni näytän nyt samalta kuin 63-kiloisena eli kolme kiloa painavammalta, koska olen vaan niin löysän näköinen. Tähänkin auttaisi jo lyhytkin tsemppaus, muutama salikäynti ja ruokavalion siistiminen, niin saisi nesteet liikkeelle ja virkeämmän olon.

Olen lähdössä ihanalle matkalle Karibialle jo 2,5 viikon kuluttua. Edes tämä asia ei ole saanut mua tsemppaamaan, jotenkin tuollaiset ulkoiset jutut ei helpolla saa mua motivoitumaan tarpeeksi, vaikka kuinka kiva olisi olla edes vähän paremmassa kunnossa matkalla. Nyt aikaa on enää niin vähän, ettei siinä mitään ihmeitä enää tehdä, vaikka haluaisikin. Mutta kyllä parissa viikossakin jotain ihan pientä saa aikaiseksi, eli olonsa paremmaksi ja pari kiloa alas, tiedän sen. :) Olisihan se kiva lähteä reissuun 58-kiloisena, virkeänä, energisenä ja ei-turvonneena, joten nyt lupaan oikeasti käydä asiaa päässäni läpi ja miettiä, voisinko viimein laittaa asioita uudelleen tärkeysjärjestykseen ja toimia sitten sen mukaisesti. Sillä itsestähän tämä lähtee.

Turhauttava flunssa

Flunssa, taitaa olla eka kerta kun kyseinen sana mainitaan tässä blogissa.

En ole melkein pariin vuoteen ollut kipeänä, mutta nyt se tauti sitten on iskenyt. Olen jo viikon ollut kipeänä, aluksi ihan kuumeessakin ja nyt muuten vaan nuhainen ja yskäinen. Harmittaa, kun juuri sain taas kerran aktivoiduttua salin suhteen. Maksoin kalliisti kolmen kuukauden treeneistä, ja nyt sitten istunkin kotona.

Salitreeni maistuisi nyt, lähestyvä lomamatka taitaa hieman motivoida. ;) Kuin myös alemmalle kymmenluvulle pääsy. Nälkä kasvaa syödessä...

Työpaikan kahvipöytä, ikuinen murheenkryyni. :D Oli mahtavaa tuo suklaamoussekakku!

Tämänpäiväisiä kokkailuja.

Viikonloppuna tuli syötyä aika reilusti. Kävin kahdesti ravintolassa (pippuripihviä ja kiinalaista), juotiin glögit ja syötiin joulutortut kaverin kanssa, vietettiin pikkujouluja (3 annosta alkoholia mulle), pidinpä vielä pitkästä aikaa ihan karkkipäivääkin kotosalla. Että nyt jos koskaan tekisi mieli käydä salilla saamassa hiukan parempi fiilis, mutta ei auta pelleillä tämän köhän kanssa yhtään. :/

No, rauhalliselle lenkille sentään uskallan mennä, joten nyt koira remmin päähän ja ulos!

Tämän viikon tavoitteena syödä mahdollisimman fiksusti ja varmistaa, että paino alkaa vitosella vielä viikon loppupuolella. Uusi painoennätyskin olisi kiva saada viimeistään ensi viikolla. Jos en nyt saa täyttä höyryä päälle, niin pikkuhiljaa edistyminenkin kelpaa.. todella haastava vuodenaika!

Tätä hetkeä on odotettu

Siinä se nyt on, vitonen taulussa! Tästä en enää luovu.

Edellisen kerran muistan nähneeni yhtä pienen luvun vaa'assa 3 ja puoli vuotta sitten, joten hyvältä tuntuu.

Painopäivitys

Ei vaan maistu bloggaus näköjään, kummallinen kynnys ollut viime viikkoina tulla tänne kirjoittelemaan. Mennäkseni suoraan asiaan, paino oli tänään

60,2 kg

Ehkä eilisiltaisella viinilasillisella oli pieni myötävaikutus asiaan, mutta eiköhän tuo nyt aika todenmukainen paino ole. Olen saanut tässä painoa hilattua hiljalleen alaspäin siitä, mitä se tässä välillä ehti korkeimmillaan olla. 

Alempi kymmenluku on niin lähellä, että oikein turhauttaa, miksen edes viikkoa viitsi tsempata sen vertaa, että saisin nähdä vähän uusia numeroita vaa'assa. Se voisikin tuoda mukavasti lisämotivaatiota..

Liikuntaa olen saanut onneksi lisättyä, muutaman pidemmän lenkin olen nyt viikon sisään tehnyt ja kahdesti ollut salilla. 

Mutta se syöminen.. en ole itse ostellut herkkuja kotiin enää hetkeen, mutta kaikkea pullaa, kääretorttua ja kakkua on aina töissä tarjolla ja pariin otteeseen on tullut kahvilassa otettua jotain. Viimeisen viikon aikana olen usein tehnyt ruuaksi jotain pastaa salaatin sijaan ja rahkakin on korvattu jälkiuuniruisleivällä. Jos pullat jäisi syömättä töissä ja pastan sijaan laittaisin kasviksia, niin sekin jo riittäisi painon nopeampaan putoamiseen.

Sitten on vielä tämä pikkujoulukausi.. mulla on nyt joka viikonloppu jotain illanviettoa, joten alkoholia menee joka viikko ainakin vähän, eikä viikonloppujen syömisetkään noissa juhlissa aina terveellisimmistä päästä ole.

Yritän juhlista ja muista huolimatta yrittää syödä mahdollisimman fiksusti arkena, ettei paino nyt ainakaan nouse. En halua alkaa illanvietoista tinkiä, nyt kun niitä kerrankin on. :)

Saa kyllä olla tosi tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen, vaikkei laihtuminen oikein otakaan onnistuakseen. Olen edelleen onnistunut pysymään normaalipainossa, on kivoja ihmisiä ympärillä ja kiinnostava ja palkitseva työ.

Tuntuu tyhmältä edes kirjoittaa tätä taas kerran kun mitään ei tunnu tapahtuvan, mutta toivotaan nyt kuitenkin että pääsisin hehkuttamaan tänne alemmalle kymmenluvulle pääsyä joskus lähiaikoina. Ihanan lannistunut asenne! :D

Let's do this

Kanarisottoa viikonloppuna, tehty valkoviiniin ja seassa tietysti voita ja juustoa...

Vaikkei paino tosiaan olekaan lokakuun aikana pahemmin noussut, niin kyllä tää syömispuoli on silti päässyt vähän lipeämään. Syön tosi epäsäännöllisesti ja surutta mitä vain, ja jos herkkuja on tarjolla, niin minähän olen paikalla ensimmäisenä. :D Tässä normaalipainon puolella se paino ei kyllä putoa enää tällaisella meiningillä, että nyt pitäisi saada hieman ryhtiliikettä aikaiseksi.

Lenkkeilyä ja salia tarvitaan myös lisää. Yritän nyt tällä viikolla käynnistellä sitä parempaa arkea taas, palailen vaikkapa loppuviikosta, toivottavasti saan silloin kertoa, että oon saanut hommasta taas kiinni! :)

Jouluunkin on vielä mukavat seitsemän viikkoa aikaa, siinä ajassahan saa kolme-neljä kiloa pois, kunhan nyt hiukan tsemppaa taas. Eli sellainen 58-59 kilon paino olis enemmän kuin realistinen saavuttaa vielä tänä vuonna.