Hämmentäviä hetkiä vaatteita sovitellessa

Moikka! :) Mä oonkin jo lentokentällä kun tämä ajastettu postaus ilmestyy.

Perjantaina koin vähän hämmentäviä hetkiä vanhaa lasketteluasuani sovitellessa.

Muistellaanpa tässä kohtaa vähän vanhoja... Eli minähän lihoin ensimmäisen kerran kunnolla normaalipainon yläpuolelle keväällä 2011 eli kolme vuotta sitten. Asuin silloin ulkomailla opiskelemassa. Olin silloin normaalipainoinen, mutta halusin silti laihtua muutaman kilon. En tiennyt silloin laihtumisesta tai terveellisistä elämäntavoista paljoakaan, joten laihdutin ihan väärin: söin tosi vähän kaloreita. Pari kuukautta kestin sitä heikotusta ja laihduin säälittävät neljä kiloa... Kituuttaminen kostautui, ja ratkesin syömään todella paljon. Seuraavan kahden kuukauden aikana lihoin kymmenisen kiloa. Huhhuh. Ja sen jälkeen en ole päässyt kuin kerran normaalipainoon, kunnes lihoin taas, ja taas...

Niin, tässä taas mä laihduttelen, mutta tällä kertaa oikeasti viimeistä kertaa. Paino on nyt pysynyt laskusuunnassa ennätyskauan. Lasku ei ole ollut nopeaa, mutta sitä kuitenkin ON, ja se on tärkeintä!

Mut ne vaatteet. Perjantaina sitten päätin sovittaa niitä pitkästä aikaa, vaikken uskonutkaan, että ne voisi mulle sopia. Olin käyttänyt niitä viimeksi silloin kolme vuotta sitten 6-7 kiloa kevyempänä.

Ei ne sopineetkaan, mutta kuulkaa, housut meni jalkaan ja kiinni, ja takinkin vetoketju meni ylös asti! Kuvasta näkyy, että housut kiristää pepusta ja reisistä, ja takkikin on mahan kohdalta tiukka. Ei näillä enää tänä vuonna varmaan lumilautailla, koska istuminen noin kireillä housuilla on hankalaa. Enkä halua, että housut ratkeaa..

Näitä olen tosiaan viimeksi käyttänyt kolme vuotta sitten ulkoiluvaatteina, joten oli aika hassut fiilikset mahtua niihin taas, edes joten kuten.

Se, mistä tuli kuitenkin kaikkein hämmentävin fiilis oli lappunen, jonka löysin tuon takin taskusta. Ryppyinen pala ruutupaperia. Kauppalista vuodelta 2011!

Tämän lappusen kanssa olin viimeisen kerran marssinut Walmartiin, kunnes tuo kituuttaminen sitten loppui tuhoisin seurauksin. Tätä listaa katsoessa muistan elävästi sen tunteen, kun söin noita ruokia alle 700-900 kcal edestä päivässä.

Vähän suututtaa katsoa tota säälittävää ostoslistaa, koska tuon ensimmäisen, normaalipainon sisällä tapahtuneen laihdutusyrityksen takia jouduin hirveään kierteeseen moneksi vuodeksi. Hyviä nuoruusvuosia meni pilalle kaiken sen tuosta seuranneen sähläämisen jälkeen.

Taidan silti säästää tuon lappusen. Ihan vaan muistoksi...