Sunnuntaiaamuna vaaka näyttää n. 65 kiloa, mikä on suunnilleen sama kuin paino ennen lomallelähtöä. Olen tyytyväinen, koska en syönyt reissussa kokonaisuutena kovinkaan hyvin. Silti mietin vain, kuinka paljon olisinkaan laihtunut, jos olisin onnistunut syömään tyyliin pelkkää salaattia ja morkkistelen sitten tätä. Yritän puhua itselleni järkeä. No, sunnuntaina syön sitten surutta vähän sitä ja tätä, en oikein tiedä miksi. Aamulla pari siivua vaaleaa leipää, töissä fetasalaatin ja pari kourallista irtokarkkia, illalla kylässä ison lautasellisen spagettia jauhelihakastikkeella sekä tyyliin puoli rasiaa suklaakonvehteja.
No, mussuttamisista huolimatta menin vaa'alle myös maanantaina, ja vaaka näytti taas käsittämättömät 65,0 kg, vaikka olin vetänyt edellisenä päivänä vaikka mitä. Ja TAAS mietin, mitä painaisin, jos olisin syönyt sunnuntaina fiksusti! Samalla olin toki tyytyväinen, ettei paino noussut. Olen aika varma, että paino pääsi putoamaan reissussa jonkin verran, jos kerran vaaka näyttää tällaisia lukemia syöminkien jälkeenkin.
Ja jokin sai eilen mut ostamaan herkkuja kotiin. Yksin syötäväksi. Kuten ennen vanhaan! Vedin varmaan puoli kiloa sokeriherkkuja, eikä ihme kyllä tehnyt edes tiukkaa. Vähän pisti miettimään, että mitäs täällä nyt tapahtuukaan. Ja arvatkaa, jossittelinko, että jos taaskin olisin syönyt hyvin, niin paino olisi tippunut reilusti täksi päiväksi.
Eilen illalla satsit vedettyäni mieli teki vieläkin lisää, ja ehdin jo miettiä, että ostaiskos tänäänkin vielä jotain. Mutta sitten tulin vaan järkiini ja tajusin, etten halua eikä mieleni edes tee mitään. Siis nyt mieleni ei ihan oikeasti tee mitään, ei henkisesti eikä fyysisesti. En todellakaan halua lihoa, koska paino olisi jo mukavan alhainen, jos vaan saisin nyt syötyä nätisti ja poistettua nesteet kropasta.
Tunnistin itseasiassa syyn, miksi olisin mässäillyt lisää. Yksi asia ahdisti vaihteeksi ihan tajuttomasti. Siksi. Sattumoisin sitten tutkailin kalenteriani ja totesin, ettei päivämäärien puolesta olekaan hätää. Sinne meni mussutushimot samantien. Uskomatonta. Tavallaan tietysti hyvä, että tunnistan nykyään syitä, mutta valitettavasti sitä omaa käytöstä ei ole helppo hallita. Tosin pärjään nykyään jo paljon paremmin kuin aiemmin! Mä opin tän vielä! :)
Nukuin tänään vapaapäivän kunniaksi todella pitkään, ja herättyäni keitin kupillisen mustaa kahvia nesteenpoistoa avustamaan. Söin puuron, ja laitoin sekaan raejuuston ja soijalesitiinin lisäksi banaani-Bonnea, nam! Nousi suosikiksi omenabonnen rinnalle.
Pitäisi hakea marketista pari voidetta sekä kylmävahaliuskoja. Ajattelin ottaa koiran mukaan ja mennä kävellen, saadaan siitä samalla kiva 5 kilometrin iltalenkki.
Nyt on taas hyvät ja luottavaiset fiilikset jatkon suhteen. Kriisi ohi taas tällä erää. ;)
Moi! :) Liityin lukijaksesi joku aika sitten, on kiva lukea saman pituisen ja kutakuinkin samoihin tavoitteisiin pyrkivän pohdintoja ja päivien sujumista.
VastaaPoistaÄlä turhaan murehdi reissun kiloja ja paria herkkupäivää. Elämästä (ja matkoista!) pitää nauttia - ja ne todellisen luonteenlujuuden osoitukset tulevat vasta sitten, kun arki alkaa ja myös ruokavalio pitäisi saada takaisin kohdilleen. Ei yksi päivä, tai edes viikko, kaada lasia nurin. :)
Moikka, kiva kun eksyit tänne! :) Todellakin on erityisen motivoivaa ja mielenkiintoista seurailla samanmittaisten projekteja.
PoistaJep, tuohon mä tähtään koska järkikin sen jo sanoo, että noinhan se on. Miten se vaan välillä silti tuntuu niin vaikealta käytännössä! Pienen kompuroinnin jälkeen vaikuttaa siltä, että homma lähti jatkumaan nyt entiseen tapaan. Huh. Kiitos paljon rohkaisevista sanoistasi! :)
Joo älä turhia murehdi jo tehtyjä asioita! :) Toki itekkin siihen syyllistyn jos eksyn ns. rappion puolelle syömisissä, mutta eihä se oikeastaan mitään kannata. Ja muista nyt, että oot tehny hirveen ison työn ja päässy noin pitkälle, että nyt ei kannata antaa ittensä lyödä hommaa "läskiksi" sen takia että elämä koettelee, aiheuttaa stressiä ja välillä tuleekin sellanen tunne että kun jo näin pitkälle päästy niin ei se haittaa kun vähän herkuttelee, sille tielle kun on sitten taas niin helppo jäädä kun elämänmuutos on vielä tossakin kohtaa kumminki aika aluillansa :)
VastaaPoistaJep totta puhelet, yritän parhaani vaikkei nää kaikenmaailman morkkisfiilikset helppoja olekaan. ;)
PoistaOnneksi tavoite on ja pysyy mielessä ja syyt laihduttamiseen ja parempiin elämäntapoihin ovat hyviä. Haluan voida hyvin, ja se toteutuu pienissä määrin jokainen päivä, jolloin syön fiksusti. Ajattelen niin, että haluan ravita kehoa hyvin enkä millään roskalla, koska tää on ainut joka mulla on ja tulee olemaan. Se auttaa pitämään oikeassa suunnassa, vaikka välillä tuleekin päiviä, jotka menevät ihan läskiksi. Opetteluahan tämä on, joten turha stressi pois! :)