sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Lomasyömisen vaikeus

Tässä on nyt parisen päivää tätä muiden nurkissa elämistä takana. Eikä paino ainakaan tässä vaiheessa ole päässyt laskemaan..

Eilen heräsin todella aikaisin pitkään ja aktiiviseen päivään. Söin ensin banaanin ja parin tunnin päästä sitten jälkiuuniruisleivän juustolla ja naudanpaistilla. Siinä oli kaksiosainen aamiaiseni. Päivä jatkui aktiivisena, ja pian oli lounasaika. Söin lautasellisen pastaa ja jauhelihaa ketsupilla. Lisäksi napsin irtokarkkeja ehkä kymmenkunta kappaletta. Ja tummaa suklaatakin vielä, 40 grammaa. Näillä syömisillä nälkä pysyikin tehokkaasti pois päivällisaikaan asti, jolloin söin keitettyjä porkkanoita, uunilohta ja kunnon perunamuusia ison lautasellisen. Iltapalaksi söin kipollisen mysliä, hedelmä&pähkinä -sekoitusta sekä vaniljajogurttia (kuvassa). Siihen päälle vielä kaksi pikkumandariinia ja 4-5 riviä joulusuklaata.



Jotenkin lista tuntuu valtavan pitkältä ja tuhdilta, mutta toisaalta aikalailla normaaleja ruoka-aineita tuossa on minusta, vaikka kasvikset jäivätkin tällä kertaa todella olemattomiin. Lopputulos olisi tietysti ollut parempi ilman noita herkkuja, mutta eivät ne haittaa. Olinpahan koko päivän liikkeessä niitä kuluttamassa. Toiseksi tarjolla olisi ollut enemmänkin kuin syömäni, joten osasin sentään lopettaa ajoissa! :) Siitä olen todella iloinen!

Ja tämä päivä sitten.

Aamulla söin pari palaa paahtoleipää sulatejuustolla sekä yhden pienen mandariinin. Sitten lähdettiin ulkoilemaan. Lenkin vauhti ei todellakaan päätä huimannut, mutta mukavaa oli ja kyllä me taidettiin saada siihen kulumaan yli kaksi tuntia. Ulkoilun jälkeen söin taas kipollisen mysliä jogurtin ja hedelmä-pähkinäsekoituksen kanssa sekä pienen mandariinin.

Muuta en ole vielä syönyt vaikka kello on jo puoli viisi iltapäivällä, mutta ei oikein ole nälkäkään. Loppupäivän syömisistä en vielä tiedä, mutta siskon tuntien en ihmettelisi vaikka kävisimme vielä ulkona syömässä ja hakisimme sitten karkkipussin leffaevääksi, että sinne saattaa mennä nekin miinuskalorit. :D Yhtä hyvin voi myös olla, että pitäydytään normiruuassa, katsellaan.. sisko saa päättää.

Mulla ei ollut kunnon ulkoiluvaatteita mukana, joten sain ulkoilupuvun lainaksi. Se oli epämiellyttävä tilanne, kun totesin tänään ettei mulla ole sopivaa vaatetta ulkoiluun ja sisko alkoi tarjota omiaan. Viimeksi kun näin kävi, siskon tarjoamat housut eivät menneet polvista ylöspäin. Niin nöyryyttävä hetki.

Sisko heitti housut mulle ja vilkaisin huomaamattomasti kokolappua: XS. Housut, XS?! Sitten sain syliini vielä ulkoilutakinkin, joka oli kokoa XXS. Katselin pienen näköisiä vaatteita käsissäni epäuskoisena, mutta päätin kuitenkin sovittaa niitä. Ihmetys oli suuri, kun molemmat mahtuivat päälle. Taisivat olla aika suurta mitoitusta nämä vaatteet. Ne eivät todellakaan istuneet vaan olivat mulle liian pienet, mutta menivät kuitenkin kiinni ja näyttivät sen verran siedettävältä, että kehtasin astua niissä ovesta ulos. Huippua! :D

Tää oli yksi niistä hetkistä, kun aidosti yllätyin kokoni pienenemisestä. Sitä ei oikein itse tajua edes, kuinka paljon senttejä kymmenen kilon myötä onkaan lähtenyt. Ilmeisesti aika monta.


6 kommenttia:

  1. Wau!!! XS ja XXS on jotain niin uskomatonta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah älä muuta sano, tais olla jotain hehtaarimitoitusta kun menivät jopa kiinni. :D

      Poista
  2. Wautsi! Niin sitä vaan kitistytään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitaasti ja epävarmasti mutta pienennytäänpä kuitenkin! ;)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Sitä mietin itsekin eilen, olen sen verran lyhyt että olen jo tässä lievässä ylipainossakin aika pienikokoinen - ainakin vaatteet päällä. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)