Timeout

Huhhuh kyllä on taas actionia mahtunut kuluneisiin päiviin.

Ja vielä enemmän toimintaa sisältyy koko lokakuuhun. Kaikki painaa taas päälle niin, että eilen meinasin pyörtyä jostain epämääräisestä kauhusta ja ahdistuksesta. Voi ei. :( Miten voi olla stressaamatta? Uskon, että asiat paisuvat omassa päässä vielä todellisuuttakin pahemmaksi.

Mähän aloitin sen viiden viikon spurtin viikko sitten, ja sinnikkäästi rimpuilin ekan viikon. Nyt pitää kuitenkin myöntää, etten oikeasti pysty siihen nyt. Lokakuun aikana on saatava valmiiksi kokonainen opinnäytetyö ja muuttaa toiseen osoitteeseen. Lisäksi mun on suoritettava työharjoittelu loppuun ja käytävä töissä. Pakko myöntää itselleni, että tähän yhtälöön ei nyt kertakaikkiaan mahdu dieetinomainen syöminen ja treenaaminen. Mä en pysty! En tiedä, että pystynkö edes kaikkeen muuhun, mihin mun pitäisi pystyä. Se selviää ensi kuussa...

Hyvää tässä on se, että tämäkin kaaos loppuu vielä joskus. Aikaisintaan lokakuun lopussa, ellen sitten saa lisäaikaa. Helppohan mun silloin kesällä oli laihdutella, kun ei ollut mitään velvollisuuksia (tai oli, mutten tehnyt niitä ja siksi panikoinkin nyt, kun on pakko...). Joten katsotaan sitä spurttia uudelleen sitten, kun tilanne rauhoittuu. Normaalipainon saavuttaminen tämän vuoden puolella on vielä mielessä, aikaakin on vielä 3 kuukautta. :)

Koska lokakuusta tulee henkisesti todella rankka, löysään syömispuolta ja otan tavoitteeksi syödä normaalisti ja mahdollisimman terveellisesti. Ei ahmimista eikä eineksiä, muttei myöskään kaloreiden laskemista tai rahkan syömistä väkisin puolta kiloa päivässä.

Puuroa, leipää, lihaa/kanaa/kalaa ja kasviksia. Hedelmiä, rahkaa ja jogurttia. Aamulenkkejä koiran kanssa ja salille jos ehtii, tekemään sitä mikä eniten huvittaa. Nyt ei katsota treeniohjelmasta, että onko ylä- vai alakropan vuoro, vaan teen enemmän fiiliksen mukaan. Tarvitsen ruuasta ja liikunnasta iloa ja energiaa lokakuuhun, en stressiä ja suorittamista. Veikkaan, että paino kyllä putoaa tälläkin tavalla, kunhan homma tosiaan ei mene ahmimiseksi.

Noin, nyt se on kerrottu täällä blogissa. Yksi kivi pois sydämeltä! Aion kuitenkin kirjoitella blogia, koska kuten sanoin, kyllä se laihtuminen on edelleen mielessä, vaikka asia jääkin hetkeksi mun arjessa vähän taka-alalle. Jännää päästä kokeilemaan, että osaanko mä pitkästä aikaa syödä kuten ihan tavalliset ihmiset ja miten paino putoaa.

Aloitin liikunnan ilon metsästämisen jo tänään, ja kävin pelaamassa sulkapalloa! Oli ihan huippukivaa, ja ihan hyvin se sujui pitkästä tauosta huolimatta.

Palaillaan taas myöhään huomisiltana, mulla on ohjelmassa ensin palaveri toisessa työpaikassa ja sitten täysi 8 tunnin iltavuoro toisessa - ruotsiksi. :( Mun ruotsi on ihan ok, kyllä mä sillä pärjään, mutta ei se nyt mitään helppoakaan ole. Saati mukavaa. Jännittää hirveästi!