Ja mä melkein uskoin noita ajatuksia. Ihan oikeasti välillä meinasi hämärtyä todellisuus. Jouduin perustelemaan itselleni jatkuvasti, että en kertakaikkiaan voi mennä ostamaan mitään. Olenhan jo parin vuoden ajan päivittäin hokenut itselleni, että tänään vielä. Miten niin tänään vielä? Johonkin tämän on pakko loppua, ei se asia ole huomenna yhtään erilainen.
Ajatukset vilisi eri vaihtoehdoissa. "Jos ostaisinkin jäätelöä, eihän sitä tavallaan lasketa? No jos ei sokeria, niin haen jonkun överihampurilaisaterian sitten!" En sortunut mihinkään. Mekaanisesti vaan ajoin illalla suorinta tietä kotiin poikkeamatta mihinkään. Täytyy kyllä tunnustaa, että eräs kohtalon eteen tuoma tietyömaa auttoi kriittisimmän kohdan ohi ajamisessa. :D
Tämä päivä oli vaikea loppuun asti, vasta nyt helpottaa kun olen jo pessyt hampaat ja istun sängyllä pyjama päällä. Nyt en enää kaipaa sokeria, vaan ihan vaan unta.
 |
| weheartit.com |
Minkähänlainen päivä huomisesta tulee? Tarkoitus olisi mennä vihdoin viimein salille, tapaaminen sinne on jo sovittu. Toivottavasti sali tappaa kaikki sokerihimot... Apua. Päättäväisesti vaan eteenpäin, oon varma, että tämä helpottaa kun pääsen pahimmista sokerihuuruista eroon. Huomenna edessä luultavasti fyysisiä vieroitusoireita.
Tämän päivän ruokailut:
Herättyäni ne vaivaiset 10 karkkia, jotka olivat jääneet yli eiliseltä sekä kaverin tarjoama keksi
Päivällä maustamattomia broilersuikaleita ruokakermassa wok-vihannesten kanssa, rasvatonta maitoa
Iltapäivällä pari palaa leipää juustolla ja lauantaimakkaralla
Banaani
Illalla grillailua! Reilun kokoinen ulkofileepihvi, salaattia fetajuustolla sekä grillattua maissia ja kesäkurpitsaa
Yksi kultalonkero meni myös :)
Vettä sen sijaan meni vain ehkä pari lasillista tai jotain.
Sulla tosi paljon samankaltaisia ajatuksia mitä itsellänikin :D Tilannekin on melkolailla sama meillä ja on tosi hyvä lukea etten ole todellakaan ainut joka kamppailee tän asian ja tollasten ajatusten kanssa. Ja myös itelläkin välillä sellanen "tyhjyys-olo" kun iskee entisten epäonnistumisten yms johdosta (uusimpaan kirjoitukseesi viitaten), niin ne herkut on ollu tähän asti se ratkasu koittaa piristää itteensä. Mutta nyt kun se 20kg ylimäärästä on kertynyt niin yksinkertasesti ei vaan _voi_ enää turvautua tuohon vaihtoehtoon, koska paha olohan siinä vaan lisääntyy ja epäonnistumisen tunne myös kun tajuaa jälleen sortuneensa. Ainut ero meillä on se, että itse olen enemmän perso kaikelle suolaselle niinkun sipsit, heh :)
VastaaPoistaTäytyy vaan koittaa touhuta kaikkee ja juoda paljon niin pahin nälän tunne ja mieliteot pysyy kurissa. Kun kerran on töitä tehnyt kunnolla tän homman eteen, niin se on nopeeta ohitte ja on saanut tuloksia aikaan :) Tsemppiä sulle sinne, jatkahan kirjoittelua ja erityisesti yrittämistä. Kyllä ne kilot vielä karisee ;)
Kiva, kohtalotoveri! Vaikken vaikeuksia toki kenellekään toivokaan. :)
PoistaJoo, täällä on tosiaan myös iskenyt tajuntaan tuo, ettei näin vaan voi jatkua. Kyllä niitä vaikeuksia ja vastoinkäymisiä elämässä tulee nimittäin riittämään tulevaisuudessakin. Pitää keksiä ihan muut keinot.
Mutta kiitos kovasti, ja tsemppiä myös sulle! :)