Kun aloitin blogin, olin ihan sokerikoukussa, yritin päästä irti. Aluksi en onnistunut, sitten onnistuin hieman vähentämään. Kun päätin lopullisesti kieltää karkin ostamisen itseltäni, ensimmäinen päivä oli yhtä totaalista painajaista. Ajattelin vain sokeria koko ajan. Seuraavana päivänä kärsin päänsärystä, ja sitten kaikki oli ohi. Söin mielestäni tosi normaalisti!
 |
| weheartit.com |
Sitten päätin, että on aika startata laihdutus. Sekin onnistui ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Eilinen ei vielä mennyt puhtaasti vajaan jääkaapin vuoksi, mutta sekään ei häirinnyt minua. Ennen olisin ajatellut, että koska vaikka raejuusto puuttuu, voin samantien syödä karkkia koko päivän terveellisten ruokien sijaan.. huoh.
Olen nyt muutaman kerran käynyt kaupassa sokerinostokieltoni jälkeen ja en ole ollut lähelläkään ostaa mitään. Toki asia on käynyt mielessä. Tottakai, kun karkin ostaminen kuului viimeiset pari vuotta kauppareissuihini. Kerran jopa katselin karkkihyllyä, vaikken aikonutkaan ostaa mitään.
Mun mielestä on mukavaa ja luonnollista syödä kuin normaalit ihmiset nyt. En tunne mitään levottomuutta iltaisin siitä, että pitäisi lähteä karkkiostoksille. Eikä tee tiukkaa kirjoittaa siitä. :)
Nyt siis kysymys kuuluukin, että kuinka kauan tätä onnea sitten kestää? Tullaankohan täältä jossain kohtaa rytinällä alas, viimeistään laihdutuksen loputtua ellei aiemminkin? Syönkö sitten 5 vuotta pelkkää sokeria, ennen kuin pystyn taas tekemään asialle jotain?
 |
| weheartit.com |
En tiedä, mutta en usko. Toivottavasti ne pari sokerilla elettyä vuotta opettivat jotain. Jotain takapakkia ainakin varmaan tulee jossain vaiheessa, enpä usko että hymysuin vedän rahkaa koko loppuvuoden.
Olkoon se sen ajan murhe sitten. Toivon, ettei takapakkeja tule, mutta jos tulee, nekin kuuluvat prosessiin. Nyt otan ilon irti tästä tunteesta, kun homma on helppoa eikä mielitekoja ole.
Voisi tehdä ihan hyvää syödä jotain pientä herkkua silloin tällöin esimerkiksi viikonloppuisin seurassa. En halua tehdä sokerista liian houkuttelevaa kiellettyä hedelmää. Muuten käy helposti niin, että laihdutuksen ajan en käytä sokeria, mutta sitten kun pääsen tavoitepainoon, homma karkaa taas käsistä. Silti aion pitää kiinni siitä, että itse en itselleni osta sokeriherkkuja kotiin.
Heippa! Sokeri voi todellakin kummitella pitkään! Välillä enemmän, välillä tuntuu että hei, mikä sokeri? Idea onkin siinä, että et anna valtaa sille :) Eli kun sokerihimo tulee, tee jotain; lähde lenkille tms. Tai syö jotain suolaista. Kunhan et anna periksi, koska silloin iskee se mentaliteetti; noh, mä nyt söin tän suklaapatukan, sama pistää persiilleen koko loppupäiväkin. Ei ei ei. Ja jos nyt sorrut syömään sen suklaapatukan esim, niin unohdat sen sortumisen samantien ja jatkat heti vaan " ei sokeria " mentaliteetilla :) Muuten jää helposti päälle sokerin syönti :) Jos tulee sokerin ajattelupäiviä, mene peilin eteen ja ajattele miksi sinä haluat olla syömättä sitä sokeria. Auttaa taas jaksamaan :) Tsemppiä ihan valtavasti! :) ( Ja pahoitteluni ylipitkästä kommentista :D )
VastaaPoistaMoi! Joo, toi ajatus on kyllä se pahin, että jos jotain pientä väärää menee syystä tai toisesta syömään, sen jälkeen sitä helposti vetää överiksi koko loppupäivän ja pahimmillaan monta muutakin päivää sen jälkeen. Se on ihan ykkösjuttu, mikä pitäisi oppia handlaamaan. :)
PoistaKiitos paljon, ja tsemppiä myös sulle oman projektiisi! :)